Sivut

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Motivointihousut, kevätjuoksuja ja muita jorinoita

Tänään koitti se päivä että motivointihousujen motivointiosuus on loppuun käytetty. Eli minulla oli vajaan vuoden verran seissyt kaapissa mun lempparifarkut mitkä ei yksinkertaisesti mahtuneet jalkaan, ja tänään taas seisoin päivän messuilla housut jalassa, jeee!!!
Tässä siis minä ja mun housut ja maailman mukavimmat tennarit, Skechersin Shape Upsit. Niillä kengillä vois kävellä aina, ne ovat siis ne pyöreäpohjaiset pakaranmuokkaaja kengät. Aivan mielettömän ihanat jalassa, pakaroissa ei tosin näy suunnatonta muutosta, lattaperse mikä lattaperse, pitäisi varmaan aikamoiset ihmekengät olla millä tähän takamukseen kunnon muoto saataisi. Kuva muuten ei mitenkään ihmeellinen ja aika teltta tuo työpaitakin...

Yllättynyt olin että housut mahtui, koska viime syksynä näillä kiloluvuilla ei ollut mitään mahkuja saada pöksyjä jalkaan, eli tämähän tarkoittaa että jotain muutosta kropassa on tapahtunut. Kyllä itsestänikin tuntuu olo vähän "timmimmältä". Jenkkakahvat kyllä löytyy vielä, ja reisissäkin on reippaasti mistä napata kiinni, mutta pääasia että jotain tapahtuu.

Muutosta itselläni on tänä keväänä reeneihin ollut se että ne ovat paljon monipuolisempia kuin aiemmin. Normaaliviikolla tulee ainakin tunti kahvakuulaa, tunti zumbaa, tunti pilatesta, kolme salitreeniä ja vähän lenkkeilyä päälle. Tämä on ollut todella hyvä kombinaatio minulle, motivaatio liikkua on paljon parempi, kun ei ole pelkkää punttia tai lenkkeilyä.

Nyt olen pari kertaa vetänyt lenkkejä pylväänvälijuoksuina. Idea on se että lämmittelyn jälkeen juostaan niin paljon kuin kintuista lähtee viisi pylvään väliä, sitten kävellään viisi pylvään väliä, sitten juostaan neljä ja kävellään neljä jne. eli laskevasti vetoja. Näiden treenien jälkeen en todellakaan enää ihmettele pikajuoksijoitten isoja reisilihaksia, kyllä niin kivasti otti etureisiin että huhhuh.

Ihanaa että tulee kevät. Olen todellakin kevät- ja kesäihminen, ja tänään messuillakin huomasi kuinka positiivisesti aurinko vaikuttaa ihmisiin. Oli todella iloisia ihmisiä liikkeellä ja oli kiva jutustella ihmisten kanssa. Nyt odottelen jo kovasti ensi viikon koulupäiviä ja pientä vappureissua Keuruulle, arkikin sujuu aina mukavammin kun on jotain mitä odottaa.

Aurinkoista viikkoa kaikille!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Ihmiset lähellä ja kaukana


Päädyin viime lauantaina rakkaan ystäväni äidin tupaantuliaisiin. Olin todella liikuttunut juhlien lämminhenkisyydestä. Oli koskettavaa kuunnella, kun ihmiset jotka olivat olleet ystäviä vuosikymmeniä, muistelivat tapahtumia matkan varrelta, kuinka välillä oli etäännytty ja sitten taas ystävyys oli löytynyt uudestaan, kuinka oli oltu mukana elämän iloissa kuin niissä vaikeammissakin ajoissa. Se sai miettimään kuinka tärkeää on pitää huolta niistä ympärillä olevista ihmisistä ja ihmissuhteista. Ja välillä sanoa toiselle että olet minulle tärkeä.

Aina ei välttämättä ole helppoa ylläpitää pitkää ihmissuhdetta. Joskus käykin niin että elämä vie läheisetkin ihmiset kauas. Onneksi välillä käy myös toisin päin, ja vanha ystävä tekee paluun. Näin kävi itsellenikin vähän aikaa sitten, ja siitä olen erittäin onnellinen. Ja sitten voi taas joku erkaantua, ja mahdollisesti tulla uusia ihmisiä tilalle.

NLP:ssä ajatellaan että jokaisella on oma karttansa jonka avulla täällä elämässä suunnistetaan. Tämä kartta ei kuitenkaan ole se maasto missä elämme. Jokainen luo oman karttansa oman elämänkokemuksensa, luonteensa, arvojensa ja ympäristön perusteella. Tämä tarkoittaa sitä että monet asiat näyttävät eri ihmisille kovin erinäköisiltä. Tämän ymmärtäminen olisi kovin tärkeää täällä elämässä suunnistaessa ja ihmisten kanssa toimiessa. Siksi joskus kun itseä ihmetyttää tai oudoksuttaa toisen ihmisen käytös, pitäisi muistaa että hän toimii oman karttansa pohjalta.

Tämä tavallaan on antanut itselleni selityksen sille, miksi jotkut ihmiset pystyvät (minun kartaltani) äärettömän pahoihin tekoihin. NLP:ssä ajatellaan myös että jokaisen teon takana on positiivinen tarkoitus. Ihminen tekee päätöksensä aina sen mukaan mikä hänen kartaltaan johtaa positiivisimpaan lopputulemaan. Monesti ne ihmiset jotka päätyvät tekemään jotain pahaa, ovat omalta maailmankuvaltaan hyvin rajoittuneita ja kukaan ei ole pystynyt osoittamaan heille parempaa tietä tai ulospääsyä tilanteesta. Niinpä itse olen pähkäillyt että mitä laajempi maailmakuva on sitä parempiin ratkaisuihin omassa elämässämme voimme päätyä.

Tietenkään kaikkea ei voi silti ymmärtää ja kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta näiden pohdintojen perusteella itseni on ollut helpompi hyväksyä ihmisten erilaisia ratkaisuja ja toimintamalleja. Ja välillä voi itsekin yrittää vaihtaa näkökulmaa, mikä ei sekään ole aina niin helppoa.

Omille lapsilleni haluan opettaa avarakatseisuutta ja että asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, mutta erimielisyydet eivät ole este ystävyydelle. Itse olen onnellinen että omassa ystäväpiirissäni on erilaisia ihmisiä joilla kaikilla on omat värikkäät karttansa. Kaikki eivät elä perinteisessä ydinperheessä, vaan perheitä voi olla erilaisia. Kaikki eivät usko samaan Jumalaan, vaan jokaisella on omat uskomuksensa. Kaikki eivät ole samanikäisiä, eivätkä kaikki ole kiinnostuneita samoista asioista.



Viime aikoina olen huomannut, mikä mieletön voima on sillä että muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Niitä ihania ohikiitäviä onnenhetkiä on ollut paljon entistä enemmän ja olen osannut olla paljon onnellisempi niistä asioista mitkä omassa elämässä on hyvin. Jokaisesta niistä onnellisesta hetkestä on tehnyt vielä kaksinverroin onnellisempia lähellä ja kaukana olevat rakkaat <3.

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Onnen hetkiä


Kirjoitettavaa olisi vaikka millä mitalla, eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Pääsiäispyhät ovat menneet nopeasti, ja huomenna on jo taas paluu arkeen. Ruokailujen ja liikunnan kannalta hyvä niin, koska pientä lipsumista on ollut ilmassa. Normaaliin ylensyömiseen ja mässäilyyn en kuitenkaan sortunut, joten nyt hyvillä mielin jatketaan projektia.

Tänään tuli jo taas kaksi treeniäkin, kun aamulla kävimme Teemun kanssa Kausalan salilla pumppailemassa käsiä ja sitten vielä illalla teimme intervallivetoja sekä vatsalihastreenin. Vedot tehtiin laskevan työmäärän periaatteella, eli ensimmäinen veto on pisin ja viimeinen lyhyin. Tutkimusten mukaan tämä antaa paremman testosteronivasteen. Hyvin mamma ainakin puuskutti ;).

Perjantain ja lauantain vietin taas NLP-opintojen parissa. Nämä päivät on oikeasti minulle kuin minilomia. Meillä on aivan upea ryhmä ja kouluttaja. Hyvä energia ja fiilis on aistittavissa heti kun oven avaa. Lisäksi näihin päiviin olen onnistunut yhdistämään ystävien tapaamisia, shoppailua ja vähän treeniäkin. Aivan mahtavia kohtaamisia aamusta iltaan. Äiti-ihmiselle on elämys jo pelkästään se että, saa vaihtaa keskeytyksettä ajatuksia.

Minulta on moni kysellyt mitä se NLP oikeasti on. Wikipedia määrittelee NLP:n seuraavasti:

"Neurolingvistinen ohjelmointi (NLP; engl. neuro-linguistic programming) on sovelletun psykologian suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista. NLP:llä ei ole yhtenäistä teoreettista pohjaa, vaan siihen on otettu mukaan useita toimivia tekniikoita tutkimalla ja videoimalla menestyksekkäitä terapeutteja. " NLP avaa uusia näkökulmia koko elämään ja sen eri alueille. Se sisältää paljon harjoituksia ja niitä voi myös jokainen luoda itse lisää. Tämä näin todella lyhyesti selitettynä.

Minulle NLP on todellakin sitä näkökulman laajentamista. Haluan omaan elämääni positiivisemman otteen ja oppia ymmärtämään kanssaihmisten toimintaa syvemmin. Niin että minun olisi helppo olla yhteydessä omaan sisimpääni ja sitä kautta myös muihin ihmisiin. Tätä kaikkea on tullut ja vielä paljon enemmän. Toivon että se näkyy myös ulospäin.

Tällä kertaa meillä oli viikonlopun aiheena mm. elämän aikajana ja tavotteiden asettaminen. Aikajanaa tarkasteltiin erilaisten mielikuvaharjotteiden muodossa. Jännittävää oli huomata kuinka menneisyys ei ollutkaan takana vaan kiemurteli silmieni edessä. Muistot oli onneksi pääosin valoisia, ja ahdistavat ajanjaksot eivät olleet pääosassa. Vaikka en ehkä osaakaan aina mennyttä pitää taka-alalla, ei se tunnu kovin paljon mieltä painavan. Suurin oivallus kyllä liittyi nykyhetkessä elämiseen. Siinä minulla on välillä ongelmia. Murehdin monesti liikaa tulevia, joten tuntuu että monet onnelliset hetket elän kuin sivusta seuraten. Tämä siis vaatii paljon harjoittelua, niin että osaisin nauttia näistä ohikiitävistä hetkistä.

Tavotteita aloitimme käsittelemään kirjoittamalla jokainen oman elämämme testamentin. Essee käsitteli sitä jalanjälkeä tai perintöä minkä haluamme itsestämme jättää. Aloitin kirjoittamaan ilman mitään sen suurempaa pohdintaa ja huomasin että, kaikki asiat mitä haluan jälkeeni oikeasti jättää, (ja joilla on mitään merkitystä minulle) oli muuta kuin materiaa. Suurin asia on tietysti ihanat tyttäreni, että heistä saisi kasvatettua onnellisia ja tasapainioisia aikuisia. Muita asioita oli että ihmisille jäisi kuva välittävästä ja positiivisesta ihmisestä.

Käsittelimme myös tavoitteiden asettamisen teoriaa, eli kuinka hyvät ja positiiviset tavoitteet pitäisi asettaa ja muotoilla. Sen jälkeen olikin hyvä kirjoittaa oma lista, niistä asioista mitä itse toivoisi elämässään saavuttavan. Nyt aivan ilman mitään sensuuria kirjoitimme jokainen omat listamme. Oli oikeasti todella vapauttavaa kirjoittaa ylös kaikki suuret ja pienet, hullut ja järkevät toiveet tulevaisuudella. Suosittelen kaikille välillä tekemään listaa toiveista ja tavoitteista, se selkiyttää sitä mitä kohti haluaa mennä. Itsestäni huomasin, että olen pelännyt myöntää mistä itse haaveilen. Osa asioista on tuntunut niin isoilta tai vaikeasti saavutettavilta että ei niitä edes itselleen kehtaa myöntää. Paperille kirjoitettuna ne ei enää tuntuneetkaan niin mahdottomilta.

Lauantai-iltana tulin siis kotiin pää täynnä uusia onnellisia oivalluksia ja ihanaa positiivista energiaa. Sunnuntain aloitimme pääsiäiskirkolla, koska esikoisemme laulaa seurakunnan lapsikuorossa. Laulu oli todella koskettavaa. Loppupääsiäinen menikin tunnelmoidessa ja nauttiessa ystävien ja sukulaisten seurasta. Mielettömiä onnen hetkiä.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Mitä meillä syödään





Lupasin tällä viikolla vielä valottaa minun ja meidän perheen ruokavaliota. Meillä, niin kuin varmasti monilla muillakin, jonkin verran elää se millaista ruokaa laitetaan, mutta perusrunko on jo pitkään ollut melko samanlainen.

Aamut aloitetaan puurolla. Lapset eivät tosin välttämättä joka aamu enää syö puuroa ja ei pakoteta syömään, eli he saattavat aloittaa päivän myös viilillä, leivällä tai muroilla ja yleensä näiden kanssa syödään myös vihanneksia tai hedelmiä. Viime ajat Teemu on valmistanut aamuun raakapuuron, mistä olen jo oppinut todella pitämään. Raakapuurossa on kaikki vitamiinit ja kivennäisaineet tallella, koska keitettäessä aina osa häviää. Tuoreruoassa on jäljellä myös entsyymit, mitkä sulattavat ruokaa ja pitävät verensokerin tasaisena, koska tuoreravinnon sulaminen elimistössä vie kauemmin aikaa. Raakapuurossa on tattarisuurimoita, vaihtelevasti hampunsiemeniä, manteleita, hasselpähkinöitä, alfa-alfan siemeniä, seesaminsiemeniä, kurpitsansiemeniä, chia-siemeniä, parapähkinöitä, psylium-kuitua, lesetiinirakeita, pellavasiemenöljyä, avokadoöljyä, raejuustoa, heraa, banaania, hunajaa, steviaa tai hedelmäsosetta, näitä siis kierrätetään, niin eipä käy tylsäksi. Rakenteeseen kuuluu aina jotain pähkinöitä ja siemeniä, rasvoja ja hedelmiä. Päälle tulee yleensä aina marjoja. Ainekset laitetaan illalla likoamaan, niin että ne peittyy vedellä. Aamulla vaan sekaisin sauvasekottimella tai blenderillä. Tämän lisäksi aamupalaan kuuluu kaksi kananmunaa, porkkanaraastetta, viinirypäleitä, ehkä vähän yrttejä ja salaattia (esim. rucolaa joka muuten puhdistaa maksaa) sekä rooibos- tai lakritsanjuuriteetä. Ennen töihin lähtöä nappaan vielä vitamiinit.

Lounaaksi, jonka yleensä syön töissä, on kanaa, hirssiä tai quinoaa (maustettu kurkumalla, jolla on tulehduksia estävä vaikutus), sekä parsaa ja muita vihanneksia. Jos olen kotona teen koko porukalle esim. jauhelihakastikette, lihapullia, kanankoipia tai kanakastikkeen. Tytöille keitän makaroneja ja itse syön vihanneksia esim. höyrytettyä parsaa tai uunibataatteja tai punajuuria.

Muutamaa tuntia ennen illan treeniä olen vielä syönyt salaattia missä on lohta, tomaattia, parsaaa, paprikaa, juustoa ja salaatinlehtiä. Meillä lapset ei yleensä syö kuin yhden lämpimän ruoan. Välipalaksi he ottavat usein hedelmiä, leipää tai puuroa.

Illalla treenin jälkeen olen syönyt toisen annoksen tuorepuuroa, sekä kamomillateetä.

http://www.eatandjoy.fi/artikkelit/maidoilla-eroa-osa-2-%E2%80%93-v%C3%A4%C3%A4rink%C3%A4sitys-nimelt%C3%A4-laktoosi-intoleranssi käykäähän kurkkaamassa jos kiinnostaa. Peruna ei myöskää oikeastaan kuulu kenenkään meidän suosikkeihin. Ravintoarvot on monissa muissa vihanneksissa paremmat, lukuunottamatta kesän uudensadon perunoissa jotka kuorineen syötyinä ovat ravintoarvoiltaan erinomaisia sekä herkullisia.
Nyt ei ole ruokavalio tökkinyt yhtään, vaan kaikki maistuu todella hyvältä. Ongelmia minulla on ollut aiemmin esim. raa'an parsakaalin ja kukkakaalin syömisessä. Nyt kun ne on sotkettu pieninä paloina salaattiin ongelmaa ei ole. Minulle on tärkeää että ruoka maistuu hyvälle ja että ruokahetki on mukava. Ruokavalion siistiminen on lähtenyt hyvin käyntiin, viisi päivää ja - 2,5 kg. Nestettä on siis kehossa ollut aika runsaasti. Tällainen napakka alku on kyllä motivaatiolle tosi hyvä. Varmasti vauhti tasoittuu seuraavalla viikolla. Lauantaina vaivasi vähän nälkä, mutta lenkillä sekin tasoittui. Olin varautunutkin että alussa tulee nälkä useammin, ennen kuin vatsalaukku tottuu pieniin annoksiin. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon.