Sivut

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Välianalyysia


Tänään tuli tasan kaksi kuukautta siitä kun otimme lähtötilannekuvat tämän elämäntaparemontin alusta. Nyt kun projekti on edennyt tosi kivasti ja paino on tippunut ja olo on ollut tosi virkeä, piti ottaa uudet kuvat. Kyllä se vaan on niin että, totuuden näkee paremmin kuvista kuin peilistä. Kamera on jotenkin tosi armoton. Itsellä oli ollut jo vähän harhaa että vyötärö olisi ollut kapeampi kuin on, mutta toisaalta kun kuvat laittoi rinnakkain huomasi, että kyllähän siitä on jonkin verran jo sulanut.

Tässä nyt yksi vertailu, se inhimillisin, minkä juuri ja juuri kehtaan julkaista ;)

Aikaa 2 kuukautta ja -7,5 kg


Siihen mitä tavoittelen tarvitaan vielä paljon treeniä, varsinkin olkapäät ja kädet olisi kiva saada vähän muodokkaammiksi, ja ennen kaikkea vyötärö vähän kapeammaksi.

Tiedän toki, että tämä on todella pinnallista, mutta omalla tavallaan jännää kun taas huomaa miten sitä itseään pystyy muokkaamaan. Hyvä olohan lähtee sisältä, mutta kyllä se, että tuntee vartalonsa mieleisekseen tuo myös itsevarmuutta ja hyvää oloa.


Olen matkalla ja nautin siitä :)

tiistai 29. toukokuuta 2012

Löytöjä

Minusta on aina kiva lueskella muiden blogeista jos joku on bongannut jonkun kivan tai hyödyllisen tuotteen. Mä olen tässä kevään aikana tehnyt muutamia tosi kivoja löytöjä, jotka ovat sulostuttaneet tai helpottaneet arkea...

L'occitanen tuotteisiin törmäsin ystävällä ja rakastuin tähän ihan parhaaseen suihkuöljyyn. Iho jää suihkun jälkeen ihanan pehmeäksi ja hyväntuoksuiseksi.

Manteli suihkuöljy


Sarjan löydettyäni piti toki tutustua muihinkin tuotteisiin. Toinen suosikki on Angelica Protective lotion suojakertoimella 15. Ei tarvitse muistaa erikseen vetää aurinkorasvaa nassuun kun on tämä pohjilla. Plussaa näissä on että on valmistettu luonnollisista raaka-aineista ja ilman eläinkokeita.





Meidän valkoisten pestävien sohvanpäällisten pelastus taas on ollut tämä Sonetin pyykin valkaisuaine. Oikeasti lähtee puhtaan valkoiseksi ja on vielä ekologinenkin.



Tämän kesän ihanimmat kengät löytyi Maki & Co:n ystävämyynneistä. Fitflopin kengät on jalassa ihanan mukavat ja näyttääkin tosi kivalta...

Yhdet tällaiset lähti matkaan...

kuin myös nämä tennarit....

ja Elvi sai uudet sandaalit.

Harvinaista lasten kengissä että on tukevat, mutta silti kivan näköiset. Nyt kelpaa kesän riennoissa mennä. :)

Tämä viikko on muuten alkanut vähän väsyneissä merkeissä. Eilen kävin tekemässä aamulla selkätreenin, mutta työpäivän jälkeen ei jaksanut enää tehdä mitään. Sade sotki lenkkisuunnitelmatkin. Tiedetään, tiedetään ei olla sokerista ei, mutta ei se väsyneenä oikeasti houkutellut sateessa tarpominen. Positiivinen yllätys tänään aamulla oli, että kun uskaltauduin vaa'alle, ei viikonlopun herkuttelutkaan olleet jääneet vyötärölle vaan paino on jatkanut laskuaan.

Kohta kohti pilates-tuntia :)


sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Pienen ihmisen isoja asioita

Kulunut viikko on ollut aikamoista pyöritystä, miten aina kaikki asiat kasaantuukin samalle viikolle. Viikko kului perheen pienimmäisen elämän tärkeiden asioiden parissa. Hänelle tämä on ollut varmasti yksi tapahtumarikkaimmista viikoista ikinä. Viikkoon kuului satubaletin kenraaliharjoitukset ja kaksi balettiesiintymistä sadoille katsojille, tutustuminen ensi syksyn eskariryhmään ja vielä päälle päätteeksi 6-vuotis synttärit. Täytyy vaan ihmetellä pienen ihmisen hyvää kykyä sopeutua tilanteisiin, toisaalta luulen että tämä on myös ollut Elville huippuviikko siinä mielessä että hän on saanut olla tapahtumien keskipisteenä, ja siitä hän nauttii. Elvi on luontainen esiintyjä ja toivon todella hän pystyy säilyttämään kykynsä aikuisikään saakka. Elvi ei jännittänyt balettinäytöksiään vaan mielettömällä ilolla veti hienosti näytökset läpi.

Päivänsankari päivän teema-asussa, juhlien teema oli jo viime kesänä Jenkeissä päätetty. Sieltä tuotiin siis rekvisiitta Minni Hiirimäisiin juhliin.

Yllättäen vaikka aika oli viikolla kortilla, innostuin monista ihanista resepteistä netissä surfatessa, joita oli heti ihan pakko päästä kokeilemaan. Joten muutaman illan treenit vaihtuivat leivontaharjoituksiin.

Juhlapäivän nro 1 kakku, Mikki-muffinsit ja rocky roadsit.

Juhlapäivän nro 2 kakku toteutettiin yhteistyössä tyttöjen ja Elvin ihanan kummi-tädin kanssa. Yksi löytöresepteistä oli Lime Key Pie, oli todella hyvää ja helppo tehdä.

Lauantain lastenjuhlat oli samalla naamiaiset, isosisko oli Amppa-ampiainen.

Sunnuntain perhejuhliin saatiin mukaan myös enomies ja Eveliina-täti.


Jälleen kerran täytyy todeta, että ihanaa on kun ympärillä on joukko tosi mahtavia tyyppejä. Meillä on vielä ollut onni saada lastemme kummeiksi ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita olemaan osana tyttöjen elämää. Kiitos siitä kaikille, olette tärkeitä <3.

Kaiken tämän rumban keskellä onnistuin kuitenkin tällä viikollakin tekemään 3 punttitreeniä ja yhden pilatestunnin. Ollaan nyt vähän nipistetty kaloreista, niin että kesää kohti olemus olisi vielä vähän kevyempi. Sehän on todellakin toiminut. Viikolla paino putosi aika huimaa vauhtia ja vaikka välillä nälkä vähän vaivasikin olin melko pirteä. Viikonloppuna ote on vähän lipsunut, mutta toisaalta se on tehnyt pääkopalle ihan hyvää.

Lauantai-iltana juhlistimme vielä Teemun valmennettavan Saaran hienoa Muscle&Fitness-lehden Rock Hard Challengen voittoa muutamalla lasilla kuohuvaa, sekä paransimme maailmaa muutaman ystävän kesken. Keittiöterapiaa parhaimmillaan <3.

Huomenna tiukka paluu ruotuun, ja viikon aloitus aamutreenillä. Neljä päivää töitä ja sitten onkin NLP-kurssin viimeinen viikonloppu ja kurssin päätösjuhlat, hauskaa mutta haikeaa. Sillä onkin hyvä aloittaa kahden viikon kesäloma. =)

Aurinkoista ja reipasta viikkoa kaikille!

lauantai 19. toukokuuta 2012

Positiivisen palautteen lähteillä




Kaksi päivää täynnä tunteiden vuoristorataa. Perjantaina lähdin työstressin lannistamana NLP-viikonloppuun. Kiittelin sitä että, minulla oli mahdollisuus päästä vähän tuulettamaan tuntojani. NLP antaa tunteiden käsittelyyn paljon työkaluja.

Minulla päivien yhdeksi kantavaksi teemaksi tuli palaute, ja erityisesti positiivinen palaute. Perjantaina käsittelimme palautteen antamista. Tiesittekö muuten että vain kymmenen prosenttia pystyy käyttämään hyödykseen saamansa negatiivisen palautteen? Tiedän että itse kuulun siihen 90 prosenttiin jolle tämä on vielä harjoituksen paikka. Osaltaan tämän takia positiivisen motivoinnin kautta annettu palaute toimii melkeinpä aina paremmin meillä kaikilla.

Illalla kun menin yöpymään kälyni hoiviin, nousi palaute taas mukaan keskusteluun. Mietimme sitä miksi lähimmäisissä näkemiään positiivisia asioita ei tule aina puettua sanoiksi, vaikka tietäisi kuinka se voisi toista ilahduttaa. Miksi ei voisi vaikka kaupan kassalle sanoa että "onpa sinulla kauniit korvikset!" jos hänellä sellaiset on. Itse olen yrittänyt tätä taitoa opetella, pienin askelin. Toisinaan asiat tulee hyvinkin luontevasti, toisinaan vähän kankeammin. Olenpa saattanut vähän yllättääkin jonkun avautumalla siitä kuinka tärkeä hän on. Olen miettinyt että, ei varmaan kukaan kohteliaisuudesta loukkaannu, vaan ehkä se saattaa jonkun päivän vaikka pelastaakin. Itselle on ainakin käynyt niin.

Omaa mieltä on viime päivinä ilostuttanut useampikin ihminen. Motivoiva kommentti salilla hieman hoikistuneesta ulkomuodostani, kaunis sana ihanalta kälyltäni, useampi kannustava lause salaiselta ystävältä koulutuksessa ja vielä illan päätteeksi saatu tekstiviesti upealta kurssikaveriltani. Jos tästä positiivisten viestien tulvasta voin edes hitusenkin jakaa iloa eteenpäin uskon että moni tulee iloiseksi.

Rakastakaa toisianne ja muistakaa näyttää se <3

tiistai 15. toukokuuta 2012

Oho, hupsista...

Sattuupa sitten joskus niinkin että tilanteet vie mukanaan kun kivaa on. Vähän saattoi eilen käydä niin. Työpaikan kautta tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus lähteä katsomaan MM-lätkää aitiopaikoilta. Tämähän täytyi hyödyntää, vaikka en varsinaisesti mikään lätkäfani olekaan.


Oli todella hauska kokemus. Paikanpäällä oli aikamoinen karnevaalitunnelma. Aitiossa sai siitä huolimatta olla vähän omissa oloissaan ja toki meillä pöydät notkuivat ruokaa ja juomaa. Ruuan kanssa homma pysyikin aika hallussa, mutta juomaa olisi ehkä voinut vähän vielä himmailla. No mutta oli tosi kivaa, ja Suomi saatiin kannustettua voittoon. Tämä työpäiväkin saatiin kunnialla vedettyä läpi.

Naisten jälkiruoka :)


Nyt on lähdettävä palauttelemaan Pilatekseen ja huomenna on rankaistava sitten kunnon käsitreenillä. Tämähän on vaan elämää, ja siitä pitää nauttia kun sen paikka on. =)

maanantai 14. toukokuuta 2012

Treeniä ja hiilarihumalaa

Taas yksi mahtava viikonloppu ja äitienpäivä takana. Eilen saimme vieraaksi ystävämme Tampereelta ja pääsin työpäivän jälkeen treenaamaan huippuseuraan. Aina tulee uutta vinkkiä treeniin kun pääsee treenailemaan yhdessä. Nyt onkin takalisto ja takareidet melko kivuliaat eilisen veivaamisen jälkeen. Tuli ihan uusia liikkeitä ja vinkkejä mm. lantion asentoon niin että saisi oikeasti aktivoitua pakaralihaksen. Mulla kun on meneillään ahterinkasvatustalkoo-projekti. Olen sattunut saamaan tälläisen hanurittoman vartalonmallin, eikä edes housut meinaa pysyä ylhäällä kun ei mikään jarruta. Asiallehan pitää yrittää jotain tehdä... ;)

Minä ja hyvä ystäväni Johanna <3 keväisissä huomioväreissä.
Vaikka oma dieettini onkin mennyt mukavasti eteenpäin, kaukana ollaan tuosta Johanna vartalonlinjasta, ja on tuolla hauiksellakin vielä varaa kasvaa =)

Treenin jälkeen suunnattiinkin naapuriin suloisen pienen tyttösen 4 v. synttäreille. Melko onnistuneesti pystyin olemaan tiukkana kahvipöydässä. Viinilasillisen kaloreitahan ei lasketa ;) Samalla teimme vähän kesälle lomasuunnitelmia. Tosi mukavia juttuja on tiedossa mm. matka Viroon autoilemaan ja useammat kivat juhlat.

Äitienpäivänä pidinkin oikein kunnon hiilaritankkauspäivän. Aamulla sain perinteisen herätyksen, eli lapset olivat askarrelleet ihania kortteja ja muita juttuja, sekä mies muisti hemmottelulahjakortilla kauneushoitolaan. Saan sitten ihon kesäkuntoon. Pari viikkoa on menty detox-kuurilla ja vähän tuppaa epäpuhtaudet tulemaan ihostakin läpi. Aamupala oli tehty valmiiksi lasten avustamana, tällä kertaa karjalanpiirakoita munavoilla, kylmäsavulohella ja kasviksilla, sekä vähän karpalo-valkosuklaa-cookieseja, nam. Jatkoimme päivää anopille kahvipöytään. Siellä oli ihania herkkuja, joilla oli mukava tankata päivän jumppakoitokseen.

Kävin tekemässä salilla pikaisen olkapää-vatsatreenin ja siitä jatkoin tyttöjen kanssa Zumbatomiciin, mikä on siis lasten zumba. Meidän tytöt ovat käyneet siellä koko talven ja äitienpäivän kunniaksi äiditkin pääsi mukaan. Oli todella hauskaa ja hiki tuli. Toivottavasti tällaisia tunteja tulisi lisääkin, oli ihan superhauskaa zumbata yhdessä tyttöjen kanssa. =) Vielä mukavammaksi sen teki että mukana oli myös muutama ystävä tyttärineen.

Äitienpäivän kylkitreeni yhdessä murusten kanssa <3<3

Tästä matka jatkuikin oman äitini notkuvien herkkupöytien ääreen. Savulammasta, lohta, salaattia, kaalipiirakkaa, maissileipää ja meidän esikoisen loihtimaa tonnikalasalaattia. Sanotaanko näin, että tuli tankattua, iltapalaa ei ole tarvinnut nauttia ja huomisaamun taidan aloittaa aerobisella harjoitteella ;). Kyläilykierroksen päätimme toisen anoppini luokse, jossa ei enää kakkukahvit oikein uponneet vaikka niitä olisikin ollu tarjolla.

 Illalla katselimme vielä yhdessä tyttöjen kanssa häävideotamme kymmenen vuoden takaa. En ole katsonut sitä ainakaan kahdeksaan vuoteen ja oli hauskaa katsella miten erilaisilta tai samanlaisilta ihmiset näyttivät. Itsestäni vain huomasin kuinka jännittynyt ja hermostunut olin sinä suurena päivänä. Sinänsä se on harmi kuinka usein noissa tärkeissä juhlissä käy niin että se liika jännittäminen syö rentoutta ja onnea.

 Huomenna illalla pääsenkin sitten kannustamaan Suomen voittoon oikein aitiopaikoilta. Yhteistyökumppani töistä tarjoaa meille mukavan reissun,  ja vaikka en mikään jääkiekkofani olekaan, on se aina kiva mennä aistimaan sitä tunnelmaa ja paikan päällä varmasti itsekin vähän innostuu.

Mukavaa viikkoa kaikille!!!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Onnen tasapaino



Olen tämän kevään ajan yrittänyt aktiivisesti olla positiivisempi ja keskittyä niihin asioihin mitkä elämässä ovat hyvin. Tämä on selkeästi osaltaan auttanut siihen että on nähnyt asioita eri valossa ja elämänlaatu on kohentunut. Olen oppinut nauttimaan ihan pienistä ihanista asioista, kuten lapsen halauksesta, lenkistä ystävän kanssa, miehen kauniista sanoista tai kupillisesta hyvää teetä. Toisaalta olen myös yrittänyt olla ärsyyntymättä tai ahdistumasta ihmisten ajattelemattomista sanoista, asioista mitkä eivät ole menneet  niin kuin minä olen niiden ajatellut menevän, työpaineista, tai ylipäätään maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

Kovasta yrittämisestä huolimatta joskus tämä onnen tasapaino vain järkkyy. Eniten minua vaivaa miten oikeasti pienistä asioista johtuen näin voi käydä. Töissä tehty virhe voi olla itselle tällainen. Koska työni on sellaista että täysin virheiltä tuskin koskaan voi välttyä ja virheet on aina korjattavissa, ei niiden todellakaan pitäisi olla niin "big deal". Tämä viikko kuitenkin alkoi näissä merkeissä. Mokailu aiheuttaa minulle epävarmuuden yleensä päiviksi eteenpäin, ja tuntuu että ei tästä mitään tule, ja ei minusta ole mihinkään. Ja siihenhän sitten tulee jatkumoksi tottakai ahdistusta ja ärtyneisyyttä, mistä saavat osansa myö kaikki kanssaihmiset, puhumattakaan siitä tilittämisen määrästä. En vain osaa niellä osaani hiljaa, vaan sitä pitää oikein märehtiä. Nyt mietinkin että ruokkiikohan tämä vain entisestään negatiivisuutta? Olen jostain lukenut että yksi yhteinen ominaisuus (työ)elämässä menestyneillä ihmisillä on että he pääsevät helposti yli pettymyksistä ja virheistä. Asia (yksi niistä monista) missä minulla on vielä paljon oppimista.

Monesti omat huolet asettuvat oikeaan perspektiiviin, kun keskustelee jonkun ihmisen kanssa joka on kokenut suuria menetyksiä tai vaikeuksia elämässään. Oikeasti omat arkiset huolet on aika pieniä, mutta millä tämän ajatuksen saisi siellä omassa päässä pysymään, kun se oma napa on kuitenkin aina lähinnä?! Tämä kuulemani lausahdus on myös antanut itselleni paljon ajattelemisen aihetta "Mieti että jonain päivänä menettäisit kaiken mitä sinulla on nyt, ja jos seuraavana päivänä saisit sen kaiken takaisin, kuinka onnellinen olisit!!".

Tämä päivä alkoi huolen täyttämällä mielellä olemattomista huolista, mutta onneksi sain suunnan käännettyä ja päivä olikin täynnä monia mukavia asioita, kuten treeniä, ystäviä, lastenjuhlia ja lomasuunnitelmia. Nyt odotellaankin jännityksellä huomista päivää joka on omistettu meille kaikille äideille. Kiitollisin ajatuksin juhlinkin huomenna, olen onnekkaana saanut kaksi ihanaa tytärtä, ihanan äidin, ihanan anopin (jopa kaksin kappalein) ja upeat (jo edesmenneet) isoäidit joita rakkaudella muistan.

Siispä näissä ajatuksissa....



Oikein upeaa äitienpäivää kaikille!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Maanantaifiilistä tappamassa

Taas on aika mennä hurahtanut hurjaa vauhtia ja hyvät aikeet kirjoitella tänne on aina kaatuneet väsymykseen tai kiireeseen. Tänään on jotenkin ollut niin maanantai, että oli pakko palata vielä menneeseen vappuun ja sitä edeltäneeseen viikonloppuun, joka oli kyllä yksi tämän kevään kohokohtia.

Minulla oli vapaata NLP-kurssia varten jo perjantai, joten siitä muodostui ihanat pitkät vapaat. Tämä NLP-viikonloppu oli kyllä opintoviikonlopuista eniten tunteita herättänein. Perjantaipäivän aloitimme Kundala Joogalla, mikä oli mukava pehmeä aloitus viikonlopulle. Päivän opetuksellisena antina oli lisää tavoitteiden pyörittelyä eri perspektiiveistä ja kävimme läpi vähän silmämallia. Lauantain aiheet olikin sitten aika paljon tunteita herättäviä ainakin allekirjoittaneessa. Käsittelimme harjoitteissa mm. luopumista ja niiden tunteiden kanavoimista, sekä haasteellista vuorovaikutusta. Kyyneliltäkään ei tässä päivässä voitu välttyä. Näiden harjoitusten myötä tajusin itse omat rajoitteeni tilanteeseen heittäytymisessä ja eläytymisessä. Itsensä nolaamisen pelko on niin paljon läsnä, että se rajoittaa kykyäni olla ns. oma itseni. Jälleen huomasin kuinka olen näissä asioissa vasta niin polkuni alussa ja paljon pitää vielä tapahtua ennen todellisen tasapainon löytymistä... Onneksi alku on ainakin ollut ihana kun on saanut tehdä näitä huomioita upeassa porukassa ja ihanan valmentajan ohjauksella. =)

Perjantai-iltaa vietinkin hyvästä ruuastan ja seurasta nauttien Kampissa japanilaisessa Sumo-ravintolassa.

Minun ja taustalla veljeni sushi-lautaset, sekä tietysti asiaan kuuluvat valkoviinilasilliset ;)

Useimmiten opiskeluviikonloppuina olen yöpynyt ihanan ystäväni Riitan luona Hakaniemessä. Lauantai-ilta kuluikin Riitan ja Teemun (jolla myös oli sopivasti opiskeluviikonloppu) kanssa rupatellen. Semiterveellisesti nautimme salaattia ja muutaman lasin kuohuviiniä, sekä jälkkäriksi Punnitse & Säästä -hamstrausreissulta mukaan tarttuneita ihania luomu kanelimanteleita, aivan parasta.

Minä en väsy ihailemaan Riitan asunnon ikkunoista avautuvaa maisemaan Töölönlahden yli.


Sunnuntaipäivä menikin Helsingin katuja tallaillen ja ihanasta kevätauringosta nauttien, sekä kävimme tekemässä Salmisaaren Elixialla pienen käpäläjumpan. Tykkäsin salista kovasti, kerrankin oli riittävän avara sali, ettei tarvinnut kompastella kanssatreenaajiin.

Riitan rantabulevardilla

 Kasvietieteellisessä puutarhassa


Espan alkavaa vappuhulinaa



Sieltä se pieni hauiksen alku ponnistaa


Vappua vietimmekin toisen upean kälyni hoivissa Keuruulla, minne lapset olivat jo aiemmin matkanneet Vaarin ja Mamman matkassa. Samalla juhlistimme suloisen Tiian 11 v. synttäreitä.


Keuruun torilla vappuhulinassa

Vesi-ilmapallot kuuluu meidän vappuun =)

Tällaisten ihanien hetkien jälkeen jaksaa taas hetken aikaa arkeakin, ja onneksi muistot jää mihin on sen maanantain tullessa on mukava palata ja hakea hyvää fiilistä. Aurinkoista viikkoa kaikille!!!