Sivut

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Ääni hiljaisuudesta....

Hengissä ollaan, vaikka kirjoittaminen onkin viime aikoina jäänyt. Se on hassua, koska olenhan viime kuukaudet ollut "vaan" kotona, mitä nyt muutamana viikonloppuna käynyt koulussa. Koti on kuitenkin sellainen työmaa että mitä enemmän siellä aikaa viettää sitä enemmän työtä tuntuu olevan. Nautin kotona olemisesta, joten se ei ole mikään ongelma. Joskus olen miettinytkin, että olen syntynyt muutama vuosikymmen liian myöhään, koska olisin ollut varmasti ihan tyytyväinen kotirouva, ilman mitään kodiulkopuolisen uran luomisen paineita. Näinä päivinä se vaan tuntuu melko mahdottomalta.



Päivät ovat siis täyttyneet treenistä, lasten kuljettamisesta, ruuanlaitosta, pyykin pesusta, kauppa-asioista ja ystävien tapaamisesta. Minusta on ollut ihan luonnollista että koska minä en käy töissä, minä huolehdin suurimmasta osasta kotitöitä, niin toinen voi keskittyä leivän tienaamiseen.

Elämän laatu on kohentunut monelta osin, vaikka omaa kuluttamista on joutunutkin tarkastelemaan monilta osin melko kriittisesti. Se on tehnyt kyllä todella hyvääkin. Ostamisesta on monesti tullut tapa viettää aikaa, eikä vain sitä että ostettaisiin tavaraa oikeaan tarpeeseen. Toisaalta tavara ahdistaa ja varsinkin näin joulunaikana se korostuu, mutta silti sitä lankeaa monesti houkutukseen ostaa jotain kaunista. Olen myös melkoinen "sulo vileeni" ja sorrun ostamaan halpaa hintaa... Eikö se ole jo askel eteenpäin kun tunnistaa itsessään tällaista "ei niin toivottavaa" -käyttäytymistä?!



Olen oikea jouluihminen ja rakastan jouluvalmisteluita ja -tunnelmaa. Pyhiä tekisi mieli vaan venyttää ja venyttää. Pyrin tekemään lahjoja ja muistamisia mahdollisimman paljon itse. Tänä vuonna meillä oli korteissa ja paketeissa teemana kierrättäminen. Kortteja teimme leikkelemällä vanhoista saamistamme korteista ihania kuvia. Lahjapaketteihin leikkelin kuvia vanhoista 1950-luvun lehdistä. Tein itse lahjaksi joulumysliä, paholaisenhilloa, kakkuja ja keksejä, sekä isovanhemmille perheemme vuodesta kertovan kuvakirjan.


Tässä rouvan näpertelyjä... tölkitkin oli hauska koristella jouluisiksi yhteistyössä lapsosten kanssa.


Jouluaatto ja -päivä kuluivat lähisukulaisten kanssa. Ihanaa fiilistelyä, hyvää ruokaa, seurapelejä ja iloista mieltä. Tämän joulun meidän perheen pelisuosikit ovat olleet Wiin Just Dance ja Blokus. Tapaninpäivänä vietimme aikaa jopa Teemun kanssa ihan kaksin lueskellen ja leffaa tuijotellen. Illasta saimmekin sitten vieraita. Rakas ystäväni Riitta vietti useamman päivän meillä ja olemme tavanneet välipäivinä muutenkin ystäviä. Siis aivan parasta elämää <3 Näihin päiviin on kyllä mahtunut naurua ja rentoutumista <3

Meidän kodin joulufiilistä.


´Meidän tytöt pukin polvella


Treenailtukin on vähän välissä. Loka- marraskuussa treenimäärät oli aika katossa, kaikenkaikkiaan treeniä tuli noin 15 tuntia viikossa. Joulukuussa iski sitten väsymys ja kaikki jouluhössötys otti oman aikansa, niinpä treenattu on, mutta määrät ovat olleet todella maltillisia. Toisaalta nyt tuntuu että voimatasot ovat kasvaneet ja nyt olo alkaa olla todella energinen, joten uusi vuosi aloitetaan taas täydellä höyryllä.

Jouluhössötykseen kuului myös ystävien kanssa vietetyt pikkujoulut, onnea on monipuolinen ja rakas ystäviipiiri.
Kuva täältä

Pikkujoululahjaksi sain vähän lisää pituutta hiuksiin :)
Kuvasta kiitos Terhille!



Loppuun vielä muutama melko huonolaatuinen kuva lokakuulta.
Tykkään näistä koska näissä näkyy jotain kehityksen tapaista :)

 

Loppuvuosi kun on mennyt nautiskellessa niin ruuasta kuin levostakin, niin vuosi onkin hyvä aloittaa täydellä teholla kohti tavoitteita. Uutta vuotta vietetään vielä rennosti ystävien kanssa ja sitten alkaa aherrus ja ehkä pieni kesäkuntoon projektikin :)
 
Mukavaa vuoden vaihdetta kaikille ja onnen täyteistä vuotta 2013!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kaksin ja yksin

Tämän viikon olen saanut nauttia täteilystä, meillä on syyslomaviikkoa viettänyt tyttöjen serkku. Päivällä meidän tyttöjen ollessa koulussa, ollaan saatu viettää aikaa ihan kaksin. Mitään ihmeellistä ohjelmaa ei ole ollut. Ollaan välillä kumpikin tehty omia juttujamme tai sitten kasailtu palapeliä. Ihanaa on ollut keskustelut. On ollut mukava rauhassa saada kuulla mitä toiselle kuuluu.

Itsekin muistan lapsuudesta tärkeinä ne hetket kun aikuiset ovat pysähtyneet ja kuunneelleet pienen ihmisen isoja asioita. Souturetki isän kanssa tai iltalenkki äidin mukana ovat olleet ihania hetkiä tulla kuulluksi ja saada koko elämän kokoisia ohjeita. Voi kuinka toivon että näille lähipiirin lapsosille voisi jättää samanlaisia hetkiä muistojen arkistoihin.

Pitkästä aikaa tänään olen sitten taas ollut ihan itsekseni. Mahdollisuuksia itsekseen olemiseen ei hirveästi ole, ja en niitä kyllä usein kaipaakaan.

Aamulla sain aivan rauhassa syödä aamupalani ja siitä suuntasin katsomaan kuopuksen baletin avoimia ovia, muuten tämän viikonlopun Elviira viettää laatuaikaa mamman ja vaarin kanssa. Sen jälkeen kävin tekemässä käsitreenin mikä sekin oli vaihteeksi ihan mukava tehdä itsekseen. Viime viikot olen treenannut Teemun valvovan silmän alla. Hyvän tuntuman sain ihan itsekseni ja sai ainakin tehdä kaikki omat lemppariliikkeet.

Sitten kaupan ja videovuokraamon kautta kotiin. Olin suunnitellut että vietän koko illan sohvan nurkassa viltin alla. Mutta, mutta... miksi aina se  täydellinen relaaminen on kuitenkin niin vaikeaa. Tuntuu että viikkaamattomat pyykit, pesemättömät lattiat ja tekemättömät pihan syystyöt huutaa tekijäänsä. Pinnistelin enkä tarttunut niihin vaan kasasin hyvän setin syötävää ja kaivauduin sohvaan.

Tämän illan ohjelma
 Uskon että välillä tällainen ihan täydellinen pysähtyminenkin tekee hyvää. Kotityöt ei tekemällä lopu, sen on taas varsinkin nyt kaikki päivät kotona viettäessään saanut huomata. Nyt yksi leffa on katsottu ja kaksi vielä jäljellä. Taidanpa nyt kuitenkin käydä tyhjentämässä tuon tiskikoneen ja sitten jatkaa HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA relaamista!

Rentouttavaa viikonloppua!!!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Uuden alku

Nyt on takana ensimmäinen opinto-osio modernin vyöhyketerapian opinnoista ja fiilis on todella hyvä. Neljän päivän rupeama oli tiivis ja asiaa tuli todella paljon. Tylsää hetkeä ei päivistä löytynyt. Oli upea huomata että homma tuntui heti omalta. Vähän jännitin jos tämä nyt ei olekaan sitä mitä olen ajatellut. Heti ekasta päivästä lähtien hoitoja harjoiteltiin opiskelijakavereiden kesken. Porukkakin oli todella mukavaa ja monet jalat tuli jo tutuksi ;).

 

 
 
Jalkaterän ja käden vyöhykkeet on nyt käyty läpi, ja niiden hoitoja treenataan kotona aktiivisesti. Eilen kotiin saavuttuani sain jo käsitellä koko perheen jalat kertaalleen, kun kaikilla löytyi jotain pientä vaivaa mihin piti taitoja tietysti heti testata. Tänään pääsi käly hoitoihin.

 Modernissa vyöhyketerapiassa ei käsitellä pelkästään jalkateriä, vaan hoitoja tehdään melkeinpä koko keholle, psyykeä unohtamatta. Ihmistä käsitellään kokonaisuutena, mitä koululääketiede ei läheskään aina tee. Monta kertaa olen saanut ihmetellä lääkäreiden kapeakatseisuutta, usein hoidetaan vain pelkästään oireita selvittämättä missä vaivojen syy oikeasti on.

Koululääketieteellä on tietenkin tärkeä paikkansa ihmisten terveydenhuollossa, mutta toivoisin lääkäreiltä avarakatseisuutta niin, että koululääketiede ja vaihtoehtoishoidot voisivat kulkea rintarinnan toisiaan tukien. Koulutetun terapeutin ammattitaitoa on myös se, että osaa kertoa milloin hoidot yksin ei riitä tai niitä ei kannata aloittaa vaan asiakkaan kannattaa mennä lääkärille.

Minut näihin opintoihin ajoi halu auttaa ja koska yksinkertaisesti itselle tulee hyvä olo siitä että voi tuottaa hyvinvointia muille. Tietysti myös mielenkiinto ihmisen kehon ja psyyken toimintaan on voimakas motivaattori opinnoissa. Haaveena olisi että voisimme tarjota palvelua ja neuvoja siitä miten ihmiset voisivat parantaa elämänlaatuaan ja hyvinvointiaan, jokainen omista lähtökohdistaan.

 Jännityksellä odotan mihin tämä polku johtaa....

Lämpöä syksyyn <3

tiistai 9. lokakuuta 2012

Mielenrauhaa etsimässä

Blogitaukoa onkin hujahtanut pari viikkoa. Osaksi syynä on ollut toimimaton nettiyhteys ja osaltaan matalapaineiset fiilikset. Olen toteuttanut sanontaa "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa". 

Syitä matalapaineeseen olen tässä välillä yrittänyt analysoida. Suurin syy on varmasti elämänmuutoksesta aiheutunut pelko, jännitys ja stressi. Taantuman sysäämänä jäin siis nyt hetkeksi pois työelämästä. Tällä viikolla aloitan uuden vaiheen ja vyöhyketerapian opinnot Helsingissä. Osaltaan unelmani ovat siis toteutumassa, mutta toisaalta epävarmuus tulevaisuudesta jäytää. Onneksi kotoa ja ystäviltä saatu tuki on ollut vankkumatonta. Olen jokaisen kannustavan sanan tallettanut mieleeni ja epävarmuuden hetkellä on jotain mistä ammentaa. =)

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut myös todella kivoja juttuja.

 Treenejä hyvässä seurassa


Mökkiretki ystävien kanssa

Aamutreenejä hyvällä sykkeellä Teemun piiskaamana
 
 
Olen yrittänyt pitää itseni liikkeessä ettei elämänrytmi pääsisi hajoamaan, vaikka välillä ajatus ei ihan kasassa pysyisikään. Tiedän ja uskon, että tämä on ohimenevä vaihe, ja kaikki selkiintyy kun vaan malttaa elää tämän epävarmuuden yli. Liikuntaan on todella tullut purettua fiiliksiä, laskeskelin että viime viikolla treenitunteja tuli 15 ja siihen vielä lisäksi hyötyliikunnat, eli pyöräilyä päivittäin. Äidin pyöräilystä on pitänyt huolta Elviira. Saimme taas todistaa mieletöntä oppimisen riemua kun hän oppi polkemaan ilman apupyöriä. Nyt ei Elviä pidättele enää mikään, vaan kaikki mahdolliset matkat on pyöräiltävä. Voi sitä pettymystä kun perjantaina menin sateen takia hakemaan neitä eskarista autolla. Sitä ei uskalla tehdä enää toiste ;).
 
Syömisen suhteen on menty nyt todella rennosti. Huomasin heti kun ahdistus teki tuloaan oli ruodussa pysyminen todella vaikeaa. Kaikesta tästä huolimatta paino on pysynyt samoissa lukemissa, niin en ole asiasta liiallista stressiä repinyt. Nyt näin, toivottavasti taas hetken päästä on tämänkin suhteen helpompaa. Liikuntamäärätkin ovat tällä hetkellä sen verran suuret että keho kuluttaakin paljon. Ruokavalion perusrunko on pysynyt kuitenkin terveellisenä. Ruuasta postailen varmasti lähiaikoina taas lisää. Kaikenlaisia kokeilujakin on taas tullut tehtyä. =)
 
 
 
Viime viikonloppuna tein paluun vanhan harrastukseni joogan pariin. Tämä kurssi ei olisi voinut tulla parempaan väliin. Tunsin itsekin ihanaa onnistumisen riemua kun huomasin että asanoihin vääntäytyminen ei ollut ollenkaan tuskallista, vaan oikeat asennot löytyivät melko helposti. Toki säätämistä ja parantamisen varaa on aina, mutta hyvään flow-fiilikseen pääsi jo heti ensimmäisestä tunnista lähtien. Joogasta saa muuten mielettömän buustin energiaa. Suosittelen.
 
Kuva täältä, kuvassa upea kurssin ohjaajamme Hanne 
 
 
Olen yrittänyt kääntää negatiivisia ajatuksia positiivisiksi miettimällä mistä olen kiitollinen. Jokaisella on varmasti ainakin muutama asia mistä olla kiitollinen. Oma kiitollisuuslista näyttää tänään tältä:
 
1. Perhe, se tuki ja turva mistä on hyvä ponnistaa
2. Ystävät, tarjoaa hengähdystauon ja hienoja hetkiä
3. Koti, turvasatama
4. Terveys, niin oma kuin läheisten, siinä on mitä vaalia huolella
5. Huumori, ilman hymyä ja naurua ei jaksa kukaan
6. Luonto, paikka missä hiljentyä
7. Liikunta, onnistumisen riemua
8. Hyvä ruoka, tarjoaa nautintoa ja terveyttä
9. Kirjat, uusia ajatuksia ja oppia
10. Mahdollisuus oppimiseen
 
Positiivisin ajatuksin eteenpäin!!!



torstai 27. syyskuuta 2012

Köökkiä ja aamujumppaa


 
No tässä se nyt on. Uusi keittiö. Olen todella tyytyväinen, kaikki toimii. Ihanaa kun on isot laatikostot, induktiotaso, riittävästi avohyllyä mutta ei kuitenkaan liikaa. Vähän oli paineita saada oma keittiö onnistumaan. Olisi ollut jotenkin tosi noloa, jos oma keittiö olisi ollut jotenkin epäonnistunut, kun keittiöitä kuitenkin olen yli viisi vuotta muille suunnitellut.



Ruokaakin on jo tullut uudessa keittiössä kokkailtua. Olenkin ihan innoissani vaihteeksi ruuanlaitosta. Pitkästä aikaa olen innostunut kokeilemaan uusia reseptejä tuon Amandan ja minun yhteisen projektin ansiosta. Tytärtä ei ehkä ole ihan niin paljon keittiössä näkynyt, mutta ehkä sekin taas innostuu kohta äidin projekteihin mukaan.

 
 
Tänään tein elämäni ensimmäisen borssi-keiton. Oli todella hyvää. Tässä keitossa on muuten todella hyvät ravintoarvot. Keittoonhan tulee jauhelihan lisäksi monipuolisesti kasviksia; porkkanaa, punajuurta, kaalia, sipulia ja valkosipulia. Oikeastaan ainoa epäterveellinen osa on tässä päällä oleva smetanakökkö, mutta tämänkin voi jättää pois tai korvata vaikka raejuustolla, sitäkin kokeiltiin ;). 

Löysin muuten ihan lähikaupasta luomu kasvisliemijauheen mikä ei sisällä natriumglutamaattia. Hiphei, tämäkin ongelma siis ratkaistu. Itseä on aina mietityttänyt noiden liha- ja kasvisliemien lisäaineet, nyt on ainakin vähän parempi omatunto käyttää kasvislientä keittojen ja kastikkeiden pohjana. 

Sunnuntaina tein alkuviikoksi kaalilaatikkoa (sitäkin elämäni ensimmäisen kerran). Tässä oli vähän enemmän hiilareita kuin tuossa borssikeitossa, mutta riisin sentään korvasin bulgurilla, seuraavalla kerralla meinaan kokeilla hirssiä. Tämäkin todella terveellinen ja jopa aika edullinen arkiruoka. Jauhelihaa, kaalia, bulguria ja sipulia, sekä tietysti hyvät mausteet, niin nam tuli tosi herkkua.

Tässä taas viime viikon tähtiruoka, kanafilerullia tuorejuustolla sekä paistetut kasvikset kookosmaidossa. Rasvaa jonkin verran edellisiä annoksia enemmän, mutta ainakin vielä minulle terveellisen rajoissa. Kanarulliin laitoin vähärasvaista tuorejuustoa mihin on sekoitettu dijon-sinappia, ruohosipulia ja suolaa. Sössö fileiden väliin, hammastikulla rullat kiinni ja uuniin, hyvä tuli. Vihanneksissa on kukkakaalia, sipulia, paprikaa ja herneitä. Paistoin pannulla kookosmaidon, kuivatun sitruunaruohon, juustokuminan, kurkuman ja suolan kanssa. Ihana thai-ruuan fiilis ja tuoksu.
 
Jos joku haluaa tarkempia ohjeita laittakaa viestiä, nyt en enää jaksa niitä näpytellä.
 
Tällä viikolla olen kahtena aamuna lähtenyt Teemun matkaan klo 6 salille. Ensin olin kovin skeptinen treenaamisesta tyhjällä vatsalla ja silmät ristissä. Yllätyksekseni olenkin ollut tosi virkeä ja nälkä ei ole vaivannut yhtään.
 
Tiistaina tehtiin käsijumppaa, tämän hetken ihan mun suosikkitreeni.
 
 
 
 
Joku hauiksen tapainen vähän pilkottaa, ja ilme tiukan keskittynyt.

Jälleen suu auki, hengitys on ainakin mukana hommissa. Ojentajaa pommitetaan kasvuun.
 
 
 
Tänään vuorossa oli rinta- olkapäätreeni. Rintaa en olekaan aikoihin treenannut, saa nähdä kuinka huomenna on lihakset kipeänä. Arvatkaas mikä lihas tässä saa kyytiä?
 

 
No olkapäiden kuritushan tässä on menossa. Supersetin toisena osana, pistettiin tällä kertaa juoksumattoon vauhtia käsin. Onneksi oli sali tyhjänä, oltaisiin varmasti saatu muuten melko kummeksuvia katseita ;). (Sori taas tärähtänyt kuva, mutta niin on tärähtänyt jumppaajakin;))
 
Huomenna aamusta vasta puoli ysiltä salille, seurana jälleen Johanna, nyt saa selkä kyytiä. Tällä viikolla on ollut oikein tanssikärpänenkin liikkeellä, on tullut jo tähän mennessä kaksi zumbaa ja yksi Sh'bam vedettyä. Sh'bamin uusi ohjelma oli tosi kiva, tykkäsin kun oli paljon hyppyjä, missä voi nostattaa sykettä. Huomenna olisi illalla tarkoitus mennä kokeilemaan Balletonea, saas nähdä mitä siitä tulee... Raporttia seuraa.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Treeniä ja lipsumista

Kuinka vaikeaa onkaan pitää oikeanlaisen syömisen rytmistä kiinni ja fokus niissä itselleen asettamissa tavotteissa, kun arkirutiinit järkkyy. Meillä tämä järkkyminen on aiheutunut keittiöremontista ja vähän muustakin sähläilystä. Minun on heti vaikeampi keskittyä treenissä ja ruokailussa retkahtaa helpommin niihin huonoihin valintoihin.

Nyt onneksi remontti alkaa olla taakse jäänyttä elämää, huomenna yritän saada kaikki purkit ja purnukat oikeille paikoilleen ja sitten muutaman kuvankin näppästyä valmiista työn tuloksesta. Nyt jo huomaa kuinka paljon arkea helpottaa kun kaikki toimii.

Viime viikolla saatiin Johanna meille yökyläilemään muutamaksi yöksi. Oli hienoa minulle sekä tytöille saada viettää kiireetöntä aikaa yhdessä. Elviira etenkin nauttii aina täysillä kummitädin huomiosta.

Treenien kannalta tuli oivaan saumaan Johannan vierailu. Nyt kun olen vain itsekseni puurtanut salilla, oli hauskaa kun ehdittiin tehdä yhteinen olkapäätreeni. Oli mukavaa saada myös palautetta siitä, että oikeasti jotain pientä tulosta olen itsekseen pumppailemalla saanut aikaiseksi. Tosi kivoja uusi liikkeitä tuli lisää omaan treeniin. Varmasti niitä tulee tehtyä jatkossakin. Minulla kun on tuossa oikeassa olkapäässä sitä ongelmaa, niin kaikki tavalliset pystypunnerrukset on täysin poissuljettuja. Arnold pressiä pystyn tekemään, mutta muuten kaikki liikkeet teen joko erilaisilla vipunostoilla tai sitten taljassa.





Muutama treenikuvakin vaihteeksi. Vähän suttuinen tuo yhteisfoto, mutta kiva kuitenkin =).

On ollut kiva kun salilla otetaan asiakkaiden toiveet huomioon. Toivottiin ystäväni kanssa että tulisi ihan ohjelmaan mukaan äitien ja lasten yhteisiä zumba-tunteja ja nyt alkuun lupasivat järjestää niitä kerran kuussa. Nautin todella kun pääsen yhdessä lasten kanssa liikkumaan. Tytötkin tykkäävät vielä ottaa äidin mukaan, niin pitää ottaa kaikki ilo irti tästä ajasta. Voihan se olla että hetken päästä on jo liian noloa jumpata äidin kanssa ;).

Tytöt zumballa =)

Tänään päästiinkin harvinaisesti Teemun kanssa tekemään yhdessä takareisitreeni. Tosi paljon tuli sieltäkin uusia juttuja koipijumppaan. Tein myös poikkeuksellisesti yhden liikesetin pohkeille. En yleensä treenaa pohkeita, kun ne on muuhun kroppaan verrattuna melko muhkut muutenkin. Tämä liikesarjasetti aiheutti kyllä ihan infernaalisen kivun, sellaista en sitten hetkeen aikaan ole kokenutkaan. Tehtiin liikkeet prässissä melko pienillä painoilla ja 3 x 15  sarjaa  superina eri jalkojen asennoissa, ja näitä settejä tuli mulle kolme. Oli ihan riittävästi, saa nähdä millaiset pökkelöt mua huomenna kannattelee.

Huomenna meinasinkin ekaa kertaa mennä ihan aikasimpaan salivuoroon, eli treenit alkaisi klo 6.00, saas nähdä mitä siihen maailman aikaan saa itsestään irti.

Tehokasta viikkoa!

torstai 20. syyskuuta 2012

Me, myself and I

Lisää taas tällaisia minä, minä, minä -postauksia. No omapahan on blogini ;). Viime viikolla satuttiin samaan aikaan lounaalle ystäväpariskunnan kanssa, ja puheeksi tulivat nuo NLP-opintoni. Kerroin että olin saanut paljon positiivisuutta tähän mun pessimistin luonteeseeni. Tähän ystävättäreni oli ihan että "Häh, sinäkö pessimisti?!". Tämä jäi itseäni mietityttämään, lähinnä siinä suhteessa että kuinka kovin erilailla me näemme itsemme kuin mitä muut näkevät meidät. Ja varmasti siinäkin on eroa kuinka esimerkiksi työkaverit, aviomies, ystävät tai hyvän päivän tutut meidät näkevät.

Toki olen iloinen että minut on mieluummin nähty positiivisena tyyppinä kuin kovin negatiivisena ruikuttajana. Varmasti esimerkiksi Teemu tietää totuuden ehkä olevan jostain sieltä välimaastosta. Näihin asioihin vaikuttavat taas paljolti nuo uskomukset mitä meillä on polkumme aikana mukaan tarttunut.

Tuolta Monna treenaa!  blogista bongasin tällaisen hauskan "That's who I am" -postauksen, ja päätin aiheeseen liittyen tehdä samanlaisen. Näin minä siis itse itseni näen :) Löydätteköhän tuttua?!

Kuvat täältä.

Alkaa heti positiivisuudella....


Rakas harrastus

 


Todella kiitollinen niin ihanasta koko suuresta sekalaisesta perheestä...

kuin upeista ystävistäkin!

Ajatuksena tämä tuntuu välillä todella houkuttelevalta.

Toivon että nämä nykyiset ihanat ystävyyssuhteet säilyisivät läpi elämän <3

Tai ainakin toivon olevani ja opettelen sitä aktiivisesti =)

Ensisijaisesti aina sitä <3

Process going on...

:D


Aurinko, aah..

Suurimman osan aikaa...

Tästä opettelen koko ajan pois...
 
Olen matkalla....
 

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kultturellit-ellit

Kiirusta on piisannut, niin onpa bloggailutkin jääneet vähemmälle. Viime viikolla ohjelmassa oli meidän perheen tyttöjen retki Helsinkiin ja remppaa... Treenitkin on jääneet luvattoman vähälle, yksinkertaisesti ei ole ehtinyt eikä pystynyt keskittymään kun päässä surraa niin paljon kaikkea. Väliviikon seurauksena tulikin sitten vielä armoton väsymys ja flunssa, luulen että stressin purkautuessa kroppa luovuttaa ja vastustuskyky pettää. Nyt siis olo todella tukkoinen, ja oli pakko perua tämän päivän treenit. Huomenna ajattelin käydä vähän olkapäitä hissukseen heiluttelemassa jos olo ei pahene. Luulen että tämä on kyllä kropan tapa kertoa että nyt voisi vähän hiljentää...

Keskiviikkona hypättiin siis tyttöjen kanssa junaan. Ensimmäinen pysäkksi oli tyttöjen "iloksi" Habitare. Oltiin oikein ammattilaispäivänä, mutta oli rauhallista, eikä tarvinnut tungoksessa ryysätä. Tytöistä parasta antia taisi olla erilaiset istuimet mitä sai käydä testailemassa. Itsellä jäi mieleen erityisesti kierrätystavaroista kootut huoneet. Tosi hienoja innovaatioita.

 Smegin erikoinen farkkujääkaappi, kierrätyspenkkejä ja Aarnion Poni, sekä innokkaat messuilijat.

 
 
 
Seuraava kohde olikin sitten tyttöjen mieleen eli Elämä Lapselle konsertti... Ekaa kertaa oltiin kaikki kyseisessä konsertissa. Hieno kokemus, Cheekin esiintyminen oli erityisesti mieleen, Robin oli tietysti ihqu ja Loreenilla oli myös näyttävä setti. Seuraksi saatiin rakkaat pikkuveljeni ja kälyni. <3
 
 


Tämän päivän jälkeen ei tarvinnut paljon unta houkutella.

Seuraava aamu aloitettiin ratikka-ajelulla Kauppatorille ja kauppahallille..


Sieltä suuntasimme Helsingin kaupunginmuseon näyttelyyn Suomi-filmeista. Mielettömänä Suomi-filmi fanina tämä oli tosi kiva kokemus. Plussana vielä että sinne ei ollut ollenkaan sisäänpääsymaksua. Suosittelen!

Lounasta nautimme perinteisessä Fazerin kahvilassa. Dieetti lipsui kyllä vähän noiden herkkujen edessä.
 

Lounaan jälkeen tiemme kävi kansallismuseoon. Siellä oli perusnäyttelyn lisäksi Nukkekoti- ja Suomi 1900-luvulla näyttelyt. Siellä sai helposti menemään useamman tunnin. Oli tosi mielenkiintoisia juttuja niin äidille kuin tytöillekin. Tytöt sai kunnon tietopläjäyksen Suomen historiaa, luulen että jää huomattavasti paremmin mieleen kuin kirjasta lukemalla.


Kansallismuseosta löytyi Tatusta ja Patusta tuttu kuninkaiden tuolikin. Viisikymmentäluvun keittiö toi mieleen paljon muistoja mummolasta ja partiopukukin oli kovin tutun näköinen.

Ihana tyttöjen reissu, ihanien reippaiden tyttöjeni kanssa, ihanassa Helsingissä. Kotona meitä odottikin purettu keittiö ja aikamoinen työmaa, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt on pakko yrittää vähän siistiä rempan jälkiä....

Ihania kirpsakoita syyspäiviä!