Sivut

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Henkistä kasvua?!

Viime aikojen treenit ovat olleet huomattavasti enemmän mentaalipuolella kuin salilla. Päätin selkävaivojen takia vähäksi aikaa jättää salitreenit ja yrittää kuntouttaa selkää astetta lempeämmin. Nyt päiväohjelmaan on kuulunut pieniä kävelylenkkejä, keppijumppaa ja venyttelyä. Kuntouttaminen on ollut tuskallisen hidasta. Toisina päivinä olo on ollut todella toiveikas että kyllä tämä tästä ja välillä on menty pohjamudissa. Olen yrittänyt saada perspektiiviä omiin ongelmiin. Katselin Youtubesta mm. Pekka Hyysalon haastatteluja, ja siinä on sellainen motivoija joka saa omat pikkuvaivat kyllä tuntumaan aivan naurettavilta ja antaa motivaatiota jatkaa tällä tiellä.




Nyt onkin sitten ollut aikaa mietiskellä asioita, joskus ehkä vähän liikaakin. Yksi teemoista on ollut ystävyys ja ihmissuhteet, jostain syystä myös muutama ystävä on samoihin aikoihin käsitellyt aihetta. Yksi ystävistäni herätti mut huomaamaan omassa tavassani toimia tietyn kaavan mitä en ollut edes tajunnut mutta on varmasti aiheuttanut itselleni ja muillekin pahaa mieltä. On ollut raadollista huomata että voin olla ystävänä oikeasti aika hankala, enkä aina päästä läheisiäni helpolla. Olen elämäni varrella useamman kerran joutunut pettymään ihmissuhteissa ja tämän seurauksena on selvästi syntynyt puolustusmekanismi.

Vaikka olen pitänyt itseäni aina avoimena olen huomannut että ei avoimuus aina ulotu kaikkiin tilanteisiin. Hurjaa huomata että sorrunkin passiivisagressiivisuuteen avoimen keskustelun sijaan. En pystykään selvittämään omaa mieltä vaivaamia ongelmia avoimesti, vaan mieluummin olen torjuva. Torjun ennen kuin minut torjutaan. Mihin tämä johtaa? Ei ainakaan hyvään avoimeen ystävyyteen.

Tiedostamisen kautta olen pyrkinyt rikkomaan kaavan. Olen nostanut kissan pöydälle jos jokin asia vaivaa mieltäni. Tämä on johtanut ihaniin ja avoimiin keskuteluihin. Olen todella onnellinen että mulla on ystävä jolla oli rohkeutta ja tarmoa tuoda asia tietoisuuteeni.



Nyt yritän jatkossakin jatkaa avoimuuden ja keskustelun tiellä. Koittakaa kestää ystävät <3

Keväälle onkin suunnitteilla ystävyyssuhteiden hoitoa kun varattuna on matka Barcelonaan ystävien kanssa ja toivottavasti muutama muukin reissu tuloillaan. Olen todella vähän matkustellut muiden kuin oman perheen kanssa, niin tämä on varmasti todella hauskaa vaihtelua. Kesällä lomaillaan sitten perheen kanssa.

Pääsin vihdoin Instagramiinkin, teinien avustuksella. Siellä mut löytää Mirkkas nimimerkin alta ja sinne pyrin päivittelemään kuvia aika reippaaseen tahtiin, joten siellä voi seurailla menoa.

Tänään vietettiin aamupäivä partioleirillä sudenpentujen kanssa, oli todella mukavaa. Kelikin muuttui mukavan talviseksi.




Huomenna käynnistelen aikuispartiotoimintaa meidän lippukunnassa, sinne ovat kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleita. :)


perjantai 21. helmikuuta 2014

Valoa tunnelissa

Ensimmäinen aamu hetkeen kun kipu ei ole päällimmäisenä asiana mielessä herätessä. Olo on huikean helpottunut ja keveä. Kävin eilen naprapaatilla ja vihdoin tuntuu että paraneminen on alkanut. Käynnin jälkeen olin hämmentynyt siitä miten naprapaatti voi paikallistaa ongelman ensimmäisellä kerralla näkemättä mitään magneettikuvia, kun taas pitkän koulutuksen saanut ja kauan toimeaan harjoittanut ortopedi ei magneettikuvien kanssakaan pystynyt antamaan mitään vastauksia tai hoito-ohjeita.



Suurin ero oli mielestäni palpoimisessa. Ortopedi katsoi kyllä ryhdin, mutta ei selän liikkuvuutta, katsoi lonkan liikeradan mutta ei voimatasoja. Ortopedi ei myöskään juurikaan malttanut kysellä taustoja tai historiaa. Lääkäriltä sain siis vain lähetteen jatkotutkimuksiin jotka minusta tuntui vain turhalta varmistelulta. Naprapaatti osasi taas paikallistaa mistä ongelmia pitää käydä purkamaan ja pääsimme aloittamaan hoidon heti. Keho on tosin melkoisessa krampissa joten voimasta hoitoa ei voinut ekalla kerralla tehdä, mutta muutama lukko saatiin selästä jo napsautettua auki.

Henkisesti oli iso asia kun joku sanoi että vaivoihin on hoito. Lääkärireissujen jälkeen olin aina vaan epätoivoisempi kun mitään ratkaisua ei mistään tullut. Eli tämä taas todisti sitä että kyllä näillä luontaislääketieteen hoidoilla on oma paikkansa ja yhteistyötä koululääketieteen kanssa pitäisi pystyä tiivistämään. Ortopedihän ei sanallakaan maininnut että nikamakäsittelystä voisi olla apua, ainoa konsti on burana.


Olin itse pohtinut että olisikohan näiden kipujen takana, tämä mun viime vuosien muutosprosessi. Varmuuttahan siihen ei koskaan saada, mutta useampi kehonhuollon ammattilainen on myöntänyt että se on hyvin mahdollista. Mullahan on ollut teini-iästä saakka melko kumara ryhti. Nyt viime vuosina olen yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota ja oikaissut ryhtiä aina kun olen huomannut painuneeni kasaan. Myös kehon painopiste on muuttunut jonkin verran kun selkään on saatu taottua vähän lisää massaa. Tämä on sitten voinutkin painaa nikamia, jotka ovat olleet muutenkin taipuvaisia liikkumaan pois paikoiltaan, lukkoon. Tämähän on spekulaatiota, mutta itse olisin taipuvainen uskomaan tähän.

Tässä yksi vertailu muutoksesta. Ei ehkä vaatteet päällä näytä kovin dramaattiselta, mutta yläselän kyfoosi on selvästi pienentynyt ja olkapäät siirtyneet taaksepäin. Treenatessahan tämä on todella hyvä ja liikkeet kohdistuu paremmin sinne minne pitääkin.



Nyt henki kulkee jo paremmin vaikka syvään hengittäessä sattuu edelleen. Se että kivut alkoi vaikeuttaa hengittämistä, tuntui pelottavalta. Olen valitettavasti joutunut jo aika nuorena näkemään kuinka selkäkipuina alkanut sairaus päättyi siihen pahimpaan ja lopullisimpaan päätökseen. Tämä kokemus toi pintaan monia surullisia muistoja. Vaikka tiedän että asoiden mille ei voi mitään murehtiminen etukäteen on typerää, niin se on niin tiukassa taakankantajan luonteessani että olen välillä sen edessä voimaton. On ollut vaikeaa ylläpitää positiivista mieltä kun välillä olo on ollut pakokauhuinen ja itkuinen. Teennäiseen positiivisuuteen en pysty, enkä näe siihen tarvetta. Tottakai toivo ja iloitseminen niistä asioista mitkä ovat hyvin auttaa aina jaksamaan, mutta se ei auta että patoaa kaiken paskan sisälleen. Ihmeellisesti ne huonot fiilikset keksii sitten jonkun tavan purkautua ennemmin tai myöhemmin. Joskus on hyvä märistä ja tirauttaa itkut, ja mikä sen upeampaa jos on olkapää mitä vasten itkeä. Olen aidosti onnellinen mun ystävistä ja perheestä jotka ovat valittamatta jaksaneet mun märehtimistä ja vatvomista. Missäköhän mä olisin ilman teitä... <3


Ihanaa hiihtolomaa niille jotka siitä saavat ensi viikolla nauttia ja kaikille muuten vaan mahtavaa viikonloppua! Mä ainakin nautin nyt tästä olotilasta täysillä!

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Just relax and get healthy!




Kyllä se on vaan uskottava, että nyt ei auta muuta kuin yrittää lepuuttaa selkää. Vaikeaa se tuntuu olevan. Eilen istuin sohvannurkassa koko illan ja tämäkin päivä menee pääpiirteittäin samoissa merkeissä. Kuumaa, kylmää ja sähköä on selälle tarjoiltu vuorotellen. Aina silti tällaisesta laakereillaan olosta tulee huono omatunto. Mulla on aina vähän paniikki että mitä jos tämä jää päälle. Mitä jos sitä liikkumisen rytmiä ei uudestaan löydykään. Tietysti aina huolettaa myös, että kuinka paljon takapakkia oma kunto ottaa, kun ei pääse treenaamaan. Toisaalta ymmärrän kyllä että kipeänä treenaamalla saan varmasti enemmän tuhoa aikaan, kuin että nyt lepään ja kuntoutan itseni rauhassa.





Itse aina saarnaan kovaa treenaaville ystävilleni levon merkityksestä ja kuinka itseään ei saa ajaa loppuun. Tänään ystäväni totesikin että nyt ymmärtää miksi sitä teen. No siksi tietenkin kun se itsellenikin on välillä niin kovin vaikeaa. Nyt viime aikoina kun liikuntamäärät ovat olleet vähäisempiä on korvaavaa tekemistä pitänyt keksiä muualta. Olen keskittynyt kotiin. Totaalinen sohvaan linnoittautuminen varsinkin perheellisille on yleensä melkeinpä mahdottomuus, (eikä sekään tietenkään pitkässä juoksussa näissä ongelmissa ole järkevää vaan pikkuhiljaa on ruvettava venyttelemään ja aukomaan paikkoja). Meillä siis onneksi tytöt on jo niin isoja että pystyvät paljon toimimaan itse kun ohjeistaa, mutta kyllä sitä äitiä aina välillä silti tarvitaan. Joskus kyllä kaipaisi hetkiä jolloin voisi nauttia hiljaisuudesta. Meditaatio ja rentoutusharjoitukset ovat olleet pitkään todo-listalla, mutta jotenkin en vaan ole vielä saanut aloitettua.




 Rentoutumisharjoituksilla voi parantaa omaa oloa ja mielenterveyttä merkittävästi. Olen kuullut tutkimuksista joissa niiden avulla on pystytty parantamaan muistiakin. Ne auttavat keskittymiseen, mielen tyhjentämiseen, nukahtamisvaikeuksiin ja stressin hallintaan. Kirjastossa on paljon kirjoja aiheesta ja jos haluaa päästä helposti alkuun youtubesta löytyy paljon valmiiksi puhuttuja harjoituksia. Alla linkki hyvään rentoutusharjoitukseen jota meillä Teemu on käyttänyt paljon. ( Vissiin tarvitsee palautumista tästä stressaavasta perhe-elämästä ;))


Rentoutuneena unikin on parempaa. Unella on suuri merkitys hyvinvoinnillemme. Ilman kunnon unta keho ei palaudu treeneistä eikä muistakaan päivän rasituksista. Väsyneenä kivut, stressi ja elämän pienet vastoinkäymiset tuntuu kaksinverroin pahemmilta. Unen aikana tapahtuu oppimista, energiavarastot täyttyvät ja kasvuhormonia erittyy. Eli isommista lihaksista haaveileville etenkin on tärkeää saada riittävästi laadukasta unta. Unen tarve on yksilöllistä mutta keskimäärin ihmiset tarvitsevat unta 7-8 tuntia vuorokaudessa. Päiväunet eivät korvaa kunnon yöunia.



Olen muuten ilokseni saanut seurata kuinka draamattisen hyviä tuloksia vyöhyketerapialla on saatu uniongelmiin. Ihminen joka aiemmin on nukkunut vuosia parin tunnin pätkissä on säännöllisten hoitojen jälkeen pystynyt nukkumaan kahdeksankin tuntia putkeen. Mikä vaikutus tällaisella onkaan elämänlaatuun!


Kuvaa ongelman lähteestä, nyt ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin... Lepäilemisiin!

perjantai 14. helmikuuta 2014

Sydämellinen vuokaleipä

Nyt tulee jakoon meidän viime aikojen suosikkileipä. Leipä on gluteeniton, hiivaton ja tosi maukas. Lapset on vähän huonosti syöneet näitä mun omatekemiä gluteenittomia leipiä, mutta tämä on ollut poikkeus. Kiitos ohjeesta ei kuulu minulle, vaan tuttavani oli muokannut jostain blogista poimimaansa ohjetta, ja meilläkin se vielä hieman jatkojalostui.

Ystävänpäivän kunniaksi leipä on leivottu sydänvuokaan. Tällähän voisi ilahduttaa vaikka hyvää ystävää, ystävänpäivähän on joka päivä :).

Ainekset:

4 dl auringonkukansiemeniä
3 dl hampunsiemeniä
2 dl manteli- tai hasselpähkinärouhetta
7 dl puhdaskaurahiutaleita
4 rkl chia-siemeniä
6 rkl psylliumia
3 tl puhdistamatonta merisuolaa
9 dl vettä
1 dl kookosöljyä

Sekoita kuivat aineet yhteen, lisää kylmä vesi ja sulatettu kookosöljy. Vaivaa taikinaa niin että taikina alkaa jähmettyä. Painele reilun kokoiseen vuokaan (mulla oli iso sydän vuoka joka on vetoisuudeltaan suurinpiirtein yhtä iso kuin 26 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä kakkuvuoka). Laita leipä asettumaan jääkaappiin pariksi tunniksi. Paista 175 asteisessa uunissa keskitasossa 30-40 minuuttia ja kaada sitten leipä vuoasta ritilän päälle ylösalaisin, paista näin noin 40 minuuttia. Käännä sitten leipä vielä toisinpäin ja paista näin noin 20 minuuttia.


Olen tavattoman huono soittelemaan ystävilleni, mutta onneksi on useampia ystäviä jotka ovat siitä huolimatta kulkeneet matkassa jo aika pitkän tovin. Olen myös onnistunut saamaan hyviä ystäviä vielä aikuisiälläkin. Viime viikot olen ollut ehkä vähän normaalia raskaampaa seuraa, enkä ole jaksanut olla kovin sosiaalinen. Tänään on onneksi ollut hyvä päivä, kun aamun jäykkyydestä pääsin eroon. Kiitos ystävät jotka olette jaksaneet kuunnella <3

 
Tämä kappale on soinut ahkerasti radiossa ja ollut todella lohduttava useampaan otteeseen viime viikkoina...


Huomenna onkin pitkästä aikaa tiedossa illanviettoa ystävien kanssa. Kouvolan legendaarinen yökerho Donna K is back again, yhden illan ajan. Se oli mun nuoruuden bilepaikka ja hetken myös työpaikka. Siellä oli tutut ovimiehet ja baarimikot. Eli siis paljon tuttuja varmasti huomenna liikenteessä, ihan mahtavuutta.

Niin ja hei nyt kaikki lehtihyllyille hommaamaan uusi Probody. Meidän Teemun eka lehtiartikkeli uudessa lehdessä. Oi kun mä oon taas ylpeä mun miehestä <3


torstai 13. helmikuuta 2014

Elämän oppitunteja

Viime viikot on mennyt vaihtelevissa merkeissä. On ollut hyviä päiviä, on ollut huonoja päiviä... Niin kuin nyt elämässä yleensäkin. Viime aikoina mun päiviä on pitkälle määritellyt kivut. Selkä on nyt ollut valitettavasti aika keskiössä. Ne kivut ei sitten olleetkaan niin väliaikaisia, mitä jossain aiemmassa tekstissä kirjoittelin.

 
On pitänyt opetella uusia tapoja kuunnella omaa vointia ja opetella uusia tapoja treenata. Jalkoja en ole uskaltanut treenata useampaan viikkoon. Yläkroppaakin on treenattu tunnustellen, eristäen ja hakien hyvää supistusta. Pienillä painoilla ja todella pienillä painoilla. Luojan kiitos mulla on ollut tukena salitreenien parasta ammattitaitoa. Kaiken repivän liikkumisen ajatteleminenkin sattuu. Kunnon hikitreenejä minä kyllä kaipaan. Yritän ottaa tämän elämän oppituntina erilaiseen treeniin ja siihen millaista on eläminen kun kipu ottaa ajatuksissa ja elämässä valtaa. Välillä olen onnistunut pitämään positiivista mieltä paremmin ja toisina päivinä huonommin. 

Ruokavalion olen pystynyt pitämään aika puhtaana, ilman stressiä. Onneksi hyvät valinnat on jo niin selkäytimessä, ettei edes mitään mättöä tee mieli. Kun olo on valmiiksi jo huono, ei sitä halua kyllä huonolla ravinnolla heikentää. Olen kuitenkin ottanut sillä tavalla rennosti että jos suklaata on tehnyt mieli olen saattanut sitä muutaman palan ottaa. Tällä hetkellä ei mihinkään ylimääräiseen itsensä kiusaamiseen ole tarvetta. 



Nyt on selkää tutkittukin. Kävin ottamassa magneettikuvat Tallinnassa ja todella hyvin toimi homma. Kuvat sai cd:llä mukaan ja radiologin lausunto tuli myöhemmin sähköpostiin. Kyllähän siellä muutoksia löytyi ja nyt seuraava askel on etsiä sopivin hoitomuoto. Vähän pelkään että syväkyykyt ja maastavedot on mun osalta tehty. Toisaalta tiedän että paljon huonomminkin voisi olla. 


Kun ja jos tästä tilanne tästä paranee, tiedän että osaan arvostaa terveyttäni taas sata kertaa enemmän kuin ennen. 


lauantai 25. tammikuuta 2014

Iltavapaalla

Mä päätin tänään ottaa vähän vapaata tästä terveellisestä tammikuusta. Mulla on ollut aika haasteellinen viikko tuon selkäni ja lonkan kanssa. On ollut tosi huonoja päiviä ja sitten vähän parempia. Nyt on joutunut jo särkylääkkeitäkin syömään, kylmäpussikin on ollut kovassa käytössä. Reilun viikon päästä olen toivottavasti jo vähän fiksumpi mistä vaivat johtuu. Tänään sitten kuppi alkoi olla aika täysi niin päätin että vähän pitää pahaa mieltä lääkitä. Huomenna saattaa kaduttaa...

Lasi viiniä äidille ja Putous-illan kunniaksi lapsosenkin juoma kohdillaan ;)

Näihin haasteellisiin päiviin nähden olen saanut aikaiseksi useamman hyvän treenin. Tällä viikolla on treenikavereitakin ollut kiitettävästi. On ollut tosi kiva treenata erilaisten kavereiden kanssa ja hyviä vinkkejäkin olen saanut taas varastoon. Tässä muutama kuva tämän päivän olkapääjumpasta. Kiitos Satulle kuvista.

Ilmeet kohdillaan ;) Mutta tässä näyttäis siltä että mulla ois lihas olkapäässä ;)



Kiitos kaikille seurasta ja erityiskiitos niille jotka ovat joutuneet nyt tsemppaamaan mua nyt niinä kaikkein huonoimpina hetkinä. Olette kullanarvoisia <3. 

Tästä tulikin mieleeni että eilen oli kuulemma kohteliaisuuksen-päivä, ja haluan jakaa tämän viikon (jos ei koko elämän) kaikkein ihanimman kohteliaisuuden minkä sanoi mun aina niin sanavalmis kuopukseni. Mietiskelin tuossa kauneushoitolaan ajanvaraamista, niin lapseni sanoi että "Äiti, mutta eihän susta saa enää kauniimpaa". Sitten lapseni mietti vielä hetken "Niin, ainakaan sydämestä". Siis voiko enää kauniimmin sanoa, tämä täytyy pitää mielessä sitten kun ne teini-iän haasteet alkaa.

Satu heitti minua haasteella jo viime viikonloppuna, nyt lauantai-illan ratoksi päätin haasteeseen vastailla. 


Haasteen säännöt ovat seuraavat

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja jolta haasteen sait
2. Kerro viisi asiaa itsestäsi
3. Vastaa annettuihin kysymyksiin
4. Keksi 10 uutta kysymystä jotka annat seuraaville kymmenelle bloggaajalle
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut


Kiitos Satu :) haasteesta. 

1. Rakastan vanhoja Suomi-filmejä.
2. Yläasteella haaveammattini oli näyttelijä.
3. Mulla on varmaan yli 50 pikkuserkkua, mutta tunnen niistä vain alle kymmenen.
4. Olen opiskellut kuusi vuotta markkinointia, ja vasta viime vuonna pääsin oikeasti oman alan töihin.
5. Olen pelännyt pienenä Pelle Hermannia.

Sitten vastaukset Satun kysymyksiin...

1. Mikä on lempiruokasi
Olen hyvin kaikkiruokainen, mutta tällä hetkellä herkkuhetkien ykkösruoka on sushi.
2. Mikä on paras vuodenaika ja miksi
Kesä, lämpö ja aurinko, do I need say more? ;)
3. Mitä harrastat
Punttia, partiota ja haluaisin harrastaa matkustelua, mutta tähän budjetti ei aina tahdo riittää.
4. Mikä on tärkeintä elämässäsi
Perhe ja muut rakkaat.
5. Onko sinulla lemmikkejä
Ei ole.
6. Mitä pelkäät
Yksinäisyyttä ja korkeita paikkoja.
7. Onko sinulla lempinimeä, jos on niin mikä
Mirri, Mimmu
8. Mitä toivot ja odotat tältä vuodelta
Mielenkiintoisia työkuvioita, uusia kokemuksia ja henkistä sekä fyysistä kasvua ;)
9. Uskotko horoskooppeihin
Joo, miksipä ei.
10. Mitä aiot tehdä ensi kesänä
Töitä ja matkustella.

Minä en nyt haasta ketään, kun Satu aika kattavasti haastoi jo tutut. Jos joku haluaa vastailla niin voi käyttää näitä Satu kivoja kysymyksiä.  

Laitan nyt vielä loppuun facessa pyörineen persoonallisuustestin tuloksen. Ihan vaan sen takia kun yllätyin että miten sattuikin ihan muutaman kysymyksen perusteella tulemaan noin omanoloiset vastaukset. Vai mitä olette mieltä?

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi

Olet ulospäin suuntautunut, ja ystävällinen. Haluat tehdä parhaasi ihmissuhteissa, ja toisinaan toisten odotusten täyttämisen tarve muodostuu sinulle ongelmaksi. Sinulla on ihanteita, ja tunnet lojaalisuutta työnantajaasi ja perhettäsi kohtaan. Saatat luoda ihanteestasi itsellesi jopa epätodellisen mielikuvan. Haluaisit myös toisten suhtautuvan sinuun samoin. Tilanteet, joissa ei ole tarkkaa järjestystä, tuntuvat mielestäsi kaoottisilta. Tarvittaessa ohjaat asioita oikeaan suuntaan, mutta et vaadi päätösvaltaa yksin itsellesi. Ihmistyypilläsi on taipumus olla hieman liian kova itselleen, varsinkin jos oma suoriutuminen ei vastaakaan odotuksia. Kerrot muille avoimesti päämääristäsi, mutta johtotehtävissä saatat vaatia toisiakin toimimaan juuri sinun tavallasi. Kaltaisesi ihmiset saattavat helposti suuttua, varsinkin jos kokevat itse olevansa oikeassa ja toisten väärässä. Joudutkin tämän takia hillitsemään tunteitasi ja katsomaan asioita faktoina ottaaksesi etäisyyttä. Halusi auttaa toisia on niin voimakas, että saatat huomata tekeväsi paljonkin tarpeetonta työtä toisten puolesta. Varsinkin, jos tällaista ei arvostetakaan, turhaudut helposti. Sinun on vaikea sanoa ei, ja jos et pidä huolta elämästäsi, saattaa burn-out olla väijymässä sinua. Sovellut parhaiten ammatteihin, joissa voit puhua ihmisten kanssa kasvotusten. Valmentaja, myyntitykki, haastattelija, näyttelijä ovat sopivat ammatit. Jos joudut työssäsi hoitamaan matematiikkaa tai talousasioita, olet jatkuvasti poissa rytmistä. Olet lahjakas organisoimaan, motivoimaan, johtamaan ja opettamaan ihmisiä. Mutta älä ota näitä lahjojasi itsestäänselvyyksinä. Rakenna työsi puhetaitosi, empatian ja harmonian perustalle, niin olet onnellisimmillasi. 

Nyt keskityn nauttimaan viinilasillisestani :) Virkistävää viikonloppua! Meillä sujuu huominen ainakin näissä merkeissä....


torstai 23. tammikuuta 2014

Protskua monessa muodossa

Varmaan on tullut jo kaikille pitempään blogia seuranneille selväksi että tykkään ruuasta. Äitini sanoin "Mirkka kun on ollut aina niin hyvä syömään". Onnea on olla jossain hyvä ;). Minä siis mieluusti syön kaikki kalorini ja esimerkiksi palkkaria käytän aika harvoin, koska nekin proteiinit voi syödä sitten ruokana. Ei välttämättä kehitykselle se optimaalisin vaihtoehto, mutta näin olen tähän mennessä toiminut. Niinpä onkin kiva kehitellä erilaisia reseptejä, joilla saa vaihtelua siihen proteiinienkin nauttimiseen. Yksi toimivimmista viime aikojen ohjeista on ollut vähähiilihydraattinen proteiinipannari. Suoraan en tätä ole mistään kopsannut vaan oli ihan omasta päästä kehitelty ohje.Tässä pukkaa nyt sitten reseptiä kaikkien iloksi.

Proteiinipannari

4 munaa
1 prk rahkaa
3 rkl hasselpähkinä- tai mantelijauhoja
1 rkl kookosjauhoja
1 tl psylliumia
ripaus suolaa
makeutukseen steviaa tai erytrolia oman maun mukaan. (Me käytettiin english toffee uutetta, mitä saa Iherbistä tilaamalla.)

Sekoita kaikki aineet kulhossa sekaisin. Voitele n. 26 cm halkaisijaltaan oleva piirakkavuoka ja kaada taikina siihen. Paista 175 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kun pannari on pinnalta vähän ruskettunut. Nauti marjojen kera.



Todellinen proteiinipläjäys meille saapui tällä viikolla biisonin lihan muodossa. Teemu kävi tätä herkkua hakemassa suoraan biisonikasvattajilta. Todella hyvälaatuista ja vähärasvaista lihaa.


Terveellinen ns. dieetti-ruoka ei todellakaan tarvitse olla tylsää tai pahaa. Hyvälaatuiset raaka-aineet antaa anteeksi vaikka kokki ei olisikaan aina parhaimmillaan. :) Biisonikaan ei välttämättä mitään ihmeellistä maustamista kaipaa, vaan suolalla ja pippurilla saa todella herkullista syötävää. Tosin yrttien käyttäminen on yleensä suositeltavaa jo niiden moninaisten terveyttä edistävien ominaisuuksien takia.

Mutta mikäpä ihanampaa näillä pakkaskeleillä kun kääriytyä vilttiin sohvannurkkaan teekupposen ja ehkä pienen pannaripalasen kanssa vaikka hyvää leffaa katselemaan, varsinkin kun on hyvä treeniviikko alla ;).




sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Hullua hulinaa

Viime viikot on menneet vauhdilla ja tännekin on pitänyt reseptejä laittaa ja kirjoitella vaikka mitä mutta sitten on saamattomuus iskenyt.

No mitä täällä sitten on puuhattu? Ainakin vyöhyketerapiaa olen päässyt treenaamaan hyvin. Koska rehellisen linjan olen valinnut, niin siitäkin mietin jossain vaiheessa että tuleeko minusta hyvää terapeuttia?! Kuinka ollakaan niin se elämä on taas järjestänyt asiat niin, että olen saanut tekemiseen todella paljon vahvistusta. Mikä mieletön tunne kun omalla panoksella voit auttaa ihmisiä parantamaan oman elämän laatua. Nyt tuntuu todella hyvältä. Hoitomuoto on todella toimiva ja omat taidotkin karttuu kaiken aikaa. 

No se siitä hehkutuksesta, ja sitä syvempää ja informatiivisempaa tekstiä vyöhyketerapiasta en ole vielä saanut kirjoiteltua mutta kyllä sekin vielä tulee.

 Terveys- ja hyvinvointipalvelu Kontion Facebook-sivut sentään saatiin uusittua ja niitä on tarkoitus nyt myös aktiivisesti päivittää. Käykäähän tykkäilemässä tästä. Teemun valmennuksessa on kevään kisoissa niin hyvä jengi, että oli aika perustaa myös oma tiimi, Team Kontio. On ollut hienoa olla mukana seuraamassa kisaan valmistautumista. Mä oon niin tän porukan ykkösfani ;). 



Punttitreenit ovat jatkuneet ihan säännöllisinä. Lonkka ja alaselkä ovat vaan vihoitelleet niin paljon että päädyin lääkärin pakeille. Nyt kuvataan ja katsotaan mikä siellä vaivaa. Mielenkiintoista nähdä onko siellä ihan joku rakenteellinen vika. Treenatessa ei välttämättä tunnu juurikaan, mutta sitten treenin jälkeen on välillä ollut aikamoisia kipuja. Ihmeellisesti olen saanut vedettyä läpi jopa keskivartalotreenit joka sunnuntai. Niissä on tammikuun tullen ollut melkoista menoa, on alkanut olla tatamilla tungosta. Hyvin pojat ovat kuitenkin saaneet organisoitua niin että kaikki ovat mahtuneet tekemään. Välillä pusketaan hampaat irvessä ja välillä lentää aika hurttia huumoria, hauskaa kun tehdään tosissaan mutta kuitenkin pilke silmäkulmassa.

Sunnuntain tähtihetkiä, jalkojen viskomista. Kiitos Piialle kuvasta!


Pari viikkoa sitten täräytettiin Heurekaan hulluttelemaan ja katsomaan kuinka hulluksi se Heureka on tullut. Siellä oli siis mielenterveydestä kertova näyttely. Pääsi kokeilemaan miltä tuntuu kun pään sisältä kuuluu ääniä, testaamaan tietouttaan mielenterveydestä ja tutustumaan hoitojen historiaan. Se oli tosi mielenkiintoista. Oli siellä avaruusnäyttelykin, mutta tämä oli enemmän mun juttu. Ihmismieli kiehtoo mua kovasti.

Käytiin hulluuden rajoilla ;)

Loppuun vielä resepti talviaamujen pelastajaksi! Vihreätä voimaa tuorepuuron muodossa.


20 grammaa tattarisuurimoita
1 tl chian siemeniä
1/2 banaani
1 tl chlorellaa
1 tl spirulinaa
1 tl ruusunjuurijauhetta

Laita illalla tattarisuurimot ja chian siemenet veteen likoamaan, niin että ne reilusti peittyvät vedellä. Aamulla lisää loput aineet ja pyöräytä joko blenderillä tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Nauti mustikoiden kera!

Mukavaa viikkoa!





torstai 2. tammikuuta 2014

Vanhaa ja uutta vuotta

Niin vaihtui taas vuosi. Vuoden viimeiset päivät olivat täynnä iloa ja leppoisaa yhdessä oloa rakkaiden kanssa. Juhlistimme viikonloppuna lähisuvussa kuusikymppisiä mökkeillen. Oli hauskat ja erilaiset juhlat, ihan päivänsankarin oloiset. Ohjelma oli hyvin rentoa, päivänsankari pääsi heittelemään läheisiään kakuilla ja ilta päätettiin sammalsaunaan karaoken sulosävelissä.


Juhlatunnelmissa. Minä ja mun isä, en ole oikeasti noin paljon pitempi vaan mulla on korkeat korot. 


Ehdittiin vähän metsäkävelyllekin juhlinnan välissä.

Ilta sujui sammalsaunassa karaokea laulellen ja välillä porealtaassa maaten. Oli melko luksusta.

Vuosikin vaihtui perinteisesti ystävien kanssa meillä kotona hyvästä seurasta, raketeista ja  ruuasta sekä juomasta nauttien.

Saatiin yllärinä muutama jätkänkynttilä, niiden valossa olikin mukava poksautella raketteja ja polttaa tähtisädetikkuja.

Meitä hemmoteltiin myös laatujuomilla, olohan oli kuin morsiammella, joten lasikin sen mukaan. 


Viime vuosi on ollut täynnä tunteita laidasta laitaan. Välillä painettiin hampaat irvessä ja sitten taas on höllätty tosiasioiden edessä. Olen saanut pitkälti tehdä juuri niitä asioita mistä nautin, olla lasten kanssa, opiskella, harrastaa ja työtkin ovat olleet mukavia. Tunnen olleeni etuoikeutettu.

Mitään suurempia uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt, mutta jotain odotuksia voi toki itselleen ja omalle kasvulleen asettaa. Ajatukseni ovat viime aikoina pyörineet paljoltikin henkisen kasvun puolella. Tällaisia asioita olen viime aikoina mielessäni pyöritellyt.

<3 Keskity omaan polkuusi, älä siihen mitä muut siitä ajattelevat. Minulla on paha tapa miettiä päätöksiä tehdessä, mitä muut tästä nyt ajattelevat, tai miltä tämä muiden silmissä näyttää. Pitäisi enemmän luottaa vain itseensä ja omaan arviointikykyyn.



<3 Älä anna muiden käytöksen vaikuttaa omaan mielialaasi. Minussa elää pieni mielensäpahoittaja. Ärsyynnyn helposti varsinkin läheisten käytöksestä ja joskus kyllä osoitankin sen hyvin selvästi. Minua rassaa todella paljon jos sovitusta livetään tai hommat ei menekään niin kuin olen ne ajatellut. Varsinkin jos asia koskettaa jollain tavoin lapsia, siirryn todella paljon puolustuskannalle. Ainoa kenen käytökseen voin aina vaikuttaa on minä itse. Ja toivottavasti toisinaan lasten ;).

<3 Oma onneni ei saa olla muiden varassa. Olen itse vastuussa siitä millaiseksi oma elämäni muodostuu. Pitää onnellinen kaikesta siitä mitä on, ei surra sellaisia asioita mitä mahdollisesti puuttuu ja mille ei voi mitään.



<3 Kuuntele kehoasi. Joskus se kestää enemmän ja joskus vähemmän. Välillä pitäisi pysähtyä miettimään niitä merkkejä mitä se meille antaa. Viestit tulee joskus pitkänkin ajan takaa.

<3 Päästä irti ajatuksista, ihmisistä ja asioista jotka aiheuttavat sinulle pahaa mieltä.

<3 Keskittyä positiiviseen. Kehittyä itsensä arvostamisen kautta, olla onnellinen jo tehdystä matkasta mieluummin kuin miettimällä mitä vielä pitäisi saavuttaa. Heikkoudet on toki hyvä tiedostaa mutta niissä ei pitäisi rypeä.

<3 Ole rohkea. Rohkeutta kohdata niin mennyttä kuin tulevaa. Tarttua haasteisiin. Kohdata tunteet, jäämättä kuitenkaan vellomaan niissä.  Rohkeutta itkeä silloin itkettää ja nauraa silloin kuin naurattaa.