Sivut

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Ulkoilmaelämää

 
 
 
Sielunmaisema
 
 En ole varsinaisesti mikään talviurheiluihminen, enkä myöskään talvi-ihminen. Rakastan lämpöä ja aurinkoa. Oikeasti talviulkoilu on ihan kivaa, kun on oikeat varusteet eikä tule kylmä, mutta lähteminen on jotenkin vähän vaivalloista. Tänä vuonna ei ole tullut käytyä kertaakaan hiihtämässä vaikka viime vuonna 20 vuoden tauon jälkeen hiihdinkin. Mulla on kammo mäkiin ja vauhtiin yleensäkin, ja jotenkin kummallisesti olen onnistunut tartuttamaan saman jutun tyttöihinkin, vaikka toivoin ettei sitä samaa vaivaa olisi heillä ollut. Tuntuu kuitenkin aika takkuiselta saada heitäkään ladulle ja luistelu ehdotuksetkaan ei saa suurta kannatusta. No niin siis seli, seli mutta ulkoilut on jäänyt viime aikoina tosi minimiin, mistä poden tietenkin huonoa omaatuntoa.
 
Viime viikonloppuna meillä oli kuitenkin kuopuksen kanssa laatuaikaa kaksin, kun mies oli opiskelemassa ja esikoinen lähti kummien hoiviin. Tällaiset hetket kun saa viettää kaksin aikaa yhden lapsen kanssa ovat kyllä tärkeitä niin lapselle kuin äidillekin. Päätimme sitten lähteä minun toiseen lapsuudenkotiin. Avioerolapsena olen saanut nauttia niin maalaiskodista kuin kaupunkikodistakin. Lähdimme siis Kymijoenrannalle mummolaan.
 
Lauantaina äiti sen verran nipisti omaa aikaa, että kävin zumbassa ja sitten lököiltiinkin koko loppu päivä. Katseltiin filmejä, lueskeltiin ja nautittiin vähän mummolan herkuistakin. Sunnuntaina heti aamutuimaan leivoimme Elvin bravuuriomenapiirakan ja lähdimme Kymijoen jäälle retkelle. Se oli kyllä kieltämättä todella mukavaa.
 
 
 
 
 
Meidän pieni filmistara, en tiedä mikä komedienne täällä on kasvamassa, sellaiset on ainakin aina ilmeilyt kun kamera otetaan esiin :)

 
Ei ehkä ergonomisin potkukelkka, mutta hyvää jumppaa takalistolle
Mun Uggin alennusmyyntiostokset, ihanat huopavuoriset saappaat. Näistä joko tykkää tai sitten ei. Mä tykkään, tulee mieleen englantilaiset aatelisrouvat ulkoiluttamassa koiriaan nummilla ;) Ja on lämpöiset.



Sitä herkkuomppupiirakkaa, ulkona maistuu vielä kaksinverroin paremmalta.


Ukki ja Elviira <3



Ensi viikonloppuna yritän raahata tämän pesueen retkiluisteluradalle, että tulisi edes vähän ulkoilua silloinkin. Luistelusta minäkin pidän. Toivotaan että säät sallii.
Muuten olen jumppaillut melko ahkerasti. Viime viikolla tuli salilla 3 treeniä, zumbaa 3 kertaa, pilatesta 1 kerran ja joogaa 2 kertaa, että ihan ok saldo. Toinen jooga oli meidän salin vinyasa-jooga. Oli ehkä rankimpia jooga-tunteja ikinä. Kesti puolitoista tuntia ja siinä sai kyllä venyttää kestävyyttä sekä lihaksia. Oli vielä valmiiksi kipeät jalat jalkatreenistä, mutta yllättäen lopun syvävenytysten jälkeen oli huomattavasti vetreämmät koivet. Taidan mennä uudestaankin.
 
 
Syömisten suhteen ruodussa pysyminen on ollut todella haasteellista ja paino on vieläkin joulun jäljiltä pari kiloa plussalla. Jotenkin nyt mieli ei tahdo taipua asketismiin ja varsinkin kun loppuviikosta väsymys painaa tulee sortumisia ja jopa ylilyöntejä. Tänään on kuitenkin taas ollut jo ihan hyvä päivä.... Kyllä se tästä!
 
 






 
 

torstai 10. tammikuuta 2013

Selkää ja leveämpää selkää...

 
 
Selkätreenistä on tullut viime aikoina oikein mun lemppari. Oli aikoja että selkään ei tahtonut saada tuntumaa ei sitten millään. Mulla on auttanut suuresti kun olen tehnyt liikkeet huolellisemmin ja hitaammin. Tämä tarkoitti tietenkin ensi alkuun todella maltillisia treenipainoja, mutta nyt pikkuhiljaa on pystynyt niitäkin jo jonkin verran kasvattamaan. Suuri apu oli myös siitä kun treenikaveri piti käsiään treenattavan lihaksen päällä siinä missä tuntuma pitäisi olla, silloin kohdistaminen onnistui paljon paremmin.

Pelkästään sen, että miten lapojen pitäisi liikkua, oppiminen on ollut minulle kinkkistä. Silloin kun koko rintaranka on jäykkä, ei lavatkaan ole tahtoneet liikkua normaalisti. Tämän opettelussa on kyllä tarkkaavaiset silmät siellä selän puolella olleet kultaakin kalliimmat. Ylätaljan liikuttaminen on yllättävän haastavaa puuhaa. Liike joka on varmaan melkein jokaisen aloittelijan ohjelmassa, vaati ainakin minulta paljon treenikertoja ennen kuin kunnon polte selkälihakseen löytyi. Koska minulla ei luontaisesti alaselässä ole juurikaan notkoa, oli oikean suoritusasennon löytyminenkin jo työn takana. Tässäkin tarvittiin kaveria joka painoi alaselkää notkoon ja katsoi ettei yläselkään tulee liikaa heijausta ja liike mene käsille. Nyt on ollutkin huippua treenata kun tietää että perille menee. Ehkä mulla on ollut tässä(kin) kohtaa melko pitkät piuhat. ;)

Kuvat on vanhoja viime syksyltä. Täytyisi ottaa muutama vertailukuva
mistä näkisi kuinka se treeni oikeasti on mennyt perille.

Tänäkin aamuna hyvänä motivaattorina toimi kun katseli omien treenien lomassa, kuinka isot pojat treenaa. Meidän aamutreeneihin on saatu useamman kerran mukaan Pätärin Sami joka valmistautuu Arnold Sports Festivaaleille vahvamieskisoihin. Samin matkaa kisoihin voit seurata täältä. Samia motivoituneempaa ja positiivisempaa treenaajaa saa hakea.

Eilen satuin juttusille salilla vähän iäkkäämmän treenaajan kanssa. Ikää tällä rouvalla oli 72 vuotta ja treenivuosia takana lähemmäs neljäkymmentä. Positiivista mieltä riitti ja jopa tahtoa oppia uusia liikkeitä. Niinpä sitten pääsinkin näyttämään konkarille sumo-kyykyn saloja. Tuohon pitäisi oikeasti pyrkiä, varmasti vaikutukset viimeisten vuosien elämän laatuun on mittavat, kun on jaksanut pitää itsestään huolta.

Iloista treenimieltä siis kaikille!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa....

Vuosikin sitten vaihtui, ja meillä se vaihtui hyvin mukavissa ja leppoisissa tunnelmissa. Muutamia hyviä ystäviä tuli meidän iltaa sulostuttamaan. Ilta kului hyvän ruuan, lautapelien, rakettien paukuttelun ja iloisen meiningin merkeissä.  Illan päätti vielä naapurin rouvan kanssa vedetty Just Dance -sessio, aivan parhautta. Samppanjahiprakassa muuvsit oli hyvinkin kohdillaan. Täytyy sanoa että illan aikana ehdin tuntea itseni monestikin hyvin onnekkaaksi. Sillä tunteella on mitä parhainta aloittaa uusi vuosi....

 
Kaverukset <3


 

 Viime uuden vuoden toiveena minulla oli vaatimattomasti löytää  vain valaistuminen, tie pois ahdistuksesta ja kohti onnellisempaa arkea. Jollain kummallisella tavalla näin tapahtuikin, useampikin palanen on vain loksahdellut paikalleen. Nyt arki tuntuu paljon valoisammalta ja toivottavasti se näkyy myös kanssaihmisille. NLP oli isona apuna löytämään positiivisempia ajatusmalleja, ja selityksiä sille miksi minä olen tällainen ja joku toinen taas toisenlainen.

Olen todella kiitollinen kanssaihmisille jotka ovat jaksaneet kanssani asioita pohtia ja pyöritellä, sekä tukea muutoksessa. Tärkeitä ihmisiä ovat olleet tietenkin oma perheeni, vanhemmat ja appivanhemmat sekä pikkuvelikin, ihanat ystäväni; Riitta vakisparraajani niin treenissä kuin henkisessä kasvussa, Kaisa mieletön tukipilari, Reeta, Johanna, Terhi sekä tietenkin maailman parhaat kälyt ja siskot Hanna ja Eveliina, olette kaikki kovin rakkaita. Upea oli tietenkin NLP-kurssin mainio porukka ja mentori Reetta. Ja sitten on monta upeaa ihmistä keitä olen nähnyt vuoden aikana ja ovat vaan omalla olemuksellaan antaneet positiivista voimaa. Kaikista suurin perseelle potkija ja tuki on ollut tietenkin ihana puolisoni <3. Kiitos te kaikki!

Treeneihinkin löytyi aivan uusi vaihde viime vuoden aikana. Tekniikat kehittyivät ja sitä myötä tunsin upeaa kehittymisen iloa. Uskaltauduin kokeilemaan uusia lajeja, joista sain toivottua monipuolisuutta treeniin. Myös syömisen osalta olen oppinut paljon uutta ja varmasti saanut sisäistettyäkin paljon asioita. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa. Tunnesyöppönä tulee paljon haastavia tilanteita vastaan.