Aina valmiina

Sastamalassa Suomalaisen Kirjan museossa :)

Olen hengissä vaikka kirjoittamiseen onkin tullut jokin totaalinen katkos. Kesä tuli ja meni, ja kivaa oli. Ihana että kelit suosi meitä täällä Pohjolassakin, nautin todella. Meillä kesä on aina vauhdikasta aikaa (siis vielä ehkä normalia vauhdikkaampaa), eikä tämä kesä tehnyt poikkeusta. Meillä riitti vierailijoita, varsinkin ihania lainalapsukaisia oli harvase viikko, ja sitten taas välillä meidän lapsukaiset kiersivät mummiloita, kummiloita ja kavereita, ja välillä minutkin kelpuutettiin mukaan. Meidän perheen miesvahvistus keskittyikin sitten lähinnä työn tekoon. Onnellinen pitää olla että töitä riittää, ja lomaillaan enemmän koko perheellä sitten varmasti taas ensi kesänä (tai joskus ;)).

Mä nautin siitä että talossa on vilskettä ja aina olenkin toivonut että meille olisi matala kynnys kaikkien ystävien tulla, ja ainakin kesällä tuntui että tämä on toteutunut, hih.

Treeneissä tuli kesän myötä aika totaalinen muutos. Siirryin kevään suunnitelmallisuudesta vapaaseen fiilispohjaiseen treenaamiseen ja syömiseen. Turha aerobisen kanssa vouhottaminen jäi kokonaan pois ja yritettiin ottaa kaikki hyöty suuremmista kalorimääristä ja painoin punttia niin paljon kuin hyvältä tuntui. Tämäkin on ollut kivaa vaihteeksi ja treeni on kulkenut hyvin suurimman osan aikaa. Ennätykset ovat paukkuneet ja on ollut hauskaa välillä vähän revitelläkin. Mavessa seuraavana tavoitteena olisi maagisen satasen rikkominen, nyt jo 95 kilolla tuli neljä toistoa. Tässä olen löytänyt kyllä oikein eläimellisen puoleni, saattoi joku kanssatreenaaja hieman säikähtää kun pienestä akasta lähti aika kova ääni.

Pari viikkoa on vaivannut ikävä selkäkipu. Mulla on vasemman lavan alla ollut pitkään ongelmia. Nikamat menevät herkästi lukkoon, aiemmin kipu on ollut suhtkoht siedettävää, eikä ihan hirveästi ole haitannut treenejä, mutta nyt on ollut hankalampaa. Kipu on ollut niin kovaa että ei ole uskaltanut täysipainoisesti treenata, ja sehän syö naista... Toivotaan että nyt kun malttaa rauhassa kuntouttaa selkää, niin pääsisi koko ikävästä vaivasta eroon. Apua on tuonut kinesioteippaus, vyöhyketerapia ja ihan perinteinen hieronta.

Syyskuussa käytiin viettämässä parisuhdeaikaa Pietarissa ihan kahdestaan. Enpä muuten olis uskonut että tähän mennessä hienoin sali löytyisi Venäjältä, niin niitä ennakkoluuloja murretaan. 

 

 

 

 

 

 

Viime viikonloppu kuluikin sitten partio-hommissa lippukunnan syysretkellä. Kuopus aloitti sudenpentuna tänä syksynä ja äti pääsi siinä sivussa takaisin rakkaan vanhan harrastuksen pariin. Siis olipa taas tosi upeeta! Ihania muksuja, luonnossa puuhailua ja mukavia ihmisiä. Nyt taas muistui mieleen miksi sitä hommaa jaksoi aikoinaan yli kymmenen vuotta viikoittain.

 

Meillä heräsikin ajatus kehitellä Kouvolaankin aikuispartiota. Ainakin Helsingissä houkutellaan nyt  partioon aikuisia muutenkin kuin vain töihin. Olisi kiva jos saataisiin porukkaa yhteen ja sitten voitaisiin rennosti harrastaa yhdessä, esim. käydä vaeltamassa (tai siis trekkaamassa niin kuin nykyään kuuluu ilmeisesti sanoa ;)), järjestää saunailtoja partiokämpällä (ehkä sivussa halkoa muutama pölli kämpän lämmikkeeksi) ja sitten tietysti myös omien aikataulujen ja halujen mukaan osallistua myös nuorisotyöhön ja muksujen kanssa puuhasteluun. Kaikkia ideoita toki otetaan vastaan. Tähän toimintaan olisi tervetulleita niin entiset partiolaiset, partiolaisten vanhemmat ja ihan kaikki muutkin jotka ovat tällaisesta toiminnasta kiinnostuneita. Miltä kuulostaa? Heräsikö kellään kiinnostus? Jos näin kävi niin yhteydenottoa vaan allekirjoittaneeseen eli mirkkaeloranta@gmail.com 

Onko näin? :D

Reipasta syksyviikkoa kaikille!!!