Sivut

torstai 27. syyskuuta 2012

Köökkiä ja aamujumppaa


 
No tässä se nyt on. Uusi keittiö. Olen todella tyytyväinen, kaikki toimii. Ihanaa kun on isot laatikostot, induktiotaso, riittävästi avohyllyä mutta ei kuitenkaan liikaa. Vähän oli paineita saada oma keittiö onnistumaan. Olisi ollut jotenkin tosi noloa, jos oma keittiö olisi ollut jotenkin epäonnistunut, kun keittiöitä kuitenkin olen yli viisi vuotta muille suunnitellut.



Ruokaakin on jo tullut uudessa keittiössä kokkailtua. Olenkin ihan innoissani vaihteeksi ruuanlaitosta. Pitkästä aikaa olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä tuon Amandan ja minun yhteisen projektin ansiosta. Tytärtä ei ehkä ole ihan niin paljon keittiössä näkynyt, mutta ehkä sekin taas innostuu kohta äidin projekteihin mukaan.

 
 
Tänään tein elämäni ensimmäisen borssi-keiton. Oli todella hyvää. Tässä keitossa on muuten todella hyvät ravintoarvot. Keittoonhan tulee jauhelihan lisäksi monipuolisesti kasviksia; porkkanaa, punajuurta, kaalia, sipulia ja valkosipulia. Oikeastaan ainoa epäterveellinen osa on tässä päällä oleva smetanakökkö, mutta tämänkin voi jättää pois tai korvata vaikka raejuustolla, sitäkin kokeiltiin ;). 

Löysin muuten ihan lähikaupasta luomu kasvisliemijauheen mikä ei sisällä natriumglutamaattia. Hiphei, tämäkin ongelma siis ratkaistu. Itseä on aina mietityttänyt noiden liha- ja kasvisliemien lisäaineet, nyt on ainakin vähän parempi omatunto käyttää kasvislientä keittojen ja kastikkeiden pohjana. 

Sunnuntaina tein alkuviikoksi kaalilaatikkoa (sitäkin elämäni ensimmäisen kerran). Tässä oli vähän enemmän hiilareita kuin tuossa borssikeitossa, mutta riisin sentään korvasin bulgurilla, seuraavalla kerralla meinaan kokeilla hirssiä. Tämäkin todella terveellinen ja jopa aika edullinen arkiruoka. Jauhelihaa, kaalia, bulguria ja sipulia, sekä tietysti hyvät mausteet, niin nam tuli tosi herkkua.

Tässä taas viime viikon tähtiruoka, kanafilerullia tuorejuustolla sekä paistetut kasvikset kookosmaidossa. Rasvaa jonkin verran edellisiä annoksia enemmän, mutta ainakin vielä minulle terveellisen rajoissa. Kanarulliin laitoin vähärasvaista tuorejuustoa mihin on sekoitettu dijon-sinappia, ruohosipulia ja suolaa. Sössö fileiden väliin, hammastikulla rullat kiinni ja uuniin, hyvä tuli. Vihanneksissa on kukkakaalia, sipulia, paprikaa ja herneitä. Paistoin pannulla kookosmaidon, kuivatun sitruunaruohon, juustokuminan, kurkuman ja suolan kanssa. Ihana thai-ruuan fiilis ja tuoksu.
 
Jos joku haluaa tarkempia ohjeita laittakaa viestiä, nyt en enää jaksa niitä näpytellä.
 
Tällä viikolla olen kahtena aamuna lähtenyt Teemun matkaan klo 6 salille. Ensin olin kovin skeptinen treenaamisesta tyhjällä vatsalla ja silmät ristissä. Yllätyksekseni olenkin ollut tosi virkeä ja nälkä ei ole vaivannut yhtään.
 
Tiistaina tehtiin käsijumppaa, tämän hetken ihan mun suosikkitreeni.
 
 
 
 
Joku hauiksen tapainen vähän pilkottaa, ja ilme tiukan keskittynyt.

Jälleen suu auki, hengitys on ainakin mukana hommissa. Ojentajaa pommitetaan kasvuun.
 
 
 
Tänään vuorossa oli rinta- olkapäätreeni. Rintaa en olekaan aikoihin treenannut, saa nähdä kuinka huomenna on lihakset kipeänä. Arvatkaas mikä lihas tässä saa kyytiä?
 

 
No olkapäiden kuritushan tässä on menossa. Supersetin toisena osana, pistettiin tällä kertaa juoksumattoon vauhtia käsin. Onneksi oli sali tyhjänä, oltaisiin varmasti saatu muuten melko kummeksuvia katseita ;). (Sori taas tärähtänyt kuva, mutta niin on tärähtänyt jumppaajakin;))
 
Huomenna aamusta vasta puoli ysiltä salille, seurana jälleen Johanna, nyt saa selkä kyytiä. Tällä viikolla on ollut oikein tanssikärpänenkin liikkeellä, on tullut jo tähän mennessä kaksi zumbaa ja yksi Sh'bam vedettyä. Sh'bamin uusi ohjelma oli tosi kiva, tykkäsin kun oli paljon hyppyjä, missä voi nostattaa sykettä. Huomenna olisi illalla tarkoitus mennä kokeilemaan Balletonea, saas nähdä mitä siitä tulee... Raporttia seuraa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Treeniä ja lipsumista

Kuinka vaikeaa onkaan pitää oikeanlaisen syömisen rytmistä kiinni ja fokus niissä itselleen asettamissa tavotteissa, kun arkirutiinit järkkyy. Meillä tämä järkkyminen on aiheutunut keittiöremontista ja vähän muustakin sähläilystä. Minun on heti vaikeampi keskittyä treenissä ja ruokailussa retkahtaa helpommin niihin huonoihin valintoihin.

Nyt onneksi remontti alkaa olla taakse jäänyttä elämää, huomenna yritän saada kaikki purkit ja purnukat oikeille paikoilleen ja sitten muutaman kuvankin näppästyä valmiista työn tuloksesta. Nyt jo huomaa kuinka paljon arkea helpottaa kun kaikki toimii.

Viime viikolla saatiin Johanna meille yökyläilemään muutamaksi yöksi. Oli hienoa minulle sekä tytöille saada viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Elviira etenkin nauttii aina täysillä kummitädin huomiosta.

Treenien kannalta tuli oivaan saumaan Johannan vierailu. Nyt kun olen vain itsekseni puurtanut salilla, oli hauskaa kun ehdittiin tehdä yhteinen olkapäätreeni. Oli mukavaa saada myös palautetta siitä, että oikeasti jotain pientä tulosta olen itsekseen pumppailemalla saanut aikaiseksi. Tosi kivoja uusi liikkeitä tuli lisää omaan treeniin. Varmasti niitä tulee tehtyä jatkossakin. Minulla kun on tuossa oikeassa olkapäässä sitä ongelmaa, niin kaikki tavalliset pystypunnerrukset on täysin poissuljettuja. Arnold pressiä pystyn tekemään, mutta muuten kaikki liikkeet teen joko erilaisilla vipunostoilla tai sitten taljassa.





Muutama treenikuvakin vaihteeksi. Vähän suttuinen tuo yhteisfoto, mutta kiva kuitenkin =).

On ollut kiva kun salilla otetaan asiakkaiden toiveet huomioon. Toivottiin ystäväni kanssa että tulisi ihan ohjelmaan mukaan äitien ja lasten yhteisiä zumba-tunteja ja nyt alkuun lupasivat järjestää niitä kerran kuussa. Nautin todella kun pääsen yhdessä lasten kanssa liikkumaan. Tytötkin tykkäävät vielä ottaa äidin mukaan, niin pitää ottaa kaikki ilo irti tästä ajasta. Voihan se olla että hetken päästä on jo liian noloa jumpata äidin kanssa ;).

Tytöt zumballa =)

Tänään päästiinkin harvinaisesti Teemun kanssa tekemään yhdessä takareisitreeni. Tosi paljon tuli sieltäkin uusia juttuja koipijumppaan. Tein myös poikkeuksellisesti yhden liikesetin pohkeille. En yleensä treenaa pohkeita, kun ne on muuhun kroppaan verrattuna melko muhkut muutenkin. Tämä liikesarjasetti aiheutti kyllä ihan infernaalisen kivun, sellaista en sitten hetkeen aikaan ole kokenutkaan. Tehtiin liikkeet prässissä melko pienillä painoilla ja 3 x 15  sarjaa  superina eri jalkojen asennoissa, ja näitä settejä tuli mulle kolme. Oli ihan riittävästi, saa nähdä millaiset pökkelöt mua huomenna kannattelee.

Huomenna meinasinkin ekaa kertaa mennä ihan aikasimpaan salivuoroon, eli treenit alkaisi klo 6.00, saas nähdä mitä siihen maailman aikaan saa itsestään irti.

Tehokasta viikkoa!

torstai 20. syyskuuta 2012

Me, myself and I

Lisää taas tällaisia minä, minä, minä -postauksia. No omapahan on blogini ;). Viime viikolla satuttiin samaan aikaan lounaalle ystäväpariskunnan kanssa, ja puheeksi tulivat nuo NLP-opintoni. Kerroin että olin saanut paljon positiivisuutta tähän mun pessimistin luonteeseeni. Tähän ystävättäreni oli ihan että "Häh, sinäkö pessimisti?!". Tämä jäi itseäni mietityttämään, lähinnä siinä suhteessa että kuinka kovin erilailla me näemme itsemme kuin mitä muut näkevät meidät. Ja varmasti siinäkin on eroa kuinka esimerkiksi työkaverit, aviomies, ystävät tai hyvän päivän tutut meidät näkevät.

Toki olen iloinen että minut on mieluummin nähty positiivisena tyyppinä kuin kovin negatiivisena ruikuttajana. Varmasti esimerkiksi Teemu tietää totuuden ehkä olevan jostain sieltä välimaastosta. Näihin asioihin vaikuttavat taas paljolti nuo uskomukset mitä meillä on polkumme aikana mukaan tarttunut.

Tuolta Monna treenaa!  blogista bongasin tällaisen hauskan "That's who I am" -postauksen, ja päätin aiheeseen liittyen tehdä samanlaisen. Näin minä siis itse itseni näen :) Löydätteköhän tuttua?!

Kuvat täältä.

Alkaa heti positiivisuudella....


Rakas harrastus

 


Todella kiitollinen niin ihanasta koko suuresta sekalaisesta perheestä...

kuin upeista ystävistäkin!

Ajatuksena tämä tuntuu välillä todella houkuttelevalta.

Toivon että nämä nykyiset ihanat ystävyyssuhteet säilyisivät läpi elämän <3

Tai ainakin toivon olevani ja opettelen sitä aktiivisesti =)

Ensisijaisesti aina sitä <3

Process going on...

:D


Aurinko, aah..

Suurimman osan aikaa...

Tästä opettelen koko ajan pois...
 
Olen matkalla....
 

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kultturellit-ellit

Kiirusta on piisannut, niin onpa bloggailutkin jääneet vähemmälle. Viime viikolla ohjelmassa oli meidän perheen tyttöjen retki Helsinkiin ja remppaa... Treenitkin on jääneet luvattoman vähälle, yksinkertaisesti ei ole ehtinyt eikä pystynyt keskittymään kun päässä surraa niin paljon kaikkea. Väliviikon seurauksena tulikin sitten vielä armoton väsymys ja flunssa, luulen että stressin purkautuessa kroppa luovuttaa ja vastustuskyky pettää. Nyt siis olo todella tukkoinen, ja oli pakko perua tämän päivän treenit. Huomenna ajattelin käydä vähän olkapäitä hissukseen heiluttelemassa jos olo ei pahene. Luulen että tämä on kyllä kropan tapa kertoa että nyt voisi vähän hiljentää...

Keskiviikkona hypättiin siis tyttöjen kanssa junaan. Ensimmäinen pysäkksi oli tyttöjen "iloksi" Habitare. Oltiin oikein ammattilaispäivänä, mutta oli rauhallista, eikä tarvinnut tungoksessa ryysätä. Tytöistä parasta antia taisi olla erilaiset istuimet mitä sai käydä testailemassa. Itsellä jäi mieleen erityisesti kierrätystavaroista kootut huoneet. Tosi hienoja innovaatioita.

 Smegin erikoinen farkkujääkaappi, kierrätyspenkkejä ja Aarnion Poni, sekä innokkaat messuilijat.

 
 
 
Seuraava kohde olikin sitten tyttöjen mieleen eli Elämä Lapselle konsertti... Ekaa kertaa oltiin kaikki kyseisessä konsertissa. Hieno kokemus, Cheekin esiintyminen oli erityisesti mieleen, Robin oli tietysti ihqu ja Loreenilla oli myös näyttävä setti. Seuraksi saatiin rakkaat pikkuveljeni ja kälyni. <3
 
 


Tämän päivän jälkeen ei tarvinnut paljon unta houkutella.

Seuraava aamu aloitettiin ratikka-ajelulla Kauppatorille ja kauppahallille..


Sieltä suuntasimme Helsingin kaupunginmuseon näyttelyyn Suomi-filmeista. Mielettömänä Suomi-filmi fanina tämä oli tosi kiva kokemus. Plussana vielä että sinne ei ollut ollenkaan sisäänpääsymaksua. Suosittelen!

Lounasta nautimme perinteisessä Fazerin kahvilassa. Dieetti lipsui kyllä vähän noiden herkkujen edessä.
 

Lounaan jälkeen tiemme kävi kansallismuseoon. Siellä oli perusnäyttelyn lisäksi Nukkekoti- ja Suomi 1900-luvulla näyttelyt. Siellä sai helposti menemään useamman tunnin. Oli tosi mielenkiintoisia juttuja niin äidille kuin tytöillekin. Tytöt sai kunnon tietopläjäyksen Suomen historiaa, luulen että jää huomattavasti paremmin mieleen kuin kirjasta lukemalla.


Kansallismuseosta löytyi Tatusta ja Patusta tuttu kuninkaiden tuolikin. Viisikymmentäluvun keittiö toi mieleen paljon muistoja mummolasta ja partiopukukin oli kovin tutun näköinen.

Ihana tyttöjen reissu, ihanien reippaiden tyttöjeni kanssa, ihanassa Helsingissä. Kotona meitä odottikin purettu keittiö ja aikamoinen työmaa, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt on pakko yrittää vähän siistiä rempan jälkiä....

Ihania kirpsakoita syyspäiviä!

maanantai 10. syyskuuta 2012

Palautumista ja motivaatiota

Hieno viikonloppu takana jälleen kerran. Tehtiin kahden naisen mini road trip Heinolan kautta Lahteen. Heinolassa käytiin pyörähtämässä ministi ystäväni työkuvioissa, eli kenkäkaupoilla ja minä kävin tervehtimässä ystävääni.
Perjantai-illan relailua, omenapaistosta, rahkaa stevialla, pähkinöitä, kuivahedelmiä ja lasi valkkaria


Sieltä jatkoimme matkaa Lahteen, missä päivä jatkui shoppailuiden ja hyvän ruuan merkeissä. Päivän ihanin kauppa oli ehdottomasti Millan putiikki, valikoimaan pääset kurkkaamaan täältä. Ihania sisustusjuttuja, niin just mun maun mukaisia. Nyt ei vaan uskaltanut hirveästi noihin investoida koska keittiöremontti part 2 alkaa tällä viikolla ja budjetit paukkuu.

Illalla kävimme pyörähtämässä Lahden yössä. Teerenpelissä oli iloinen kohtaaminen, kun näin kahdeksan vuoden nettituttavuuden jälkeen ensimmäistä kertaa mammakaverin, meillä on siis molemmilla maaliskuussa 2004 syntyneet tytöt. Oli todella mukava nähdä livenä näin monen vuoden jälkeen.

Sunnuntaina pompattiin reippaina ylös seiskalta, ehkä hivenen lyhyehköiden yöunien jälkeen. Hotelliaamiainen napaan ja ei kun expoilemaan. Messualue ei ollut mikään mieletön ja messualennuksetkin oli aika mitättömiä. Kisat oli sitten sitäkin mukavampaa katsottavaa.

Eilen juuri kotona puhuttiin sitä että mikä fiilis oli katsella kilpailijoita lavalla. Kun itse nyt on tehnyt töitä oman kuntonsa eteen, niin totta kai sitä peilaa itseäänkin kilpailijoihin. Mua ei koskaan masenna kun näkee noita mielettömän hyväkuntoisia ihmisiä, vaan se antaa mukavasti buustia omaan treeniin. Mun mielestä jokainen lavalle noussut kilpailija on tietyllä tapaa voittaja. Jokainen on joutunut tekemään hurjan työn kuntonsa eteen. Toisilta se on vaatinut enemmän ja toisilla asiat ovat rullanneet paremmin. Jokaisen tie on varmasti ollut omanlaisensa. Aina kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu ja joskus joudutaan tekemään kompromisseja. Jokaisen kroppa on ainutlaatuinen ja jokaisen mieli toimii eri tavalla. Mielenkiintoista on ollut seurata näitä matkoja tässä lähipiirissä kuin blogeistakin.

Ystävien kanssa kisakatsomossa




Rakas ystäväni Johanna oli yksi päivän voittajista. Upea suoritus ja upea nainen, voitto meni todellakin oikeaan osoitteeseen!

Hauskan päivästä teki myös ystävät ja tutut joita näki messujen lomassa. Näillä mietteillä mielenkiintoiseen viikkoon. Luvassa laatuaikaa tytärten kanssa Helsingissä, remppaa, hivenen töitä ja jossain välissä muutama treenikin.

Aurinkoisia syyspäiviä!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Syyskuun mitat

Juuri huomasin että eihän edellisestä mittauksesta ole kuin reilu kolme viikkoa, mutta kun olin päättänyt että nyt tänä perjantaina välitsekkiä tehdään niin tehdään sitten. Jos seuraavaan mittaukseen malttaisin odottaa sen täydet neljä viikkoa.

Tänä aamuna hyppäsin parin vuoden tauon jälkeen meidän kehonkoostumusvaakaan. Tiedän että sen tulokset eivät ole luotettavuudessa lainkaan Inbodyn luokkaa, mutta jos tuloksia vertaa vain omiin saman laitteen tuloksiin saa siitä kuitenkin suuntaa missä mennään. Ollaan vertailtu tuloksia Inbodyn antamiin tuloksiin, niin ainakin tämä vaaka antaa rasvaprosentti lukemat aina yläkanttiin, joten en masennu vaikka mitään huipputuloksia ei ole. Toki myös tiedän että en mikään täysin rasvaton ole, vaan vyötäröllä on mistä napata kiinni ;).

Hauskaa oli että vaa'assa oli muistissa kahden vuoden takaiset lukemani, tässä vertailu niihin:

  • 2012 lukemat (2010)           
  • Paino 58,8 kg  (59,8)           
  • Rasvamassa 28,7%  (33,1% )   
  • Lihasmassa 30,3 % (27,3 % )   
  • BMI 21,6 (22)                      
  • Viskaalinen rasva 4  (4)

Tosi tyytyväinen olen näihin lukemiin. Toki tuo 28,7 rasvaprosentti kuulostaa huisilta, mutta onhan se pienentynyt parin vuoden takaisesta aika paljon ja tämänkin mukaan lihastakin on tullut reilusti lisää. Minusta tuo on aika hyvin kun ajattelee että painoa on ainostaan kilo vähemmän. Täytyisi jossain vaiheessa käydä vielä Inbodyssakin ottamassa vertailevat tulokset, ihan vaan mielenkiinnosta.

Sitten tässä nuo mittanauhatulokset, ei huonolta tuntuneet nämäkään...
                                                                           
7.9.2012

Vyötärö 79 cm (-1,5 cm)
Lantio   90,5 cm (0)
Oikea reisi 52,5 cm (-1,5 cm)
Vasen reisi 53,5 cm (-1,5 cm)
Vasen hauis 29 cm (0)
Oikea hauis 28 cm (0)
Rinnan/selän 87,5 cm (0)

16.8 otetut mitat                                                                            

Vyötärö  80,5 cm                                    
Lantio 90,5 cm (lantion /pepun levein kohta)                             
Oikea reisi 54 cm (reiden leveimmästä kohdasta mitattuna)        
Vasen reisi 55 cm 53,5 cm
Vasen hauis (jännitettynä) 29 cm                    
Oikea hauis (jännitettynä) 28 cm                                                   
Rinnan/selän ympärys 87,5 cm                                                      
(selän levein kohta, eli vähän rintojen yläpuolelta mitattuna)


Näyttää siis että sieltä missä rasvaa on ollut (ja on edelleen) on sitä myös lähtenyt.  Hitaasti mutta varmasti mennään kohti tavoiteitteita.

 
Vähän on eri etäisyyksiltä otettu kuvat, mutta vähän näkee mihin ollaan menossa

 
Sitten vielä vähän viime päivien treeneistä. Sh'bam oli ihan hauska uusi tuttavuus. Askelkuviot oli rakennettu niin että vähän hitaampikin ehtii melkeinpä kaikkiin mukaan. Zumbaan verrattuna oli ehkä hivenen hidastempoisempaa, mutta mukana oli enemmän hyppyjä ja jopa joitain lattiajuttuja. Tuntina ei kuitenkaan ihan yhtä rankka ja hikinen kuin Zumba. Voi kyllä riippua jonkun verran vetäjästäkin kuinka rankka ja tiukkatahtinen tunnista tulee. Varmaan tulee toisinaan kuitenkin piipahdettua tälläkin tunnilla. Tämän tunnin päälle vedimme vielä päälle tunnin Zumbaa ja hyvin jaksoi, mitä nyt vähän alkoi loppuvaiheessa nälkä jo vaivata.
 
Amanda aloitti paikallisen jumppaseuran voimistelutunnit tällä viikolla. Siellä oli asetettu tavoitteeksi että tämän kauden aikana kaikki tytöt pääsevät spagaatiin. Päätimmekin tehdä tästä yhteisen haasteen ja katsotaan kumpi pääsee aikaisemmin spagaatiin. Kuvasta näkee että paljon on äidin vielä venyteltävä.
 
 

Tänään ja eilen kävin tekemässä myös aamulla ennen töitä punttitreenit. Mä kyllä tykkään noista aamutreeneistä, olo on tosi energinen ja nälkäkään ei vaivaa kun on juuri syönyt hyvän aamupalan.
Eilen treenasin kädet ja tänään yhdistelmätreeninä selän ja olkapäät. Selkäliikkeissä tällä hetkellä mulla on ihan suosikkina Technogymin vipuvarsilaite, saan ihan tuskaisen poltteen siinä, me like.

Kun tietää että viikonloppuna ei ehdi mitään treenejä tehdä, on pitänyt liikkua vähän varastoon. Nyt sitten pientä relausta ja huomenna Heinolan kautta kohti Lahtea hakemaan treenimotivaatiota.

torstai 6. syyskuuta 2012

Reality check

Oma illuusioni siitä että että alkaisin jo olemaan ehkä kohtuullisen hyvässä kunnossa, sai eilen pienen pienen kolauksen. Kouvolassa alkoi tänä syksynä crossfit-tunnit. Sitähän oli lähdettävä testaamaan. Ehdin kotona naureskella että saa nähdä tulenko elävänä takaisin, siis olin tietoinen että tiukasta lajista on kyse.

Wikipedian mukaan Crossfitin kehittäjä Gregg Glassman on todennutkin että ”Se voi tappaa sinut. Tämän seikan suhteen olen aina ollut täysin rehellinen.” Crossfitin perimmäisenä ajatuksena on ollut kehittää tasaisesti kaikkia fyysisiä ominaisuuksia, niin kestävyyttä, voimaa kuin nopeutta. Tunnilla tehtiin noin 15 minuutin settejä kaksi kappaletta. Seteissä oli kyykkyjä, kahvakuulaa, dippejä, vatsalihaksia ja askellusta.

Kuva täältä



No en kuollut, mutta paha olo pääsi vähän yllättämään, siis pientä huimausta ja hapenpuutetta, sekä lohisalaatti pyrki kurkkuun toisen setin loppuvaiheessa. Tähän saattoi olla syynä että otin alun vähän turhan rajusti, kun en oikein osannut ennakoida kuinka rankkaa tällaisia settejä on tehdä. Sisulla piti tietenkin painaa homma loppuun saakka. Tämä täytyy ottaa uusiksi. Tehokkuus on varmasti kiistaton.

Tämän tyyppistä treeniä ei juurikaan ole viime aikoina tullut tehtyä. Kahvakuulatunnit ovat jääneet väliin koska olkapään kipuilut tuntuivat äityvän aina tuntien aikana. Salitreenitkin olen jo varmasti yli vuoden verran tehnyt ilman mitään punnertavia liikkeitä, koska oikea olkapää ei sitä kestä. Ongelmat on peräisin huonosta ryhdistä ja selän nikamista. Onneksi ryhti on viime aikoina hieman jo oiennut, mutta vielä siinäkin on parannettavaa. Luultavasti huono ryhti juontaa juurensa teini-iästä ja niistä ajoista kun on hävennyt olemustaan ja vartaloaan. Hyvä ryhti ja itsevarmuus on aina niin paljon kauniimpaa kuin lysyssä käveleminen ja omien muotojen piilottelu. Pienet kävely- ja poseerausharjoitukset ei välttämättä tekisi huonoa meille tavan tallaajillekaan ;).

Ryhdikkäästi tänään jatkui harjoitukset tänä aamuna käsitreenillä ja illalla vielä vähän joraamaan, testissä Sh'bam, siitä sitten lisää ehkäpä huomenna ja uutta reality checkiä kuukauden mittojen muodossa.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Valoisaa syksyä

Syksyn tullen piti vähän uudistaa blogin ilmettäkin. Tuntui jotenkin synkeältä tuo tumma tausta, syksyyn siis valoa vaaleammalla taustalla. ;)

Tällä viikolla alkoi taas lasten harrastusrumba. Tuntuu aikamoiselta tasapainoilulta ja aikatauluttamiselta että saadaan jälleen kaikki kuskailut ja hommat hoidettua. Priorisoinnilla ja yhteispelillä tästä taas kuitenkin selvitään. Onneksi tähänkin on helpotusta hetken päästä tulossa, kun mun työnteko hieman vähenee. Onni on myös että yhteispeli lasten kavereiden vanhempien kanssa toimii.

Viime viikolla oli upeaa onnistumisen riemua ilmassa kun Elvi naapuruston naisten yhteisellä uimahallireissulla oppi  sukeltamaan. Elville on sukeltamisen opettelu ollut todellista omien pelkojen ylittämistä. Jo se että hän uskalsi kastaa päänsä veden pinnan alle oli iso juttu. Samaisella reissullä hän ensin arasti vähän kasteli kasvojaan, mutta hetken kannustamisen ja tsemppaamisen jälkeen hän päätti mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle upottautua kokonaan veteen, siitä ei sitten mennytkää kuin hetki kun hän sukelteli jo renkaita altaan pohjalta. Nyt tänään alkaakin sitten vesiliikkis, mihin Elvi intoa puhkuen suuntaa. Nämä on kyllä niitä vanhemmuuden tähtihetkiä =).

Tämä sai taas itsenikin muistamaan sen kannustamisen ja toisten tsemppaamisen tärkeyden. Kyllä varmasti jokaisen on helpompi ylittää rajojaan ja pyrkiä parempiin suorituksiin kannustavassa ilmapiirissä. Kuinka usein kuuleekaan kuitenkin enemminkin toisten vähättelyä ja arvostelua. Koskaan kuitenkaan tälläisen keskustelun jälkeen ei itsellä ole ainakaan parempi mieli. Meillä jokaisella on omat tapamme tehdä asioita, ja niin kauan kun emme näillä teoilla ketään toisia vahingoita, pitäisi jokaisen antaa vaan taaplata omalla tyylillään, ja mieluummin heittää jokunen kannustava sana silloin kun sen paikka on. Arjessa joskus tämä tuppaa niin helposti unohtumaan.


Tämä FB:ssä kiertänyt ajatus on sellainen minkä haluan pitää kirkkaana mielessä


Tavoitteenahan on vahvuus joka suhteessa. On tää vaan niin paljon helpompaa kun on upeita ihmisiä vierellä, kun vaan muistetaan se niille sanoakin! Omalle mielelle ainakin jokainen positiivinen kommentti on balsamia ja askel eteenpäin. Mulla on kyllä käynyt hirveä tuuri siinäkin, että kotoa löytyy se suurin motivoija ja kannustaja. Jos mielen yrittää vallata negatiiviset ajatukset tai epäusko omaan tekemiseen, on onni että luottoa ja tukea löytyy läheltä. Toivon kovasti että itse pystyn jakamaan samaa eteenpäin ja että jokaisella oli sellainen peruskallio joka auttaisi niiden hetkellisten karikkojen yli.

Oma mieli käy tällä hetkellä onneksi positiivisilla kierroksilla ja tuntuu että tästä olisi jakaa eteenpäinkin. Niin paljon kivoja juttuja tulossa, niin arkista treeniä, viikonlopun kisoja ja upeiden kisaajien kannustamista, ystävien tapaamista, kodin laittoa kun kaikkia muitakin uusia kuvioita!

Tsemppiä kaikille teille ihanille!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Omenoita ja onnistumisia

Ruoka-aiheiset postaukset jatkuu.... Hain perjantaina 16 kiloa omenoita naapurista. Siellä on yksi ainoa valkea kuulas omenapuu joka tekee aivan valtavan sadon. Keittelin viikonlopun aikana omenat soseeksi mihin lisäsin makeutukseksi ainoastaan steviaa ja osaan tuli mausteeksi vaniljaa ja osaan kanelia. Hyvin uppoaa tuo sose lapsillekin. Saa ainakin osan kaupan hedelmäsoseista korvattua tällä, säästö se on pienikin säästö ;).



Lauantaina kävimme kuopuksen kanssa syömässä ulkona Ravintola Angelassa täällä Kouvolassa. Ruoka oli todella hyvää. Hummus oli ihanaa ja vuohenjuustosalaatti kivan erilainen bulgureineen. Tuon setin jälkeen olinkin niin täysi että täytyi päivällisateria jättää kokonaan väliin. Teimme myös kivan pikku hankintaretken ruokakauppaan.

Vihannesosaston satoa ja kaksi shoppailijaa


Viikonloppuna aloittelimme "monipuolisempaa ruokaa" -projektia, ja sunnuntain ruuaksi valikoitui kesäkurpitsapihvit ja paahtopaisti. Kesäkurpitsapihvien ohje oli Suomalaista voimaruokaa -kirjasta. Yksinkertaisuudessaan resepti oli tosi hyvä, eli kesäkurpitsasiivut paneroitiin ruisjauhossa missä oli mausteena suolaa ja valkopippuria, paistoimme ne pannulla avokadoöljyssä. Paahtopaistin ohje oli taas Painonvartijoiden kirjasta. Jätimme reseptistä perunat pois. Paahtopaisti maustettiin mustapippurilla ja suolalla ekaksi paisti puoli tuntia 175 asteessa uunissa yksinään. Sitten lisättiin lisukkeeksi pataan porkkanaa, mukulaselleriä ja palsternakkaa ja paistettiin paistia niin kauan että sisälämpö on 70 astetta (noin reilu puoli tuntia). Sitten otin paistin pois ja kiedoin folioon. Vihannekset saivat olla vielä hetken aikaa uunissa niin että olivat mukavan pehmeitä. Vihannesten päällä mausteena myöskin pippuri, suola ja chli. Todella hyvää tuli molemmista!



Paahtopaisti ja kesäkurpitsapihvit
(mulle jäi paistista jämät kun en ehtinyt samaan kattaukseen muun perheen kanssa, siksi epämääräiset lihaklöntit)


Illalla tein vielä proteiinipannaria, ohje ihan omasta päästä. Laitoin siihen 2 prk:a rahkaa, 4 munaa, vähän gluteiinitonta jauhoseosta ja kaurahiutaleita, makeutukseksi steviaa ja ripaus suolaa. Hyvin upposi perheelle, vähän ehkä enemmän olisi voinut olla jauhoja ja makeutusta, oli turhan rahkainen maku minulle. Päälle tietenkin sitä omatekoista omenasosetta.




Reippaana tyttönä tein myös alkuviikon ruuan valmiiksi eilen. Minulla oli tosi reippaana apurina jälleen Elvi 6 vee, iso apu on jo tuon ikäisestäkin tytöstä. Jamie Oliverin Alaston Kokki -kirjan Minestrone-keitto pääsi kokeiluun. Spagetiksi laitoin gluteiinitonta spagettia ja lisäsin vielä jauhelihaa 700 grammaa vaikka alkuperäinen resepti oli ihan kasviskeitto. Keittoa tuli jättikattilallinen, että eipä tarvitse muutamaan päivään ruokaa laittaa. En rupea tähän koko reseptiä kirjoittamaan, laittakaa viestiä jos haluatte reseptin. Keitto on kyllä ennemminkin kuin pataa, mutta terveellistä ja maukasta.



Minestrone-keitto jauhelihalla
(tähän sitten upposikin suurin osa noista ylläolevista vihanneksista, joten voitte kuvitella että keittoa on aika iso kattilallinen ;))

 



Joku syvempi oivallus on nyt kyllä tapahtunut noiden salitreenien suhteen. Hauska huomata että yli viidentoista vuoden tahkoamisen ja sahaamisen jälkeenkin, voi oivaltaa jotain uutta. Olen varmaan viimeisen kuukauden lähes kaikki treenit tehnyt yksin, silti tuntuma on ollut parempi kuin koskaan. Melkeinpä jokaisen treenin jälkeen treenattu lihasryhmä on ollut enemmän tai vähemmän kipeä, eli treenit tuntuvat menevän perille. Salille olen lähtenyt intoa puhkuen, eikä niin että tämäkin välttämätön paha on nyt saatava suoritettua (sellaistakin mielialaa on joskus ilmennyt, ja siitä ei seuraa ainakaan hyviä treenejä).

Viikonlopun ohjelmassa oli vatsa/kylkitreeni, ihan omana treeninään. Kävin sen tekemässä pikaisesti Elvin baletin aikana, tehokkaasti sain kyllä kyljet kipeiksi. Vatsan seutu on minulla se heikko alue mihin haluan nyt erityisesti panostaa. Rasva kertyy herkästi tuohon vyötärölle ja ruumiin malli on hyvin tasapaksu. Tähän yritän nyt saada treenillä vähän toisenlaista muotoa. Eli kyljille paljon kiertoja ja jalkojen nostoja yms.

Eilen kävin sitten tekemässä vielä selkätreenin. Yritän kiinnittää treenissä  tällä hetkellä huomiota liikepuhtauteen, supistukseen sekä painottaa liikkeen negatiivista vaihetta.  Jokaisessa treenissä olen pyrkinyt tekemään myös ihan muutaman suoran sarjan mahdollisimman suurilla painoilla.

Viikonlopun motivaatiopläjäyksen toi toki myös viikonlopun fitness- ja kehonrakennuskisojen seuraaminen. Me jännättiin tyttöjen kanssa karsintoja kotona. Upeita suorituksia oli esimerkiksi Johannalla  ja Sampolla, sekä Eveliinalla ja Henna-Riikalla! Onnea!

Hyvin kulkee treenit ja puuro maistuu =).