Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2012

Kevyttä askellusta

Tänään aamu alkoi reippaasti mäkihyppytornin portailla, seurana Terhi. Vedin session tyhjällä vatsalla, ja olin varautunut noin puolen tunnin rykäisyyn, mutta kun vauhtiin päästiin niin siellähän vierähti tunti. Juhannuksen jäljiltä tälläisille sessioille on kyllä tarvetta, paino meinaan heilahti kolme kiloa ylöspäin, hups. Taisi vähän karata mopo käsistä, mutkun se syöminen on niin kivaa... No reilu kaksi kiloa nestettä lähtikin kahdessa päivässä, joten projekti jatkuu.Toivottavasti tästä portaiden tallaamisesta tulisi taas tapa näihin kesäaamuihin.


Outfitti on hyvinkin tuollainen suoraan sängystä repäisty, mutta tässä kuitenkin kuvamateriaalia.
Kiitokset Terhille kuvista.

 Tänään palauttelin illalla vielä niitä portaiden rasittamia kinttuja zumbassa, hyvää teki. Nyt jos olisin fiksu, niin venyttelisin vielä kunnolla. No katsotaan vetääkö peti puoleensa vai saanko siirrettyä itseni venyttelyasemiin vielä hetkeksi.

Muuten on nyt kyllä tosi hyvä fiilis liikkumisessa, varsinkin näissä aerobisissa harjotteissa. Yhden salitreenin olen vasta tähän viikkoon saanut mahdutettua ja sekin oli vähän väsynyt. Nyt tosin selkälihat on vähän hellänä, että sain sen kuitenkin ilmeisemmin hyvin osumaan. Huomenna aamulla olisi tarkoitus käydä vähän veivaamassa käsiä, että saa päivän taas kivasti alkuun.

Liikkumisen iloa kaikille!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Kiireetöntä juoksua


Juhannuksen teemana oli trendikkäästi downshiftaus. Edellisen lomaviikon jälkeen olisin tarvinnut lomaa toipuakseni lomasta. Koko työviikko tuntui menevän puoliunessa. Maanantaina oli onneksi työpäivän päätteeksi vinyasa joogatunti. Oli todella voimaannuttavaa, harmi että sitä ei normaalisti tällä seudulla opeteta, tällä kertaa meidän salilla oli vieraileva ohjaaja.

Muuten viikolla tuli käytyä pilateksessa ja Teemun kanssa tehtiin murha käsitreeni. Harvemmin käsitreenin jälkeen on paha olo, mutta tämän setin jälkeen oli. Teemana oli toistoja, toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja.

Juhannus lähti leppoisasti käyntiin Iitin kesäteatterissa

Juhannuksen viettoon lähdimme Teemun lapsuudenkotiin Kausalaan, missä juhannuksen aikana vieraili sukua enemmältikin. Meillä on siitä mainio perhe, että vaikka molempien vanhemmat ovat eronneet ja kaikilla on tahoillaan jo uudet puolisot, tulevat kaikki todella hyvin toimeen keskenään. Niinpä voimme järjestää helposti yhdessä illanistujaisia, juhlia ja jopa lomamatkoja. Meidän kolmekymppisiä oli juhlimassa Egyptissä melkeinpä kaikki, vanhemmat ja sisarukset, niin puolikkaat kuin kokonaisetkin. Tästä yhteenhiileen puhaltamisesta ja yhteisöllisyydestä jaksan olla kiitollinen joka päivä. Olen aina halunnut ison perheen ja sellaisen olen saanut, en ehkä sillä perinteisimmällä kaavalla, mutta ainakin monimuotoisella.

Juhannuksena tehtiin yhdessä ruokaa, saunottiin, pelattiin, juteltiin ja levättiin. Ihanaa kiireetöntä akkujen lataamista porukalla. Saunan lauteilla oli ihana puida vähän niitä syvempiäkin tuntoja jaksamisesta ja avun pyytämisestä. Toivoisin että jokainen osaisi pyytää apua siinä vaiheessa kun omat voimat tuntuvat ehtyvän. Meidän ikäluokalle tämä on jo varmasti helpompaa, mutta huomaan että esimerkiksi vanhempiemme ikäluokalle tämä ei ole mikään itsestäänselvyys.

Itselle nämä asiat ovat nyt olleet pinnalla, kun olen miettinyt omaa aikatauluani ensi syksyllä. Luultavasti joudun jostain karsimaan, koska itselläni alkaa vyöhyketerapeutin opinnot, jotka vaativat paljon lukemista ja harjoittelua. Opiskelen luultavasti kuitenkin oman työni ohella, joten voi olla että aika itsestä huolehtimiseen saattaa olla vähän kortilla. Joskus on vaan uhrattava jotain, että voi taas saavuttaa jotain muuta.

Nyt juhannuksena kuitenkin jäi aikaa myös itsesta huolehtimiseen, ja kävin sekä aattona että juhannuspäivänä juoksulenkillä. Oli aivan upeaa huomata kuinka tossu oli todella kevyt. Hapenottokyky on parantunut aivan huomaamatta ja kahdeksan kiloa kevyempää ruhoakin on huomattavasti kevyempää kuljettaa. Metsän keskellä auringon lämmittäessä oli kyllä todella upeaa jolkotella.

Lähdössä aaton kirmailulle, poset kohillaan ;)

Juhannuspäivänä käytimme lapsukaisia uimassa Urajärvellä. Mieletön viima puhalsi, mutta niin vaan urheat tytöt sukelsivat aaltoihin. Me Hannan kanssa tyydyttiin palelemaan uimavahteina rannalla. Uinnin jälkeen tytöt käytettiin palkkioksi Radansuun kyläkaupassa jätskilla. Kyläkauppa on kyllä aivan mahtva vanhan ajan tunnelmaa henkivä pikku sekatavarapuoti. Olen joskus haaveillut salaisesti tuollaisen kaupan pitämisestä. Olisi ihanaa kun olisi aikaa jutella ihmisten kanssa, siinä sivussa myydä muutama maitotölkki. Ilman stressiä ja paineita myyntitavoitteista. No aina saa haaveilla =)




Tyttöjen juhannuskukat tyynyn alle.

Rentoa viikkoa kaikille!

torstai 21. kesäkuuta 2012

X




Viime viikonloppu oli juhlahumua. Järjestimme siis 10 vuotisen avioliittomme kunniaksi juhlat. Idea lähti ihanalta kuopukseltamme. Katselimme kevättalvella Satuhäät-ohjelmaa, ja hän kovasti harmitteli sitä että ei sattuneesta syystä ollut päässyt häihimme, Elviira on siis kuusivuotias ;). Minä sitten puolivitsinä heitin Teemulle, että voimmehan aina jenkkityylin vannoa valat uudelleen. Yllätyksekseni hän suhtautuikin asiaan hyvin positiivisesti. Koko kevään ajan Elviira otti asian vähän väliä esille, ja ilmoitti haluavansa kukkaistytöksi. No eipä meidän auttanut siis muuta kuin ryhtyä järjestelemään juhlia.

Minä olinkin joskus miettinyt, että sellaiset rennommat puutarhajuhlien tyyliset häät olisivat kivat. Niinpä päädyimme pitämään juhlat todelliseen jenkkityyliin, ja teemaksi valikoitu villi länsi. Olimme viime kesänä Disneylandissa ja siellä oli hauska villin lännen ravintola, missä tarjoiltiin ribsejä ja kaalisalaattia peltiastioista, ja tämä innoitti tähän teemaan.

Ryhdyimme sitten laskemaan keitä haluaisimme kutsua, ja yllättäen huomasimme että vierasmäärä kohosi yli 80 henkeen. Onnekkaita olemme kun on näin paljon ihania ystäviä ja sukulaisia. Tajusimme että joko pitäisi karsia rankalla kädellä tai sitten vuokrata tila. Tässä lähellä on vpk:n talo jonka nimikin on osuvasti Meksiko, päädyimme siis vuokraamaan sen. Eihän ketään niistä jo alunperin mietityistä vieraista raaskinut jättää ulkopuolelle.


Niin lähtivät kutsut. Viime viikko menikin pitkälle järjestelyitä tehdessä. Pelastajani oli kälyni Hanna joka sai nauttia yhdessä tekemisen riemusta (toivottavasti myös hän kokee asian näin), sekä ystäväni Kaisa. Korvaamattomia apuja sain myös ihanilta ystäviltäni Reetalta, Terhiltä, Essiltä ja Päiviltä. Ja myös vanhempamme ovat aina valmiita osallistumaan. Teemulla olikin yllättäen niin paljon töitä, että hän pääsi todenteolla hommiin vasta juhlapäivänä.

Komea mieheni heinäpaalien kantohommissa.


Juhlat aloitimme koko perheen osuudella. Lapset saivat askarrella itselleen keppihevoset. Niiden kanssa sai ratsastaa vartavasten tehdyllä radalla.

Keppihevosaskartelua

 Meillä oli myös paljon pelejä kuten ritsalla ampumista, isot puutarha jazz-nopat, mölkky ja darts. Näitä pääsivät kokeilemaan niin isot kuin pienet. Myöhemmin illalla oli aikuisille myös pokeripöytä.

Ritsalla ampumista


Amanda ja Tiia kuuntelee intiaanipäällikön tarinoita

Ruokana meillä oli siis grilli-ruokaa, eli ribsejä, kanankoipia, maissintähkiä sekä kaali-ja sienisalaattia, parsaa rusinoilla ja pähkinöillä höystettynä ja maissileipää. Lapset saivat hodareita.
Jälkiruuaksi tarjosimme New York juustokakkua ja Missisippi mutapiirakkaa sekä suklaa cookieseja ja rocky roadsia. Täytyy itsekin kehua että hyvät oli ruuat. Juomapuolena löytyi olutta, viintä, viskiä, boolia (niin lapsille kuin aikuisillekin), mojitoa, tequilaa ja Coca Colaa, eikä nekään loppuneet kyllä kesken.

Meidän suurin jännityksen aihe oli tietenkin se valojen vannominen. Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Ystäväni Minna, joka on myös pappi, piti meille aivan ihanan tilaisuuden. Upeaa siinä oli myös se, että hän on ollut myös mukana vihkimässä meitä. Hänen puheensa oli todella kaunis ja liikuttava.

Hanna luki katkelman raamatusta, Teemun isä ja veljeni saivat myös sanoa muutaman sanasen.

Itseäni vähän harmitti että piti turvautua lunttilappuun, kun en ehtinyt koko valaa opetella ulkoa. Teemu puhui todella kauniisti. Lainasin omaani Happoradion Sinä biisin sanoja, mitkä ovat todella kauniit.

Niin vuokses menisin liekkeihin
parkumatta palaisin.
Olla parempi tahtoisin.
Sinä se oot.
Ja niin vaikka halkeaisin haavoihin
sinä voitehista vanhin
korjaat mut kokoon taas.
Sinä se oot.
Hyvin istui juhlien tunnelmaan, tämä uskonnollinenkin osuus. Kukkaistyttö sai tehdä myös osuutensa, ja Elviira käveli meidän edellä pikku intiaanityttönä ihmisten eteen ja heitteli lattialle ruusun terälehtiä. Elviira oli myös valojen aikana niin suloinen ja näytteli meille peukkua, että hyvin menee iskä ja äiti =).



Lapset lähtivät vähän tämän jälkeen hoitajiensa mukaan, ja alkoi juhlat ihan aikuisten kesken. Täytyy sanoa että oli todella hauskaa, vieläkin naurattaa. Oli todella rento tunnelma, pistettiin jalalla koreasti ja vaihdettiin kuulumisia. Siitä kymmenen vuoden takaisesta jännityksensekaisesta jäykkyydestä ei ollut tietoakaan. Ilta jatkui vielä Kouvolan yöhönkin, missä stetsonit aiheuttivat vähän hämmästelyä.

Perhepotretti

Melkein koko porukka

Hauskaa oli että kaikki tarttuivat teemaan niin hyvin, mutta kaikkein parasta oli saada ihan mieletön porukka meille rakkaita ihmisiä koolle <3<3<3.
.
 Kaisa <3 Aki 

Kummipoikamme isä Intiaanipällikkö Istuva Härkä piti meille hienon Metallica aiheisen puheen

Terhi, minä ja Saara




Saan olla paljosta kiitollinen, ja tämä juhla kantaa vielä pitkälle seuraavalle kymmenelle  vuodelle <3<3

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Lomajuoksuja

Olin ajatellut että lomalla päivittelen blogiakin tiheämpään, mutta toisin kävi... Eli kävi niinkuin minulle yleensäkin käy, eli ajattelen tehdä aika paljon asioita lomalla ja loman jokainen päivä on hyvin aikataulutettu. Nyt kun ei siis ollut mitään suurempaa lomasuunnitelmaa (lue reissua), niin piti sitten keksiä kaikkea pientä. Onneksi ei tullut kuitenkaan mitään suurempaa stressiä, vaan suurin osa tekemisestä oli kivaa ja antoi samalla mahdollisuuden yhdessä oloon lasten ja ystävien kanssa.

Levättyä sitten ei tosin tullut, eli ehkä sitten juhannuksena siihen tulee mahdollisuus. Tämä päivä on ollut oikeastaan ainoa sellainen päivä että ohjelmaa ei juurikaan ollut ja kävimme vain aamusta tekemässä punttitreenin poikien kanssa Kuusaan Stronghold -salilla. Oli ihan kiva olla mukana vähän äijämeiningissä vaihteeksi, kun sali millä yleensä treenaan on sellainen siisti kiva jumpparisali ;).

No mitä sitten mun lomaan on kuulunut. Ensimmäisellä viikolla hoitelin tosi paljon pois sellaisia asioita mille tuntuu olevan arjessa vaikea järjestää aikaa, eli kampaaja, kosmetologi, pankkiasioita jne. Sitten tuntui että pakko sitä on tytöillekin kehitellä jotain spessua, kun lomalla kuitenkin ollaan.

Tänä kesänä kun mitään suurempaa kesälomareissua ei ollut tiedossa, niin päätimme ostaa tytöille kultapassit Tykkimäelle. Kerran se on ihan tuossa nurkan takana ja sitten siellä voi käydä poikkeamassa vaikka iltasella ihan vaan muutaman ajelun verran. Niinpä sitten veinkin yhtenä päivänä meidän tytöt ja muutaman heidän kaverin Tykkimäki-reissulle.





Tyttöjä katselin lähinnä tästä kulmasta


Äitiä vähän hirvitti katsella kun pieninkin pääsi jo näihin
hurjimpiinkin pyörityksiin.



Hyötyliikuntaa lomalla tuli muunmuassa puuhommien merkeissä. Kävimme meidän mökiltä hakemassa ensi talvelle vähän takkapuita. Minua vähän vaan säälittää meidän mökkiressu joka on kovin huonossa kunnossa. Se on isäni synnyinkoti ja perikunnan omistuksessa. Remonteista ei ole oikein päästy sopuun, niinpä se on päässyt aika luvattoman huonoon kuntoon.

Tekniikassa ehkä hieman hiomista ;)

Löytöjä ruokakomeron perältä mökiltä, tulivat tarpeeseen.
Mutta siitä mihin, niin seuraavassa postauksessa =)

Yhden päivän reissu tehtiin Lappeenrantaan rakkaan ystäväni Minnan ja hänen perheensä luokse.

Tytöt Prinsessa Armadan kannella jäätelöllä

Hiekkalinnalla pääsi lapiohommiin

Minna ja minä <3


Osallistuimme myös Helsinki-päivän viettoon Kaisaniemen konsertissa. Oli mukava tyttöjen päivä. Mukana oli kälyni Hanna tyttärensä Tiian kanssa. Oli tosi mukava retki.

Kälyni ja rakas ystäväni Hanna <3

Minä ja pikku-rokkipimut

Äiti Elvin kuvaamana

Ihana Chisu, päästiin melkeinpä eturiviin

Kaiken tämän välissä olen yrittänyt vähän treenailla. Yksi juoksulenkkikin tuli heitettyä pitkästä aikaa, otti reisiin ihan kivasti.
Tämän viikonlopun riennoista teen uuden tosiaankin uuden postauksen kun saan keräiltyä kuvia. Oli meinaan sen verran tapahtumarikas viikonloppu että vaati ihan oman tilan =).

Huomenna alkaa taas arki ja seuraavaksi odotellaan juhannusta ja uusi lomanen sitten heinä-elokuun vaihteessa =).

Iloista viikkoa!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Haikeutta ilmassa

Viime viikonloppu olikin sitten niin ihanan NLP Practioner kurssin päätösviikonloppu. Viikonlopun opeista päällimmäiseksi mieleen jäi meidän niin erinlaiset tavat motivoitua. En ollut aiemmin edes miettinyt mistä ja miten motivoidun. Asioita tarkasteltuani huomasin istuvani hyvin myyjän prototyyppiin, jolle motivaation lähteet tulevat ulkoapäin muista ihmisistä ja esimerkiksi hyvistä myyntitilastoista. Motivaationi suuntautuu enemmän tulevaisuuteen kuin että haluaisin korjata jo olemassa olevia asioita. Tällaisten asioiden ymmärtäminen niin itsessä kuin toisissa, antaa kyllä hyviä työkaluja työyhteisössä toimimiseen. Jokaisen joka on esimiesasemassa tai jotenkin rekrytoinnin kanssa tekemisissä kannattaisi ehdottomasti tutusta näihin teorioihin.

Koko kurssi on antanut nimenomaan ymmärtämystä omasta itsestä ja kanssaihmisistä. Tämä kevät on pistänyt monelta osin asioita oikeaan perspektiiviin, ja olen saanut paljon eväitä selvitä haastavistakin tilanteista. Parasta on ollut, että opettajana on ollut ihana Reetta Vanhanen. Jo meidän ensimmäisen puhelun jälkeen minulla oli suuri varmuus siitä, että Reetan kanssa minä tätä matkaa haluan käydä. Hänen opetustyylinsä on täynnä läsnäoloa, lämpöä ja huumoria, niin että siihen vain tempautuu mukaan. Minullakin olisi haaveissa jossain vaiheessa kouluttaa ja toivon että tätä samaa onnistuisin vielä omassakin esiintymisessäni välittämään. Jos jotakuta kiinnostaa NLP:n opiskelu niin todella lämpimästi voin suositella Truea Heartsia. Myös meidän kurssiryhmämme oli todella ihana, kaikki olivat todella avoimin mielin mukana. Jään varmasti kaipaamaan montaa ihmistä ja toivon että ainakin joidenkin kanssa yhteydenpito säilyy.

Lauantai-illan huumaa kurssin päätöpippaloissa Malmilla


Mietinkin ensi syksyä, että miten jaksan ilman näitä "terapia"viikonloppuja, mutta joskus on tehtävä valintoja. Oma NLP matkani jatkuu nyt hetken aikaa itseopiskeluna ja harjoitteluna, ja sitten ensi vuoden puolella Coach kurssilla.

Siinä se nyt seisoo, että tämä vaihe on suoritettu :)



Nämä viikonloput on muutenkin olleet minulle sellaista "ihan omaa aikaa". Olen ehtinyt treenaamaan, tapaamaan ystäviä ja pyörimään kaupoilla. Minulla on ollut onni, että Helsingissä on sellaisia hyviä ystäviä jotka ovat majoittaneet minut ja ovat vielä jaksaneet aina iltaisin vatvoa kanssani päivällä oppimiani asioita. Suuri kiitos heille <3.

Viime viikonloppuna tein pikku shoppailureissun Ruohonjuureen, ja sieltä tarttui matkaan taas ihanaa Clipperin teetä. Olemme maistaneet jo varmaan melkein kymmentä eri Clipperin teelaatua eikä mitkään ole vielä olleet huonoja. Teemulle toin nimpparilahjaksi alumiinisen juomapullon mikä on muovista juomapulloa myrkyttömämpi. Siitä ei irtoa esimerkiksi haitallista bisfenoli A:ta, mikä on haitallinen ihmisen hormonitoiminnalle.


Ostoksia

Nyt minulla onkin muutaman viikon loma. Pari päivää viikonlopun jälkeen meni nukkuessa, jostain syystä monesti NLP-viikonlopun jälkeen olo on tosiaankin ollut väsynyt mutta onnellinen. Luulen että omien tunteiden avaaminen on omalla tavallaan myös fyysisesti rankkaa, ja alitajunta unessa myös työstää näitä asioita. Lomaa vietämme ihan kotosalla ystäviä tapaillen ja vähän rästiin jääneitä hommia tehden, myös treenatakin jossain välissä pitäisi... Niin ja sitten reilun viikon päästä meillä on myös tiedossa juhlat, joiden järjestely vaatii oman osansa. Niistä lisää tuonnempana ;).

Nyt pus, pus ja nukkumaan...