Sivut

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Elämän pieniä valintoja...

Upeissa aurinkoisissa merkeissä on alkanut tämä pääsiäinen. Viime aikoina on tuntunut että lapset ovat jostain syystä kaivanneet normaalia enemmän äitiä kotona, niinpä kaikki muut paitsi salitreenit ovat jääneet onnettoman vähälle. Esimerkiksi eilen vaihtui zumba lenkkiin kaupungille. Kuopus ehdotti että kaivetaan fillarit talviteloilta ja näin toimittiin. Onnettomasti vaan mun pyörässä (mikä sekin on oikeasti miehen pyörä) ei pysynyt ilma renkaassa, joten minähän sitten reippaasti kävelin kun lapset pyöräili. Tiet oli vähän huono kuntoisia ja muutenkin talven jäljiltä pyöräily vähän kankeaa, niin äiti sai vähän kasvattaa pinnaa. No saatiin ainakin nauttia kauniista säästä ja kaikki vähän liikuntaa. Mä olenkin saanut niin huippuitsekkäästi jumppailla melkeinpä koko talven että ihan hyvä että välillä aika jakaantuu vähän toisin.


Kevään ekat pyöräilyt.

 
 
 
 
Tänään ajeltiinkin Humppilaan saakka sukulaislasten synttäreille. Takaisin tullessa pysähdyimme Hämeenlinnassa syömään ihastuttavaan ravintolaan nimeltä Piparkakkutalo. Söin elämäni ensimmäisen Vorschmakin, oli muuten hyvä herkku. Lampaanlihaa ja anjovista hienoksi jauhettuna. Eikä varmasti ollut listan huonoin valinta tätä mun keventelyä ajatellen, enkä edes syönyt lautasta tyhjäksi vaikka mieli tekikin putsata lautanen smetanaa myöten. Olin muutenkin tyytyväinen itseeni, kun pystyin olemaan erossa kaikista makeista herkuista koko reissun ajan.
 
Se Vorschmak.
 

Elviiran kaunis poseeraus, mistä lie kykynsä perinyt ;)

Näillä tyypeillä on taas ilmeet kohdillaan, no on sentään hymy huulilla.
Tahdonvoimaa vaaditaan seuraavat päivät kun tarjoilen kakkuja täällä synttärivieraille. Pientä lipsumista on ehkä odotettavissa, mutta kunhan ei nyt ihan lapasesta lähde. Ihanaa saada monia läheisiä kylään.

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Nostalgiaa...

Taas on se päivä vuodesta kun uusi vuosi vierähti tämän rouvan mittariin. Keski-ikäisyys kurkistelee nurkan takana niin että meinaa pistää naaman vakavaksi. No ei vaineskaan, ikähän on vain luku.

Ajattelin synttärin kunniaksi tehdä pienen nostalgiatripin menneisyyteen ja kaivaa muutamia sellaisia otoksia vuosien takaa mitkä ovat olleet itselle merkityksellisiä ja sellaisia hetkiä että olen kerrankin ollut itseeni tyytyväinen. Se ei aina ole ollut helppoa. 

Mirkka 4 vuotta. Tätä varten perhepäivähoitaja kiharsi hiuksia, muistan kuinka tunsin itseni nätiksi.


Suuri intohimoni on aina ollut matkustaminen. Matkustaessa olen aina tuntenut eläväni, pieni seikkailija elää minussa. Tässä 14-vuotiaana Brysselissä, ensimmäinen matka ilman vanhempia. Reilu viikko partioleirillä Belgiassa. Siinä oli itsensä ylittämistä kerrakseen, mutta silloin ei pelkoa tunnettu. 

Yo-juhlat. Läpimenemiseen ei tainnut oikein uskoa kukaan, vähiten minä. Kirkkaasti kuitenkin meni kirjoitukset läpi, ruotsissa opettajankin mukaan ylitin itseni.

Tradenomi, ylitin jälleen itseni ja valmistuin ajallaan. Tein töitä koko opiskeluajan, parhaimmillaan kahta eri työtä ja opintoja. Silloin tuntui että maailma on auki.

Hääpäivä. Siihen oli valmistauduttu huolella. Olin yli puoli vuotta treenannut päivää varten ja täytyy sanoa että kun kuvia katselee, en kadu. Se oli minun päiväni prinsessana. <3 Vaikka päivässä on todella paljon kyse muusta kuin ulkoisista asioista, olen onnellinen että sain sen hetken loistaa ;).


Tässä bikinikuntoa häämatkalta. No, olin hoikka, ei muuta kommentoitavaa ;)

Minä ja Amanda, Elviiran syntymään on kaksi viikkoa. Olen outo, tykkäsin olla raskaana. Raskausaikana olen aina tuntenut itseni hyvinvoivaksi ja kauniiksikin. Olen molemmilla kerroilla ollut melko "runsas", mutta silloin se ei haitannut. Rakastin mahaa, siinä ajassa on niin paljon positiivista.

Kuva viime kesältä häistä. Elämäntapamuutos näkyi ja tuntui. Mulla oli todella positiivinen olo. Ihanaa oli kun kerrankin oli laitettu kampaukset ja systeemit kohdalleen.
 
 
 
 

 
Viime joulun alta pikkujouluista. Myönnän olen niin turhamainen että kyllä tämä pitkä tukka ja nyt vielä nuo ripset ovat tuoneet lisää varmuutta ja hyvää oloa. Millään sellaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä jos sisällä on kaikki asiat sekaisin, mutta kyllä niillä pienillä ulkoisilla kohennuksillakin voi saada tyytyväisyyttä itseensä. Ihanaa kun joskus edes peiliin katsoessa voi olla ihan tyytyväinen.
 

 Tätä kirjoittaessa tuli jo hyvä mieli, paljon on hyviä hetkiä matkalle mahtunut ja toivottavati paljon on vielä tulossa. Huomasin muuten että olen pitanyt blogia nyt suurinpiirtein tasan vuoden. Vuosi sitten juuri tänä päivänä aloitin viime kesän kiristelyt... Maaliskuu on siis hyvä aika aloittaa kesään valmistauminen :).

Hyviä hetkiä kaikille <3

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Selkää ja tsemppiä

Nyt kun uskaltauduin laittamaan sen ekan treenivideon, niin jatkoakin seuraa. Tässä koostetta viime perjantain aamutreenistä. Vuorossa oli ihan perinteisen maastavedon tekniikan harjoittelua. Tuntui hyvältä. Kymmenen sarjaa tätäkin. Päälle vielä ylätaljaa kapealla ja mun lemppari vipuvarsi, missä saa aina taatusti tuntuman oli fiilis mikä hyvänsä. Nyt taas tuntuma ollut vähän kadoksissa. Sinnikkäällä hakemisella se varmasti sieltä vielä löytyy. Jotain kehityksen tapaista siellä selässä olen havaitsevani (ehkä?).

 
Riutunut aamutreenari (oikeasti oli ihan hyvä fiilis) ja mun lempivipuvaarsi.
 

Ekan kiristelyviikon pudotuksen saldoksi jäi kaksi kiloa, mikä on ihan kivasti (nestettä?). Fiilis on edelleen hyvä. Nälkä ei juurikaan ole vaivannut vaikka miinuskaloreilla huidellaankin. Pääsiäisesta tulee tahdonvoiman koitos, kun meillä juhlitaan synttäreitä useampi päivä putkeen.

Vitsi mä rakastan näitä kaikkia tsemppauskuvia ja mietelauseita. FitnessRX:n facebook sivuilta löytyy tosi hyviä ja motivoivia kuvia. Niille harvoille päiville kun ei oikein huvittaisi ;).


Eikö tämäkin pidä niin hyvin paikkansa. Perseensä kun saa liikkeelle, niin treenin jälkeen ei kyllä koskaan ole harmittanut että tulipa lähdettyä.

Aktiivista ja aurinkoista viikkoa mussukat!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Opintiellä

Viikonloppu vilahti taas Helsingissä opintojen parissa. Perjantaina tentin neurologian ja toistaiseksi tuntui hankalimmalta aiheelta tähän mennessä saada otetta. Läpi kuitenkin meni kirkkaasti, joten ei huolta. Tänä viikonloppuna meillä oli aiheena tautioppi. Tämä aihealue tuntui huomattavasti käytännön läheisemmältä. Meillä on todella hyvä opettaja, joka lähestyy asioita hyvinkin paljon käytännön esimerkkien kautta. Onhan hän toiminut useassa eri paikassa lääkärinä ja tekee kaiken aikaa myös vastaanottotyötä.

Viikonloppu herätti paljon taas ajatuksia siitä miten olisi tärkeää kaikille ottaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Tarinat 12-vuotiaista 150 kiloisista kakkostyypin diabetes -potilaista kauhistutti. Jokaisella vanhemmalla on kuitenkin vastuu oman lapsensa ruokailusta. Aina ei ole mukavaa vahtia lastensa makean syömistä, mutta joskus asioihin on hyvä puuttua. Itsekin tulee välillä mentyä sieltä mistä aita on matalin. Kyllä meilläkin karkkia kaapista löytyy, mutta kyllä tytöt syövät salaattia, rahkaa ja raejuustoakin. Liika ehdottomuus ei tietenkään ole hyvästä, vaan kohtuuden suosiminen tässäkin suhteessa on ainakin minusta se järkevin linja.

Erikoista on se miten ruokateollisuus suhtautuu näihin asioihin. Lapsille suunnatuissa tuotteissa on monesti vielä enemmän sokeria kuin aikuisille suunnatuissa. Monikaan ei varmasti miellä maustettua jugurttia herkuksi, mutta kun tutkii pakkausselosteita voi huomata että jos jugurttipurkissa on enemmän kuin kymmenen sokeripalaa, niin kyllä se varmasti sellainen on. "Piilo"sokereita tulee herkästi myös mehuissa ja muroissa. Meillä on silloin tällöin viikonloppuisin saanut aamupalalla syödä suklaamuroja, ja se on mielletty erikoisherkuksi. Oma lapseni kauhistelikin minulle kun hänen ystävänsä syö monena päivänä viikossa koulun jälkeen välipalaksi suklaamuroja mihin hän vielä lisää sokeria. Jokaisessa perheessä on omat tapansa ja kaikkia ei kiinnosta ravinto samalla tavalla.

Terveellisen ruokavalion voimaa ei voi tietää ennen kuin sitä on kokeillut. Monet varmasti tuntevat nämä ravintoasiat niin monimutkaisina että helpompi vain jatkaa tutulla linjalla. Terveellinen ruoka ei ole vain pelkkää porkkanaa ja parsakaalia, vaikka sitä meillä ainakin paljon kuluukin, vaan oikeasti terveellistä ruokaa voi tehdä helposti ja melko monipuolisestikin. Nykyään vaan vaihtoehtoja on niin paljon ja einesbisnes kukoistaa. Jauhelihan paistamisessa ja quinoan keittämisessä ei montaa minuuttia kauempaa mene kuin, että pistäisi einesaterian mikroon.

Hevosenliha kohussa oli minusta se hyvä puoli että ihmiset oikeasti kyseenalaistaisivat sitä mitä he suostuvat suustansa alas laskemaan. Se hevosenliha ei varmasti ollut edes näiden aterioiden kyseenalaisin osa. Jos kääretorttu säilyy kääreessään muuttumattoman viisi vuotta, niin voi kuvitella sen lisäainekuorman mitä se pitää sisällään. Onneksi ihmiset ovat näissäkin asioissa alkaneet turvautumaan ammattilaisen apuun silloin kun tuntuu että oma jaksaminen ei riitä asioihin paneutumiseen. On huomattavasti helpompaa kun joku toinen laittaa sinulle paperille asiat valmiiksi ylös, mitä pitää syödä ja mihin aikaan. Kun terveellisen syömisen runko tulee tutuksi, ei lappujen orjallinen noudattaminenkaan ole varmasti tarpeen, vaan jokainen oppii tekemään niitä itselleen ja perheelleen hyviä valintoja. Ammattilaiselta saa apua myös lasten syömisen pulmiin. Näistä asioista voisin kirjoittaa varmasti sivun jos toisenkin, mutta eiköhän tämä nyt tältä erää riitä...

 Viikonloppuun mahtui koulun lisäksi myös huippujalkatreeni Vantaalla ja esikoisemme synttäreiden juhlistamista Graniittilinnassa, sekä tietysti seurustelua ystävän kanssa.

Tässä viikonloppua vähän kuvina...

Näillä eväillä lähti koululainen reissuun 

Tuliaisia ihanalle majoittajalleni. Tuo tiskikeiju oli kaikessa mauttomuudessaan niin ihana :)

Treenatut koivet, ei tahtonut kyllä minkäälaista jännitystä pystyä enää taikomaan

Graniittilinnan siikaa, herkullista!


Jälkkäriksi greippi sorbee, ei ollenkaan hassumpaa... Tämä oli viikon ainoa herkutteluateria, lipsahti vähän runsaanpuoleiseksi. Ei ole kohtuus aina helppoa ;)

Lauantai-illan "mojito", rucolaa, pinaattia, sitruunaa, minttua ja selleriä. Tässä muodossa ehkä mulle maistuisi iltavihanneksetkin (täytyy tunnustaa että niistä mä olen lintsannut ;)). Täytyy ruveta kehittelemään reseptejä...


Tämän päivän sankari, esikoiseni 9 vuotta <3



tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vauhtipelkoa taltuttamassa

Huh, kävin tänään sitten ensimmäistä kertaa laskettelemassa sen jälkeen kun 20 vuotta sitten kävelin rinteen alas, kun en uskaltanut laskea. Se oli sellainen nöyryytys ettei heti tarvinnut haaveilla uudelleen menemisestä. Edellisen kerran kun tästä kirjoittelin yksi lapsuudenystäväni muistutti minua meidän yhteisestä Messilän laskettelureissusta, mikä oli ollut oikeasti ihan menestys. Sen jälkeen menin kotiin intoa puhkuen, mutta siellä ei jaettu innostustani ehkä ihan toivomallani tavalla. No sitten kerran tosiaan vielä yritin koulun liikuntapäivässä laskea, mutta silloin iski kauhu. Se on vaivannut minua siitä asti.



Nyt kuitenkin meillä koko muu perhe laskettelee, niin pienen painostuksen jälkeen uskaltauduin kokeilemaan, lastenrinteeseen. Eka lasku meni kirjaimellisesti pyllylleen, mutta sitten kun kasasin kaikki rohkeuteni rippeet alkoi homma sujua. Pelko on siitä inhottava että se vie mukanaan terveen järjen ja ne vähäisetkin taidot. Nyt kun sain Teemun avustuksella itseni tsempattua uskomaan hommaan, niin ne taidotkin sieltä muistui mieleen. Siellä minä sitten lastenrinteessä harjoittelin lapsukaisten seassa. Ensi kerralla on sitten voitettava vielä se ison rinteen kirous. Olin itsekin tosi tyytyväinen, sen ensimmäisen laskun jälkeen en kaatunut kertaakaan.



Hyvin palautteli jalkatreenistä kankeita koipia tuo homma. Parasta tässä on se että saadaan toivottavasti tästä koko perheen yhteinen talviharrastus. Ehkä se talvikaan ei olisi niin tylsä ensi vuonna ;).

Laittelin tuohon sivupalkkiin muuten tuon lukija-listan, niin on mukavaa jos joku haluaa ihan liittyä lukijaksi asti. Jokainen on tärkeä <3. Olen saanut ihanaa palautetta viime aikoina kirjoitteluistani ja on tullut tosi hyvä mieli. Hauska kuulla jos joku muukin saa tästä minun terapeuttisesta kirjoittelustani jotain irti.

Nyt on vasta pari päivää kiristelyä takana, mutta fiilis on todella hyvä. Nesteitä on lähtenyt jo yli kilo. Paino ehti korkeimmillaan kivuta 63 kiloon. Kävin tänään meidän koti Omron rasvaprosentti vaa'allakin. Lukemat eivät todellakaan olleet mitenkään mairittelevat. Kyllähän sitä läskiä on tullut runsaanlaisesti tuosta painon noususta. Uskon kuitenkin että muutaman viikon päästä lukemat on jo ihan toiset. Nyt on vaan niin kiva nähdä onko tuonne alle saanut tarttumaan jotain lihaksen tapaistakin. Uskon että olisin aika tyytyväinen jos paino tippuisi jonnekin 56 kilon tietämille, kun olen kuitenkin aika tällainen paatin tappi. Teen tuohon välisivun mihin laitan jotain statistiikkaa ja varmasti kuviakin.Tiedän että kilot ei ole se järkevin mittari, vaan peili näyttää sen todellisen tilanteen.  Tärkeintähän on että on itse tyytyväinen ja viihtyy omassa kehossaan.

Nyt kuitenkin taas nukkumaan. Huomenna alkaa tiukka lukeminen perjantain neurologian tenttiin, ei aihe ihan helpoimmasta päästä, kirjaimellisesti ;). Huomisestakin voi taas tehdä upean päivän ja oppia paljon uutta!

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jalkajumppaa

 
 
Niin kuin eilen jo kirjoittelinkin oli eilisaamuinen jalkatreeni yksi parhaista aikoihin. Otimmepa sitten elämäni ensimmäiset treenivideotkin ja sitä saa vilkuilla tuosta alta. Videosta oli hyvä itse katsella missä kohta pitää parantaa ja mikä näyttää siltä miltä pitääkin. Pelkällä tangolla kyykkäminen ei tehdessä tuntunut rankalta, mutta kun perään vedettiin sumokyykyt, suorinjaloin maastavedot ja lopuksi vielä askelkyykyt, alkoi tämän mamman jalka olla aika raskas. Sumokyykyssä huomasin hyvin että lonkan koukistajat vaatii venyttämistä, peppua ei meinannut saada millään riittävän alas. Huomatkaa mun hienot korokkeet, apinalla on apinan kädet, meinasi kuula kolahtaa lattiaan ennen aikojaan. Tänään jaloissa tuntuu melkoisesti eiliset ponnistukset, istumaan käydessä meinaa muutama ärräpää livahtaa.
 
 
Nyt aletaan maltilla nostaa treenipainoja ylös, niin että saadaan tekniikka pysymään hyvin kasassa.
 
 
 
 
 
Tänään vihdoin tein sen päätöksen, että kiristelyt kesää varten alkoi än-yy-tee NYT! Paino on nyt niin ylhäällä että en uskalla sen antaa enempää kivuta. Viisi kiloa viime syksystä tuskin kaikki on lihasta ;). Teen tuohon toiselle välilehdelle vähän tilastoa miten homma etenee.
 
Videon kanssa turatessa meni niiiin kauan, että nyt tällainen pikapäivitys. Kirjoittelen kiristelyn lähtötilanteesta vähän lisää piakkoin. Nyt ainakin intoa löytyy!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kiitollisuudesta

Löysin Facebookista muutaman osuvan mietelauseen liittyen viime aikaisiin pohdintoihini tai tähän ns. kriisiin mitä nyt olen läpikäynyt. Ensimmäinen pitää niin hyvin paikkansa oman epävarmuuteni kohdalla


Tähän minä valitettavasti välillä lankean. Liian usein tulee verrattua muiden saavutuksia omiin tietämättä mitä uhrauksia niiden takana on. Monesti tulee myöskin aliarvioitua omia taitoja ja kykyjä, koska tuntuu että joku muu tekee asiat aina paremmin. Toisaalta koskaan emme tiedä kuinka paljon työtä sen osaamisen eteen on tehty. Pyrkimys olisi oppia olemaan iloinen kanssaihmisten menestyksestä ilman että pitää verrata omaa suoritustaan toisiin.


Tämäkin on niin totta, perhe voi tosin olla hyvä ystäväkin joka jaksaa kannustaa ja lohduttaa niinä epävarmuuden hetkinä. Toisaalta yhden ihmisen ilkeä tai ajattelematon sana voi helposti saada paljon vahinkoa aikaan. Miten ne negatiiviset jutut jääkään monesti mieleen päällimmäiseksi? Itse olen joutunut taistelemaan paljon sen eteen että oppisin arvostamaan itseäni juuri tällaisena kuin olen. Että oikeasti minä riitän ja olen riittävän hyvä, ja ennen kaikkea saamani rakkauden arvoinen.




Viime aikojen matalapaineiden seurauksena päätin ruveta kirjaamaan asioita mistä olen kiitollinen. Tällä tavoin toivon taas saavani ajatukset käännettyä oman elämän positiivisiin puoliin. Niin kuin kaikki varmasti tietävät negatiiviset ajatukset ruokkivat niin helposti itseään ja siitä tulee äkkiä varsinainen noidankehä. Tässä on se hyvä puoli että asiat toimivat myös toisinpäin, keskittämällä ajatukset positiivisuuteen saadaan aikaiseksi positiivinen "noidankehä". Haluankin jakaa tämän päivän kiitollisuuden aiheet teidän kanssanne, ehkä näin niiden voima voimistuu.

1. Kaksi todella hyvää treeniä yhdessä rakkaimman treenarini kanssa -vihdoinkin tuntuu että homma toimii (ehkä eilisin avautuminen auttoi). Aamulla teimme huippu jalkatreenin mistä laitan omaa päivitystä toivottavasti huomenna ja illalla vielä todella nasakka olkapäätreeni

2. Eilen hukkaamani avaimet löytyi - suuri helpotuksen huokaus...

3. Rakas äitini lupasi minulle synttärilahjaksi tarvitsemani uuden puhelimen

4. Tyttäret ovat kehittyneet todella upeasti laskettelussa ja oli todella ilo tänään katsella sitä riemua aurinkoisessa rinteessä.

Kaikenkaikkiaan tämä on ollut todella onnellinen päivä ja siihen on sisältynyt vielä paljon muitakin kiitollisuuden aiheita Tässä kuitenkin oli ne mitkä jäivät päivästä päällimmäisenä mieleen.

Onnellista viikon alkua!


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Hiilarihiiren kevätpöhinät

Mitä tunteiden vuoristorataa nämä viime viikot ovat olleetkaan. Sellaista menoa ettei meinaa itsekään perässä pysyä että mistä nyt tuulee. Sääliksi on käynyt näitä lähimpiä jotka ovat kaikki mun purkaukset joutuneet kestämään. Välillä tuntuu että onnellisempaa naista saa hakea kun sitten toisena hetkenä on aivan luuseri olo. En tiedä mitä hormonimyrskyjä nämä ovat olleet.

 Tällä viikolla olen jälleen painiskellut oman riittämättömyyden tunteideni kanssa. Itseä on eniten mietityttänyt ja pään vaivaa aiheuttanut treeniasioissa se kuuluisa "kovaa treenaminen". Yritän tehdä sarjat loppuun ja mahdollisimman isoilla painoilla niin kuitenkin että tekniikka ei kärsisi. Kuitenkin olen nyt ruvennut miettimään että kyllä näitä treenejä pitäisi pystyä koventamaan ja kuntoa kasvattamaan monipuolisemmin. Yksi herättäjä oli Grit-tunti. Voi hemmetti mitä rävellystä kun piti tehdä nopeita vaihtoja ja kuitenkin mukana kuljettaa kohtuu isoja painoja. Happikin meinasi loppua kättelyssä ja teknisesti suoritukset hajosi täysin. Tuli vähän onneton fiilis. Sitten rupesin kyseenalaistamaan kaikkea omaa tekemistä. Nythän olen paljon tehnyt itse treenejä ja tehnyt niitä liikkeitä mitkä ovat tuntuneet kivoilta.

Pyysinkin nyt uutta ohjelmaa millä pääsisin parempiin tehoihin. Päädyimme linjalle back to basics. Aloitimme maastavedon ja penkin tekniikan hiomisella. Pienillä painoilla paljon sarjoja. Mutta kun ne painot on niin pieniä alussa... Eihän tämä nyt sitten mennyt ollenkaan niin kuin olin ajatellut! Niinpä niin, kärsivällisyyteni on ehkä kolmevuotiaan tasolla. On ollut todella vaikea saada tajuntaan mahtumaan että jos meinaa saada niitä tehoja ja isoja rautoja liikkeelle niin että kehitystäkin on mahdollista nopeuttaa, niin oikeasti sen tekniikan pitää olla kunnossa. TURHAUTTAVAA, tämän kun olisin tajunnut jo vuosia sitten olisi voinut olla helpompaa. Nyt siis niellään jälleen ne viimeisetkin ylpeyden rippeet ja penkataan ja kyykätään pelkällä tangolla. Itku kurkussa ja hammasta purren....

Muutenkaan mulla ei ole viime aikoina ollut mitään kummempia tavoitteita liikkumisen suhteen, ei edes sitä painon pudotusta, kun tuo syömisen hallintakin on ollut vähän hukassa. Tämä on varmasti aiheuttanut vähän sellaisen haahuilu-tilan. Teen mitä huvittaa silloin kun ehdin, sehän on todella vapauttavaa, mutta toisaalta kun treeniä tulee näinkin paljon olisi todella hyvä että jotain kehitystä tapahtuisikin. Muuten tulee se turhautuminen. Nyt onkin oikeasti mietittävä todella mitä minä haluan ja mihin haluan keskittyä. Ehkä silloin sitä tulostakin tulisi paremmin kun homma olisi suunnitelmallisempaa. Nyt olisikin tarkoitus istua alas ja laittaa oikeasti paperille niitä asioita mitä treeniltä toivon ja mitä sen eteen pitäisi tehdä. Onneksi apu taas löytyy läheltä. <3 Jos sitä kesän bikinikuntoa varten löytyisi vähän itsehillintää tämän hiilarihiiren naposteluunkin.


Tänään kävimme kuopuksen kanssa tankkaamassa aurinkoenergiaa kevätretkellä... Välillä vaatii vähän kekseliäisyyttä saada motivoitua lapsia liikkumaan. Tänään teemana oli kuvaaminen ja eväsretki. Kuopus on innokas kuvaaja, niinpä pakkasimme kameran kassiin ja kävimme hakemassa lähikaupasta evästä reppuun. Suuntasimme Kouvolan vanhimpaan osaan, eli Kouvolankylälle. Sieltä löytyy ihanaa maalaismaisemaa. Olikin ihana tallustella aurinkoisessa peltomaisemassa pikku-murun kanssa. <3

Kouvolankylän raitilla

Hiilarihiiren retkieväät

Äiti sai hyvää hyötyliikuntaa kun veti pienempää retkeläistä pulkassa




Naurattaa oikein nämä mun viimeiset päivitykset, kun näistä jää varmasti sellainen kuva että me ulkoillaan ihan mielettömästi. Oikeasti nämä meidän ulkoilut on vaan tallennettu tänne niin hyvin, arkena on ihan huono omatunto kun välillä on niin vaikea koulupäivän jälkeen saada lapsia patisteltua pihalle. No onneksi edes viikonloppuna ollaan päästy porukalla reippailemaan.

Mahtavaa että ensimmäiset kevään merkit on jo näkyvissä. Auringosta saa kyllä paljon hyvää mieltä ja energiaa.

Nyt taas lepoa ilta, niin huomenna kyykkyharjoitukset jatkuu. Reipasta viikonloppua kaikille!

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Vierailuja mukavuusalueen ulkopuolella

Jihaa, tänään alkoi normiarki, eli koko perhe koossa taas... Viime viikko tosiaan meni vähän rämpiessä, tosin loppuviikkoon helpotti kummasti. Saimme kutsun Helsinkiin viikonloppua viettämään, ja asiasta tyttöjen kanssa juteltuani päätimme suunnata auton keulan kohti pääkaupunkia perjantaina... Kävin mukavuusrajojeni ulkopuolella kun jouduin autoilemaan Helsingin keskustassa ja taskupysäköimään, ja jälleen kannatti. Seuraavalla kerralla ei tätäkään asiaa tarvitse jännittää läheskään yhtä paljon.



Naistenpäivän ruusu Californiasta <3
 
Keskittynyttä ajamista

Ensin meillä oli ajatuksena lähteä GoExpoon, mutta sitten päätettiin ottaa iisisti ilman sen suurempia aikatauluja ja hitaan aamun jälkeen lähdimme vaan haahuilemaan kaupungille. Ihanuutta auringon paisteessa!

Tytöt matkalla kaupunkiin humputtelemaan Töölönlahden jään poikki

Pillipiipari matkalla, herätti ehkä hivenen "hilpeyttä" ratikassa nokkahuilun soitollaan...
 Kaupungilla kiertelyn lomassa piristi pikku piipahdus Cafe Esplanadilla, ihania herkkuja.

Cafe Esplanad ja pienen pienet baakkelsit


Aah mikä brownie...
 Kahvittelun jälkeen veimme tytöt enolaan ja lähdimme pikku olkapääjumpalle. Riitta joutui vastaavasti mukavuusalueensa ulkopuolelle, kun pyysin häntä kuvaamaan muutaman otoksen jumppailusta. Nolouden huippu taisi olla kun olimme What'sapin kautta yhteydessä Teemuun ja lähetimme videonpätkää treenitekniikasta ja kyselimme vähän neuvoja. Apu tuli valtameren ylikin, todellista tekniikan hyödyntämistä valmentamisessa. Mukava jumppa saatiinkin aikaiseksi ja tekniikat kohdalleen. Viime viikolla sain kuitenkin kasaan neljä salitreeniä. Ja olin vielä kehdannut valittaakin että en pääse treenaamaan. Joo, tiedetään, tuo on jo ihan hyvä määrä treeniä. Mä olen saanut treenata niin vapaasti viime vuoden että tuppaa väillä tuo suhteellisuudentaju katoamaan.
Olkapääjumppaa


Ilta ja sunnuntai meni rauhallisesti hengaillessa. Kävimme vähän ulkoilemassa upeassa auringon paisteessa... Ihanaa kiireettömyyttä!

Sunnuntain ulkoilua Töölönlahdella


 

Maanantaina sitten vihdoin saimme Teemun kotiin... Kyllä me oltiin odotettukin :)

Tyttöjen taiteilema tervetulokyltti, 6 vee toimi kirjurina...



Tuliaisia, ihan eka ikioma painonnostovyö ja Gold's Gym -toppi...

Ja sainhan mä vähän jotain hempeempääkin, pojat olivat käyneet Victoria's Secretillä, en valita (enää)...

 
Kyllä sieltä niin intoa puhkuen tultiin kotiin, että uutta reissua on jo suunnitteilla. Ehkä mäkin pääsen vielä Arskaa morjestamaan! Pitää vissiin ruveta säästöpossua täyttämään... Ihan lähiaikoina en ajatellut miestä kyllä päästää näin pitkäksi ajaksi reissuun, ei oo kaukosuhde meidän juttu. Tiedetäänpä tämäkin nyt.

Tällä viikolla yritetään paluuta normaalirytmeihin ja pyysinkin heti tänään Teemua pistämään mun treenit vähän uusiksi. Toiveena olisi lisää tehoja hyvää treenituntumaa menettämättä. Katsotaan mitä keksitään.

Aurinkoisia päiviä ja iloista mieltä!