Sivut

lauantai 30. marraskuuta 2013

Tyttöjen retki

Käytiin pienten tyttösten kanssa pyörähtämässä Helsingissä. Meillä oli mukava rento retki. Minä kävin perjantaina rustailemassa psykiatrian kokeen ja ainakin oma fiilis oli kokeesta hyvä, että eiköhän se läpi mene. Psykiatria ja psykologia, on kyllä olleet todella mielenkiintoiset aiheet opiskella. Aika paljon oli tuttua asiaa, mutta toki aina tulee uuttakin. Ihmismieli on kyllä niin ihmeellinen ja kiinnostava. Tentissäkin tuli olo että moneen kysymykseen ei ole oikeasti vain yhtä oikeaa vastausta.

Tentin jälkeen oli posket punaisina kun oli kirjoitettu kynä sauhuten.

Yötä olimme ystävän luona jonka luona myös tytöille oli seuraa. Ihanaa oli rauhassa höpötellä ja parantaa maailmaa, sekä pelata vähän lautapelejä lapsosten kanssa. Lautapelit on aina meidän perheessä ollut kova juttu, ja joka vuosi pukinkontissa täytyy olla muutama uusi peli. Hyviä pelisuosituksia otetaan vastaan tätä vuotta ajatellen.

Tänään aamu alkoi pikku Cluedo kamppailulla. Kiva peli, meiltä löytyy matkaversio.

Päivällä päädyttiin vielä Stokkan jouluhulinoita ihmettelemään. Aivan mielettömän ihana oli kyllä joulukoristeosasto. Muutama ihanuus tarttui matkaankin. Yritän joka joulu vähän kartuttaa mun lasisten joulukuusenkoristeiden valikoimaa. Mukaan tarttui muutama lasikäpy ja muffinssi sekä ihastuttava ballerina. En tahdo malttaa odottaa että päästään kuusta koristelemaan.



Stokkan yläkerrassa kakuilla ja kahvilla, eli tytöt sai kakkua ja äiti kahvia.

Junaevästä

Tiukasti pysyin ruodussa koko retken ajan ja detoxi jatkuu vielä pari päivää. Olo on edelleen hyvä eikä mitään mielitekojakaan ole suuremmin ollut. Ei edes väsymys ole juurikaan vaivannut. Vaikka kuvissa näkyvistä silmäpusseista voisi muuta päätellä ;).


"Jouduin" ostamaan itselleni uuden villapaidan, kun olin lähtenyt turhan ohuella takilla liikenteeseen. Ilma oli niin kylmä, että uskottava se on nyt on talvi. 


Ja niinhän se todellakin on, se saatiin huomata kun tultiin Kouvolaan. Ihana valkeus!

Huomista odotetaankin meillä suurella jännityksellä, saa avata kalenterin (tai oikeastaan kalentereiden ;)) ekan luukun ja miten on riittääkö lunta pulkkamäkeen. No se täytyy huomenna testata! Huomenna on ohjelmassa lisäksi vähän punttia ja sitä keskivartalotreeniä! Mukaan mahtuu vielä, joten sinne sekaan vaan klo 15,  ent. China Centerin tiloissa Kouvolassa.

Mukavaa ensimmäistä adventtia!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joulukorttishouta ja banaanileipää

Nyt on aloitettu joulukorttitehdas taas tälle vuodelle. Se on homma mikä tulee askarreltua tyttöjen kanssa takuuvarmasti joka vuosi. Olen monena vuonna pohdiskellut mitä tehdä kaikille niille ihanille korteille mitä meidän postilaatikkoon kolahtaa joka vuosi. Niitä ei raaskisi heittää pois, mutta ei tila millään riitä kaiken säilömiseen. Viime vuonna sitten keksinkin että hyödynnetään ne omissa korteissa. Niin me ollaan tyttöjen kanssa leikelty ja tuunailtu korteista kortteja. Eipä siis tuttujen kannata ihmetellä jos oma kortti kolahtaa seuraavana vuonna takaisinpäin, me vain kierrätetään :D

Valmiita tuotoksia

Kyllä mä vähän investoin tuunaustarvikkeisiin, meidän joulu on tänä vuonna pinkki ja turkoosi.

Tänään bongasin Cocovin resepteistä kivan oloisen reseptin banaanileivälle. Kuopus oli koko alkuviikon halunnut palavasti leipoa, niin tämä vaikutti vähän astetta terveellisemmälle reseptille. Reseptin voit käydä kurkkaamassa täältä

Mantelimaito ja kookosöljy porisee...

Iloinen leipuri

Tuotokseensa tyytyväinen leipuri


Tuli todella hyvää. Leipä ei ole ehkä ihan oikea nimi, vaan on melkein lähempänä kakkua, jos sekaan heittäisi vielä vaikka vähän viikunoita tai taateleita niin menisi ihan kuivasta kakusta. Todella mehevää ja menee ihan sellaisenaan kahvileipänä ja varmasti pahimman makeannälän taltuttaa.

Mä korvasin yhden mun hiilariaterian pienellä palalla, tämän viikon ainoa poikkeama excelistä :). Olo on nyt ollut todella keveä ja virkeä. Huomaa että nesteet on kyllä lähteneet hyvin kiertoon ja varmasti on muutama kilokin lähtenyt. Varmastihan en tiedä, koska vaa'alla en ole käynyt kevään jälkeen (ois ehkä pitänyt, voi joku ajatella ;)). Omaa oloa on helpottanut kun sitä vaakaa ei kyttää jatkuvasti, ei pinnaakaan kiristä turhalla painon vahtaamisella.

Tällasia vihreitä kekoja mä nykyään vedän, ei meinaa lautaset riittää.

Kyllä siellä kanaakin vähän on piilossa. Tosta lehtikaalista on tullut mun suuri suosikki. Paistan vaan kookosöljyssä pannulla rapeaksi päälle suolaa, pippuria ja viinietikkaa, korvaa kaikki sipsit ja ranskalaiset. 

Riittävästi kun syö kasviksia niin ei nälkäkään pääse piinaamaan. :)


maanantai 25. marraskuuta 2013

Kipua kohti ja sen yli

Minulla on todella vähän kokemusta kivusta. Olen elämässäni säästynyt suuremmilta vammoilta ja leikatakaan ei ole tarvinnut ikinä. Suurin kipukokemukseni on varmasti synnytyksestä. Olen pitänyt aina itseäni kivun suhteen aika kovana mimminä, onhan meidän kuopuskin syntynyt luomuna. 

Sen olen aina ymmärtänyt että kipu kokemuksena on hyvin subjektiivinen ja ihmiset tuntevat kipua hyvin eri tavoin. Toiset ovat herkempiä kuin toiset ja joskus kipu voi olla hyvin lamauttavaa. Suurimmassa osassa urheilua on edistystä saavuttaakseen kestettävä jonkin verran kipua. Itse olenkin usein vain tyytyväinen jos paikat on kipeät treenin jälkeen, onhan se kehon viesti että treeni on mennyt perille.





Viime viikon lopulla jouduin kuitenkin kestämään kipua jolle ei löytynyt varsinaisesti järjellistä syytä. Olkapäässä, nivusessa ja pakarassa oikealla puolella tuntui että hermoa olisi jännitetty kuin kumilankaa aivan äärimmilleen. Liikkuminen oli hankalaa ja ajatuskin treenaamisesta tuntui kauhistuttavalta. Posetreeneissäkin kävin lauantaina vain kuvailemassa tyttöjä. Onneksi mulla on kuitenkin apu lähellä, Teemu ensin hieroi hyvin olkapään, selän (mistä kipu luultavasti oli lähtöisin) ja pakaran. Sitten annettiin lepoa ja piikkimattoa. Olen myös ottanut reiluja satseja Cocovin Opti MSM:ää. Lauantaina Teemu vielä manipuloi jalkaa.



Sunnuntai aamuna kipu oli olkapäästä jo tiessään. Mietin pitkään voinko lähteä keskivartalotreeniin, mutta olin ystävälleni luvannut olla paikalla, niin minä sitten kampesin itseni sinne vaikka kävely tuntui edelleen vähän vaikealta. Teemu kinesioteippasi selän, nivusen ja pakaran, niin kovin terä kivusta oli poissa. Laitettiin vielä teippien alle magneetit edesauttamaan paranemista. Alkulämpän sivulaukat tuntui aika ikävältä, mutta kun lihakset lämpenivät pystyinkin yllättäen vetämään treenin ihan kunnialla läpi. Ihan vähän himmailin jo detoxinkin takia.



  

Mitä tästä taas opinkaan... No ainakin sen että kivussa rypeminen ei ainakaan tässä tapauksessa auttanut mitään. Joskus on vaan mentävä tässäkin mukavuurajojen ulkopuolelle. Oli myös hyvä saada tällainen määrittelemätön kipukokemus terapeutin työtä ajatellen. On varmasti taas helpompi ymmärtää asiakkaiden kipukokemuksia, kun itsellä on enemmän kokemusta. Eilen rullailin vielä putkirullalla hetken. Tänään on ollut jo melkeinpä täysin kivuton päivä. Ehkä mä detoxin jälkeen pääsenkin heti kunnolla treenaamaan, vaikka sitä hetken jo epäilin. Selän lukko ei ole kyllä hävinnyt mihinkään mutta uskoni on vahva että selkävaivatkin vielä selätetään :D


Aina ei todellakaan ole järkevää lähteä treenaamaan kivun yli. Tämä vaatii kehon kuuntelua koko treenin ajan. Tällä kertaa se kannatti.

Muuten tämä viikonloppu meni kerrankin löysäillessä ilman mitää kummempaa ohjelmaa. Laskeskelinkin että olihan mulla tossa neljän viikonlopun putki erilaisten juhlien järjestelijänä. Jouluna sitten seuraavan kerran juhlitaan. Ihana oli vaan löllötellä perheen kesken viikonloppu.


Valoa pimeään viikkoon kaikille! <3

perjantai 22. marraskuuta 2013

Detox

Nyt on menossa neljäs päivä kahden viikon detox-kuurista. Olo on oikeastaan aika hyvä, jos ei oteta huomioon siitä selkävaivasta poikinutta hermosto oireilua. Kroppa on selkeästi lähtenyt puhdistumaan, vessassa on saanut juosta ihan kiitettävästi. Nälkä ei ole vaivannut oikeastaan ollenkaan. Mitä tämä detox sitten oikeastaan tarkoittaa ja miksi tällaisia kuureja kannattaisi tehdä? Tämän avulla putsataan elimistöön kertyneitä toksiineja (myrkkyjä/kuona-aineita) ja kuollutta proteiinisolukkoa. Se puhdistaa maksaa ja näin detoxin jälkeen ravinteiden ja jätteiden poisto sujuu tehokkaammin. Puhdistuksen jälkeen kroppa toimii paremmin ja ravinto sekä vitamiinit ja hivenaineiden imeytyminen on tehokkaampaa. Detox-kuuri auttaa myös nostamaan vireystilaa, kirkastaa ihoa ja toimii siis hyvänä lähtölaukauksena dieetille.

Mitä siis detoxilla tapahtuu? Detox-kuurejakin on erilaisia, on ihan puhtaita mehupaastoja, sitten on kuureja missä ei nautita proteiinia ollenkaan, vaan keskitytään syömään vain kasviksia ja hedelmiä. Oma kuurini sisältää vähän proteiinia ja paljon suojaravinteita (=antioksidantteja, vitamiineja yms). Kuuri mennään miinuskaloreilla, tämä edesauttaa rasvaan kasautuneiden toksiineiden poistumista.

Jokainen aamu alkaa lakritsanjuuri- ja NAC-kapseleilla, sekä detox-juomalla.

Aamupalaa...

 lounasta...

 ja välipalaa.

Näiden lisäksi on päivällinen joka on melko samanlainen kuin lounas ja sitten pikkuruinen iltapala. Vihersmoothieta pitää juoda reilusti johton tulee mm. chlorellaa, spirulinaa, vehnänorasta, lehtikaalia, kurkumaa ja mustapippuria. Vihanneksia saa syödä melko vapaasti, varsinkin rucolaa kannattaa suosia, sen maksaa puhdistavien ominaisuuksien vuoksi. Mausteista hyvä on käyttää etenkin mustapippuria, kurkumaa, rosmariinia ja valkosipulia (sori kaverit, tiedän että olen nyt melko haisuli ;)). Vettä täytyy muistaa juoda todella reilusti ja sen lisäksi voi juoda yrttiteetä, sekä olen saanut juoda kupin kahvia päivässä. Tosin nyt tuntuu että ei sitäkään välttämättä tarvitse kuin niinä aamuina kun klo herättää jo kukonlaulun aikaan.

 Treenistä tämä on "laillista" lepoa, eli kovia treenejä ei tulisi tehdä. Sellaista kevyttä pumppailua puoliteholla voi käydä tekemässä. Käytiinkin mun detox-vertaistuen kanssa tekemässä yksi kevyt treeni ja aika hyvin saatiin hillittyä itsemme. Vatsalihakset on ainoat mitkä tuli kipeäksi :) Kiitos seuralle! Nyt on sitten ollutkin sellaisia tuntemuksia olkapäässä ja nivusessa että vaikuttaisi kyllä treeniin muutenkin. Täytyy toivoa että tämä lepojakso auttaisia ja saisi hermoston rauhoittumaan.

Yllättävän hyvin on muuten menneet nämä alkupäivät. Usein detoxin ekoina päivinä voi olla vähän kurja olo, päänsärkyä ja väsymystä mutta olen välttynyt niiltä oikeastaan kokonaan. Väsymystä vähän on ollut, mutta se on osaltaan johtunut viikonlopun univelasta. Nälkäkään ei ole vaivannut, päinvastoin hetkittäin on saanut melkein pakottaa itsensä syömään, mikä on mun tapauksessa poikkeuksellista. :D

Raportoin lisätunnelmia kun pääsen kuurilla eteenpäin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

maanantai 18. marraskuuta 2013

Juhlakauden päätös ja asketismin alku

Toiset vasta starttailee pikkujoulukautta, niin minä pistän sen ainakin syömingin ja juomingin osalta pakettiin. Jos ei nyt jotain yksittäistä tankkailua tule. Minä kun olen kovin jokotai-ihminen, niin alkoi taas lipsua pahasti näiden ruokailujen kanssa. Tiesin että kiristelyt alkaa jossain vaiheessa, niin varsinkin viime viikot on tullut syötyä melkein maailmanlopun meiningillä. Olinkin tehnyt päätöksen että nyt kun ystävistä aika monta aloittaa kisadieetin niin minä sitten diettailen siinä rinnalla. On kiva myötäelää fiiliksiä ja sitten on taas helpompi ymmärtää kaveria. Tänään on jo kevennetty ja hiilareita karsittu rankalla kädellä ja huomenna alkaa parin viikon detoksi. Kirjoittelen siitä sitten oman postauksen. Oikeesti alkoi olla olokin että asketismi ruokailussa tekisi vaihteeksi hyvää ja vähän taas kaivaa sitä selkärankaa sieltä (paksun) nahan alta.

Viikonloppuna vieteltiinkin pikkujouluja pienellä porukalla meillä. Oli kivaa istuskella iltaa ystävien kanssa, nauttia ruuasta, juomasta ja huonoista vitseistä ;).

Ruoka mentiin melko pitkälle voileipäkakkuteemalla...

 Mä tein texmex-kakkua...
 
ja savuhärkä juustokakkua.
 
 Oli siellä salaattiakin ja porkkanoita.
 
Saara tekaisi vähän erilaisen voileipäkakun, hyviä palleroisia, sisälsi mm. luomuleipää, fetaa ja lohta.

Meidän lapsukaiset teki meille mutakakkua :)
 
Raakasuklaata made by Elvi ja ystäväni tekemiä lakritsi rocky roadseja.

 
 
Jätettiin ukot turisemaan omiaan ja päädyttiin tyttöjen kanssa lähtemään vähän Kouvolan yöhön pistämään jalalla koreasti. Ihan mukavaa oli, mutta ehkä tässä oli mulle taas näitä rientoja hetkeksi. Seuraavat riennot on lähinnä lenkkipolulla ja salilla.

Vähä onnellinen matkalla yöelämään :)
 
Sunnuntaina lepäiltiin sitten hyvällä omallatunnolla ja vielä pienellä herkuttelulla. Anteeksi tämä mässäilypostaus, seuraavalla kerralla jotain kevyempää. Kevyt viikko pyörähti käyntiin siis leppoisasti.
 
 

 
Viime viikkoon mahtui monta mukavaa tapaamista ja tämä viikko näyttää myös sen suhteen ihan hyvältä, siksi näillä aatoksilla jatketaan tätä viikkoa...
 
 
 


maanantai 11. marraskuuta 2013

Viikonlopun kuulumiset

Tänään sitten ei niin diippiä tekstiä. Takana taas yksi vauhdikas viikonloppu, mikä sisälsi sopivassa suhteessa ystäviä, perhettä, treeniä ja juhlaa sekä hyvää ruokaa. Sain torstaina treenikaveriksi hyvän ystäväni Helsingistä, meillä kyllä yhteistreenit aina pelaa. On tosi helppoa kun mennään suurinpiirtein samoilla painoilla, samoilla ohjelmilla ja osaksi tavoitteillakin. Ainoa miinus on että treenit kestää jonkin verran vielä normaalia kauemmin vaikka ei turhaan lärpättämiseen juurikaan käytetä aikaa vaan täyttä tekemistä on koko kaksi tuntinen. Torstaina jumppailtiin jalat, ja ei ihan vähään aikaan ole jalat tärisseet niin kuin sen treenin jälkeen, vaikka jo neljättä kertaa vedin samalla kaavalla. Perjantaina aamusta sitten vuorossa oli selkää ja takaolkapäitä. Selkäliikkeitä tosiaan tulee mulla nyt pari kertaa viikossa ja mulla on sellainen fiilis että on tuottanut tulosta. Ihan näyttäisi siltä että leveyttäkin olisi vähän tullut lisää ja mallia alkaisi vähitellen hahmottumaan. Nyt ei kuvia ole tarjolla mutta ehkä saan jonkun nappaamaan jossain välissä muutaman kuvankin että onko se totta vai mun haavekuva ;).

Lauantaina vietettiin ihana hidas aamu, mä niin nautin kun saa istuskella rauhassa aamukahvilla hyvässä seurassa, heräillä ja höpötellä rauhassa. Iltapäivällä olikin sitten jännää, kun kävin muutaman kaverin kanssa posetreeneissä. OMG. Pysyin pystyssä ja sain lainata ihan oikeita kisakenkiäkin, mutta muuten huh mitä koikkelehtimista. Ihanan kannustava porukka ja ei ollut niin pelottavaa kun ajattelin. Ei kuitenkaan pelkoa ei ole kisatavotteita, tämä oli vaan ihan omaksi iloksi ja vähän sellaista oman naisellisuuden hakemista. Tekee kyllä ihan hyvää. Rintaranka on vaan niin jäykkä että sivuasennot on todella hankalia. Lisää vaan rullaa ja venytystä sinne. Ehkäpä mä vielä eksyn sinne toistekin :).

Siitä haimmekin vielä tyttäret matkaan ja suuntasimme Ravintola Angelaan. Ja nyt täytyy kehua, että oli todella hyvä asiakaspalvelu. Meillä on tosiaan toisella lapsella gluteeniton ruokavalio, niin tarjoilija oli oma-alotteisesti tajunnut jättää jauhoisen kastikkeen pois ruuasta, kun äiti ei ollut tätä osannut huomioida. Pieni iso asia, mistä tuli hyvä mieli. Loppuilta menikin lastenjuhlilla naapurissa.

Sunnuntai menikin sitten isänpäivä meiningeissä. Aamulla teimme tyttöjen kanssa isälle aamupalan. Teemulla odotti aamupalan jälkeen treeni, niin mitään supermättöä ei todellakaan aamupalalle voinut ajatella. Tarjolla olikin siemenrieskaa, munakasta, vihanneksia ja raakasuklaakakkua.


Raakasuklaakakun ohje on täältä. Tosin kun mitään ohjettahan ei voi suoraan noudattaa, niin sovelsin ohjetta jonkin verran. Seesaminsiementen tilalla on hampunsiemeniä, banaaneja upposi kolme, raakasuklaaseen upposi lisäksi smoothiemixiä (Cocovi), kaakaomassaa (Cocovi) ja mehiläisen siitepölyä  (Cocovi) päälle. Hyvää tuli!

Lahjaksi meidän isä sai Nomo Jeansin lahjakortin. Teemun (kuten varmaan monen muunkin treenaavan miehen) on ollut vaikea löytää sopivia farkkuja, vyötärö on aina liian iso jos reisistä on sopivat. Nomo Jeansin farkut tehdään mittatilauksena omilla mitoilla. Omat farkut saa myös mieleisellään mallilla, sävyllä ja yksityiskohdilla. Jännä nähdä miten toimii ja saadaanko vihdoin hyvin istuvat ja laadukkaat farkut meidänkin isännälle. Lisäksi tuli tyylikäs t-paita movember-hengessä, sekä tietysti kaikkein tärkeimpänä ihanat tyttöjen askartelemat kortit.



Tytöthän harrastaa myös zumbaa, ja heidän ryhmässä on hauska tapa että aina isän- ja äitienpäivinä myös vanhemmat pääsevät mukaan. Niin me sitten suunnattiin koko perhe zumballe. Teemuhan on aina mukana jos vaan pääsee tyttöjen kanssa liikkumaan, niin ei tämäkään tee poikkeusta. Oli muutama muukin rohkea isä mukana ja oli tosi kivaa tanssia yhdessä. Todellista hyvän mielen liikkumista! :)

Meillä on aina ollut tapana että meidän molempien isät tulevat meille syömään. Tänä vuonna ennen ruokaa isät raahattiinkiin mukaan Teemun vetämälle keskivartalotreenijumpalle. Ja täytyy sanoa että wau, ei varmasti moni kuusikymppinen mies pysyisi siinä vauhdissa mukana, mutta meidän isät veti hienosti ja hyvällä asenteella koko jumpan läpi. Molemmilla päälajeina on pyöräily ja hiihto, ja lihaskunnon harjoittaminen on jäänyt muuten vähän vähemmälle. Nämä treenit kyllä tukisi hienosti myös näiden lajien harrastajia.

Kyllä tämä liikunnallinen isänpäivä olikin mukava päättää hyvään ruokaan. Karjalanpaisti ja vihannekset upposi ennätysvauhtia, jäätelöstä puhumattakaan ;).

Tämä viikko aloitetaankin nuhanenänä, toivottavasti ei tästä pahene. Tämän päivä onkin nyt salivapaata, sauna ja paljon vitamiineja, niin eiköhän tämäkin mamma tästä tokene.

 Onneksi kaapista löytyy jos jonkinmoista ihmepulveria, näillä mennään...

eli "kuravettä" ja villasukat, onneksi eiliseltä jäi vielä vähän siemenleipää ja raakasuklaata. Jos ei näillä tauti lähde niin ei sitten millään. :D

Reipasta viikkoa!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isä ❤️

                    


Olen isäni tyttö niin hyvässä kuin pahassa. Olen isäni kasvattama ja isäni ainoa lapsi. Isä on aina ollut minulle suuri auktoriteetti, ja myös se auktoriteetti mitä vastaan teininä piti taistella. Olen varmasti ollut välillä karmea kakara, mutta mieluiten muistelen niitä hyviä hetkiä. Pitkiä keskusteluita elämästä ja yhteistä arkea, lettujen paistamista, mikron alle karannutta silakkaa (joka löytyi vasta parin päivän päästä hajun perusteella 😝) ja souturetkiä mökillä. 

Isäni on periaatteen mies, loppuun saakka. Täydellisen luotettava ja epäitsekäs. Häneltä olen oppinut paljon lähimmäisten huomioon ottamisesta ja auttamisesta. On suuri onni tietää että jos asiat menee solmuun tai omat voimat ehtyy on olemassa isä joka ottaa kopin. Isäni valinnat elämässä ei aina ole olleet helppoja tai niitä ilmeisimpiä, mutta ne on tehty aina suurella sydämellä. Toivottavasti pystyn joskus edes murto-osan tästä kaikesta korvaamaan takaisin.

Isäni on minun arkielämän sankarini. Halusin sen myös ihan julkisesti kertoa, koska harvoin kiitosta tulee liikaa. Kiitos isä ❤️


tiistai 5. marraskuuta 2013

No excuses?!?



On syitä ja on tekosyitä, näiden välinen ero olisi hyvä löytää. Joskus se voi olla kovin vaikeaa....

Varmasti jokainen tuntee joskus huonoa omaa tuntoa treeneistä, joko tuntuu että salille ei ehdi riittävän usein tai että treenit ei ole riittävän kovia. Tämän asian kanssa itsekin olen useasti taistellut väsymykseen saakka. Joskus on toki hyvä että potkii itseään perseelle ja vähän kovistelee, mutta jos siitä tulee jatkuvaa on se jo itsensä pahoinpitelyä ja ei varmasti tee kenenkään mielenterveydelle hyvää. Paljon jauhetaan nyt sitä no excuses-mantraa, joskus joo sekin on paikallaan mutta jos siitä tulee ainoa sua eteenpäinvievä ajatus ja et pysty antamaan itsellesi yhtään liekaa, voi olla jälki rumaa.




 Lepo ja palautuminen treenistä on aivan yhtä tärkeää kuin itse treenikin. Harvat meistä on koneita jotka jaksavat  raskaita treenejä viikosta toiseen ilman mitään palauttavia jaksoja, tosin tiedän tälläisiäkin tapauksia ja hatunnosto heille. Mun on ollut vaikea omalla kohdalla tajuta että mä en voi näin toimia. Varmaan yksi syy on myös se että en ole aktiivisesti liikuntaa harrastanut elämästäni kovinkaan monia vuosia. Niillä jotka ovat liikuntaa harrastaneet lapsesta asti, on keho ehtinyt tottua rasitukseen aivan eri tavalla ja varmasti geeneilläkin on asian kanssa tekemistä. Välillä on  runnottu treenejä hullulla raivolla, vaikka keho on yrittänyt sanoa muuta. Nyt olen tämänkin asian kanssa yrittänyt olla leppoisampi. 



Ei sinne salille mennä lehtiä lukemaan vaan treenaamaan, mutta kehoa kuunnellen. Mun perisynti on painojen ahnehtiminen, tekniikankin kustannuksella. Tällä hetkellä ohjelmassa on niin paljon hitaita toistoja että painoja on ollut ihan pakko pienentää ja todella keskittyä liikeratoihin ja  tuntumaan lihaksessa.

Pitää vaan luottaa että kyllä sitä kehitystä tulee vähemmälläkin kohkaamisella. Varsinkin aerobisen kanssa mulla oli kevät aika laukkaa. Mun paksuun kalloon ei tahtonut upota että ei sitä lihasta vaan voi kasvattaa jos kaikki illat zumbaa ja juoksee. Nyt on tätä ylimääräistä minimoitu ja sitten kun taas kohta vähän kiristellään aloitetaan rauhalliset aerobiset pikkuhiljaa maltilla, niin nähdään paremmin miten keho mihinkin reagoi.



Mun on edelleen tosi vaikea nähdä itsessäni mitään edistystä tai muutosta.  Hetkittäin toki tulee hyviä fiiliksiä ja onneksi on myös upeita ihmisiä jotka jaksaa kannustaa. Sain sunnuntainakin sellaisen puhuttelun että jaksaa vieläkin hymyilyttää. <3

Sitten mun täytyy tehdä yksi tunnustus, mä en ole juonut vettä, ainakaan läheskään riittävästi viime aikoina. Luin juttua vedenjuonnista ja tunsin piston sydämessä. tässä jutussa näkyi mikä huikea vaikutus vedellä on. Onhan tossa voinut vähän photoshoppikin laulaa, mutta voishan se olla että silmäpussit vois vähän pienentyä jos yrittäisi edes sen pari litraa litkiä. :)



Posterikuvat täältä
 
Tänään pääsin pitkästä aikaa Teemun treenikaveriksi ja olipa muuten hyvä treeni. Ihan mielettömän hyvä tuntuma selässä, eikä vamma kipuillut ollenkaan. Huippua kun joku tarkistelee tekniikkaa välillä. Mä treenaan kuitenkin pääsääntösesti yksin, joskus kyllä treenikaveria kaipaisi. Ihan vaan pakkotoistojen ja tsempin vuoksi. Että jos on halukkaita treenikavereita, niin mulle voi kyllä ehdotella kimppatreenejä ;).
 
Nyt anabolinen ikkuna on ammollaan niin täytyy käyttää tilaisuus hyväksi ja ruveta lappamaan ruokaa nassuun. Kiitos jos jaksoit kahlata tekstin loppuun saakka :)
 

maanantai 4. marraskuuta 2013

Elämä yhtä juhlaa

Niin hurahti viikonloppu jälleen ja tänä viikonloppuna juhlaa riitti. Perjantaina korkattiin työporukan kanssa pikkujoulukausi. Mukavaa oli käväistä ihmisten ilmoilla ja en tiedä johtuiko omasta asenteesta vai mistä mutta tulipa käytyä monta ihanaa ja positiivista keskustelua illan aikana. Vaikka juhliminen on kyllä tavallaan aikamoista oman kehon pahoinpitelyä, juomisineen, syömisineen ja valvomisineen, niin kyllä pää tuulettui tällä kertaa oivalla tavalla. Sain kyllä sitä perään huutelemaani kannustustakin roppakaupalla. Toivottavasti sain jaettua edes pikkiriikkisen eteenpäinkin.

 Rouvan illan juhlalook. Ryhti voisi kyllä olla kauniimpikin, selkävaivat taitaa painaa taas kasaan päin.

 Tämän vuoden eka jouluateria. Oli muuten hyvät laatikot.

Lauantai-aamuna ei äidille annettu armoa, vaan oli herättävä selvittelemään hämähäkinseittejä ja laittelemaan kämppää kuntoon esikoisen Halloween-juhlallisuuksia varten. Vähän kyllä aloin innostua teemasta, ensi vuonna varmaan väsätään jo kunnon partyt kasaan. Tänä vuonna pienemmälläkin panostuksella saatiin ihan kiva kauhujen talo ja herkkupöytä aikaiseksi.

Tarjolla oli....

katkottuja sormia, 

hämähäkki- ja silmä-muffinseja, Kalle Kaalinpää,

silmämuna tryffeleitä ja tietysti reilusti vihanneksia.

Illan emännät kovin rakeisina <3

Kaikki meidän perheen kauhistuttavat naiset, huiii....

Sunnuntaina olikin mulla sitten tuplatreenipäivä ja tuli hikoiltua kaikki myrkyt pois kehosta. Ekaksi kävin tekemässä selkä-olkapäätreenin ja siitä päälle keskivartalotreeniin tatamille. Ihana ystäväni Piia ryhtyi pitämään blogia treeneistään ja kisavalmistautumisestaan, ja hän kirjoittaa täällä myös tuosta keskivartalotreenistä tosi hyvin. Käykääpä vilkaisemassa juttu ja kaikki mukaan treeneihin. On juuri sopivasti haastavaa ja sopii kaiken tasoisille kuntoilijoille ja urheilijoille. Nyt on treenattu paljon kuperkeikkoja, niin eteen kuin taakse. Vähän on tatami tömissyt, mutta pikkuhiljaa edistystä tässäkin havaittavissa. Treenien plussaksi luen myös kivan kannustavan fiiliksen, niin ohjaajien kuin kanssatreenaajienkin puolelta.
 
 
Olen koittanut nyt keskittyä enemmän kehonhuoltoon. Ostin myös putkirullan, jolla olen varovasti yrittänyt selkää availla. Selässä edelleen lukko joka hetkellisesti saattaa olla parempi, mutta tuntuu lähes kaiken aikaa. Nyt yritän saada sitä aukeamaan vähän hellemmin konstein. Aiemmin sitä on rusauteltu auki niin kiropraktikon kuin hierojankin toimesta, mutta menee aina uudestaan lukkoon. Uskon myös että osaksi vaiva on psyykeperäistä, mutta niiden lukkojen avaaminen onkin sitten vähän työläämpi homma. Nyt kuitenkin hellällä kehon huollolla sitä yritän hoitaa. Lisää pilatesta, venyttelyä ja rullailua. Välillä oli jo vähän epätoivon tunteita, mutta luulen että tämä on saanut mut ymmärtämään jotain itsestäni, ja näiden oivallusten kautta uskon että vaiva saadaan vielä häviämään. Jälleen kerran vaaditaan pitkäjännitteisyyttä ja sinnikkyyttä.
 
Sinnikkyyttä myös kaikille muille pimeneviin iltoihin ja synkkiin aamuihin!