Sivut

torstai 28. helmikuuta 2013

Hiihtolomaa ja hemmotteluhetki

Täällä on lapset viettäneet oikeaa urheilulomaa. Saatiin tartutettua laskettelukärpänen lasten serkkutyttöönkin. Tytöt ovat käyneet kaksi kertaa laskemassa ja tokalla kerralla otin tytöille yksityisopettajan. Se oikeasti kannatti. Pienimmänkin vauhtipelko karisi ja tytöt menivät isoa rinnettä jo kuin vanhat tekijät. Olen oikeasti niin iloinen! Kun menin hakemaan tyttöjä tunnilta ja näin että laskivat isoa rinnettä alas, niin itku meinasi tulla. Ihan vaan siitä onnesta että en ollut omaa pelkäämistäni onnistunut siirtämään tyttöihin vaan olivat löytäneet liikunnan riemun. Nyt täytyykin mennä suksiostoksille ja ruveta miettimään talviurheilulomia viimeistään ensi talvelle.



 


Ihanan tädin hellässä huomassa oli Elvinkin hyvä aurausta opetella.

Luistelemassakin kerettiin käydä, jää vain alkoi sulaa alta, eikä kaikki ehkä olleet yhtä innokkaita luistelijoita kuin minä ;)


Mun hyvin 20 vuotta palvelleet luistimet (tosin käytössä ovat olleet ehkä vain 5 vuotta)



Me ollaan saatu tosiaan nauttia tämä viikko ihanista vieraista. Tyttöjen serkku on ollut viettämässä meillä hiihtolomaa ja rakas kälyni on majaillut myös meillä työharjoittelunsa ajan. Liikkumiseen tarvitaan energiaa, eli meillähän on taas kokkailtu yhtä sun toista, pinaattiletut oli eilisen illan herkkuina. Tänään valmistui mustikkapiirakkaa ja mokkapaloja. Eli viikonlopun vieraille tiedoksi että laihtumisesta ei pelkoja ;). Aikamoisia pikku-leipureita kasvaa täällä, uusavuttomuudesta ei taida ainakaan olla pelkoa.
 
 
 
 

 
Sinne Ameriikkaan todistusaineistoa että on niitä normaaleja aamiaisiakin täällä jakseltu kokkailla...


 
Treenejä olen onnistunut tällä viikolla saamaan kasaan tähän mennessä vain kaksi punttia ja yhden joogan. Tämä tuntuu mulle niin vähäiseltä, mutta ehkä on ihan hyväkin välillä himmailla ja tehdä muuta. Huomenna aamulla kyllä pusaan itseni salille, nyt kun täällä sitä kuulutan niin ei voi ainakaan enää luistaa. Kiva on ollut kun viimeaikoina on saanut useammaltakin positiivista palautetta omasta kunnosta. Vieläkään en ole jaksanut kaloreita ruveta kyttäämään, vaikka haave bikinikunnosta elääkin. Toisaalta kun se punttikin kulkee paremmin kun syö hyvin.
 
Tänään kävin vähän hemmottelemassa itseäni ja otin ripsiin pidennykset. Vähän mua niistä varoiteltiin, mutta haluan itse kokeilla mitä tykkään. Kaverini Kaisan huomissa oli mukava pidennykset ottaa. Kaisa tekee todella huolellista työtä ja voin kaikille suositella Kauneus DiMangoa Kouvolan Korialla.
 

 
 
Hyvältä näyttää vaikka vähän totuttelua vaatiikin. En tiedä miksi mun luomi näyttää ihan keltaiselta, ei oo ollu silmä mustana, eikä noin oudon väristä luomiväriä. No mutta ripset on hienot ja kulmat kans. 
 
 



Täältä lähtee vielä lentopusu Amerikkaan, hyvin me pärjätään! Huomenna saadaan taas uusia vahvistuksia porukoihin, kun edelliset lähtee. Huomenna jännätään myöskin Samin karsintoja Arnoldsissa, peukut pystyyn kaikki.

Aurinkoisia talvipäiviä kaikille ja Amerikkaan tsempit Samille! 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Parisuhdejorinaa ja vähän jotain muutakin

Hyvät treenit on jatkuneet tällä viikolla. Lauantaina kävin ekaa kertaa zumba-maratonilla, oli ihan hauskaa. Sunnuntaina ekaa kertaa pitkään aikaa tein olkapääpunnerruksia Smithissä, meni ihan hyvin. Vähän jälkikäteen olkapää ilmoitteli olostaan, sitä vaan oli tosi kiva tehdä. Yritän varovasti tänään vielä uudestaan, yritän vaan pitää tekniikan kasassa ja olla ahnehtimatta painoja.


Zumba-maratonin jälkeen, kokonaiskalorikulutus oli 900 ja rapiat. Ihan tehokasta sykemittarinkin mielestä.


 Ollaan yritetty saada myös tyttöjä innostumaan talvilajeista. Vaivuin jopa niin epätoivoisiin tekoihin että vein tytöt sunnuntaina hiihtolenkille. En siis todellakaan ole mikään Marja-Liisa Kirvesniemi. Meillä oli eväät repussa ja niin sitten painostuksen alla tytöt suostuivat retkeen. Seuraksi saatiin naapurin perheen naisväki. Alku meni todella mukavasti, rauhallisesti hiihdellessä. Isompien ylämäkien kohdalla tietysti saatiin vähän taistella. Sitten tuli niitä isompia alamäkiä... Niitä minä pelkään, myönnetään olen hirveä pelkuri. Sain sitten tietysti omat pelkoni tartutettua tyttöhinkin. Niin me sitten käveltiin mäki alas sukset kourassa, sillä seurauksella että yksi hiihtäjä kaatui kun toikkaroitiin edessä. No sitten saatiin taas sukset jalkaan, niin alkoi Elvin suksen side temppuilla eikä pysynyt millään kiinni. Sitten iski tyttöön mahdoton väsymys ja alkoi äitikin jo hermostua. Ajattelin että jos tällä ei saada lapsille hiihtotraumaa, niin ei sitten millään. No ladulta selvittiin kotiin naapuriperheen isän avustuksella, kun pienimmät tytöt saivat autokyydin kotiin ja me hiihdettiin isojen tyttöjen kanssa matka loppuun.


Retken kohokohta, evästauko...

Vihdoin kotipihalla...




Teemu sitten lupasikin lähteä opettamaan tyttöjä rinteeseen. Ne mäet ei varmasti olisi läheskään niin pelottavia kun olisi laskettelukokemusta takana ja muutenkin olisi todella hauska talviharrastus. Itseäni harmittaa kun en koskaan oppinut laskemaan. Kävin pari kertaa kokeilemassa, mutta kun ei ollut koskaan ketään kuka olisi opettanut ja vielä nuo pelotkin vaivasi, niin en sitten ole oppinut laskemaan. Ehkä minä vielä tämänkin mörön taltutan, ja menen jonnekin rinteeseen rypemään, mutta se pitää olla jossain muualla kuin täällä kotikaupungissa ;).

Amanda ekaa kertaa rinteessa, eikä varmasti viimeistä ;)
 



Viime viikon pakolliset ruokapäivitykset...

Viime viikonloppuna keiteltin pakuria, energiaa ja vastustuskykyä talveen. Pakuria lähti tuliaisiksi Amerikkaankin.

Tattaririeska on koko perheen suosikkia, astetta terveellisempää kuin sämpylät ja niin helppotekoista.


Salaattia, lihapullia ja kesäkurpitsapihvejä, sekä valkosipulikastiketta turkkilaiseen jugurttiin tehtynä. Ihan superhyvää :)


VAROITUS!  Teksti sisältää imelää parisuhdehehkutusta.
Nyt ollaan taas vähän uudenlaisen tilanteen edessä. Mies lähti Jenkkeihin kahdeksi viikoksi ja me jäätiin tyttöjen kanssa kotiin. Me ollaan viimeiset 15 vuotta matkustettu aina yhdessä eikä Teemun armeijan jälkeen olla oltu kertaakaan näin pitkään erossa toisistamme. Moni varmaan ajattelee että ompa ahdistavaa, mutta ei meistä. Me ollaan aina viihdytty hyvin yhdessä. Amanda ihmettelikin yksi kerta tuossa että on se jännä kun te ette koskaan riitele. Toki olemme toisinaan asioista eri mieltä ja vähän saatamme mököttää, mutta varsinaisesti riitely ei ole meidän juttumme ;).

Meistä on vuosien saatossa hioutunut tiimi, joka pelaa samaan maaliin. Ollaan toistemme parhaat ystävät, jotka luottaa toisiinsa. Totta kai matkaan on mahtunut huonompiakin hetkiä, mutta aika tällaista tasaista taivallusta tämä meidän yhteinen matka on ollut. Se on sopinut meille. Amandan mielestä meidän olisikin pitänyt treenata erossa oloa ensin vaikka viikon pätkällä, eli jonkin asteista huolta meidän pärjäämisestä on pienen mielessä liikkunut.





Nyt Teemu sitten lähti kohti Columbusta ja  Arnolds Festivalia. Sami Pätäri pääsi edustamaan Suomea kevyen sarjan vahvamieskisoihin ja Teemulle valmentajana tämä oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä seuraamaan ja avustamaan Samia paikan päälle. Oli itsestään selvä että kerran tällainen mahdollisuus tuli, niin olin täysillä tukemassa reissua. Samin blogiin toivottasti tulee poikien reissukuulumisia, ja onhan pojilla valokuvaajakin matkassa niin varmaan saadaan nähdä hyviä kuviakin.



Eilen vietettiin ennakkoon Teemun synttäreitä. Tytöt teki molemmat kakut Teemulle. Tässä Amandan ihana suklaakakku.


Tänä aamuna isi sai synttäri/läksiaisaamiaisen, jos ei tämän voimalla jaksa matkustaa niin ei millään.



 


Meillä on koko ensi viikoksi, (mikä on siis hiihtolomaviikko) paljon kaikkea kivaa ohjelmaa. Tytöt pääsee yökyläilemään isovanhemmille ja kummeille, meillä tulee yövieraita, sukulaisia ja ystäviä. Ei varmasti käy aika pitkäksi. Saa nähdä miten mun treeneille käy. Ainakin muutaman välin olen yrittänyt järjestää että pääsen salilla käymään.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Väsymystä, ruokaa ja treeniä


Taas on niin kovin hiljaista pidellyt täällä blogin suunnalla. Muuten on kyllä yritetty touhottaa. Ihmeellinen väsymys vaan meinaa piinata. Just olen jaksanut "pakolliset" kuviot hoitaa, mutta jotenkin kaikki ylimääräinen on tuntunut todella raskaalta. Illalla unta ei ole todellakaan tarvinnut odotella ja joogan loppurentoutuksessakin meinaa jo uni tulla silmään. Hyvin fyysistä väsymystä siis. Ei vaan tahdo mikään maailman uni riittää. Varmaan jonkin asteinen ylirasitustila on ollut käynnissä.

Arjen niihin niinsanottuihin pakollisiin kuvioihin on kuulunut pari päivää viikossa uutta duunia, mikä on ollut todella mukavaa. Nyt on ainakin tuntunut siltä että asiat oikeasti järjestyi tämänkin asian osalta niin kuin pitikin. Loput päivät ovat kuluneet opinnoissa, kotihommissa ja tietysti treeneissä. Pari kevyempää viikkoa on ollut välissä, mutta muuten olen koittanut jaksaa treenit hoitaa huolella. Niistä kuitenkin loppupeleissä saa niin hyvin energiaakin ja auttaa jaksamaan muita askareita. Joogan määrää olen ehkä vähän pyrkinyt lisäämään, salia on tullut edelleen se neljä kertaa viikossa, tällä viikolla toivottavasti viisi kun tänään meinasin aamutreenin lisäksi tehdä illalla toisen rupeaman vielä selälle.

Tässä väsyneessä olotilassa on mulla syömisen hallinta ollut taas todella haasteellista. Väsymystä tulee helposti korjattua syömällä. Tiedän, tiedän, se on niiin väärin. Mutta näin se mieli vaan toimii. Onneksi olen kuitenkin onnistunut vierottautumaan karkista (suklaata ja jogurttihedelmiä ja -pähkinöitä ei lasketa ;)), eikä muutakaan ihan kauheeta roskaa ole kyllä tullut syötyä. Esikoinen on vaan innostunut leipomaan, niin kaikennäköisiä ihania herkkuja on ollut tarjolla. Olenkin yrittänyt pitää sääntönä ettei makeaa leivota montaa kertaa viikossa, vaan että neidin repertuaarissa olisi suolaistakin tarjolla. Innoittajana leipomiseen on ollut joulupukilta tullut Tassulan iloinen keittokirja, suosittelen kaikille pikku-kokeille!

Viikonloppuherkkuna on ollut mm. itse tehtyjä tortilloita. Olipa muuten paljon parempia kuin kaupan kuoret , varmasti tulee tehtyä toistekin itse. Ja lasillinen punkkua, ihan vaan terveydeksi ;)


Ennen koulupäivää treenin jälkeen Helsingissä tankattiin salaatilla, avokadoa, raejuustoa ja savustettua nieriää. Voiko paljon värikkäämpää ruokaa olla.

Amandan tekemää maissileipää ja varmaan litra kahvia auttoi siinä että tentti meni läpi, vaikka tenttialue oli haastava. Käsitti vaatimattomasti ihmisen hormonitoiminnan, nestetasapainon ja lämmön säätelyn, puolustusmekanismit, lisääntymisen jne.
  Se hyvä puoli näissä korkeammissa kaloreissa on ollut että rauta on ollut verrattain kevyempää kuin aiemmin. Enkat on paukkunut ja olo on ollut vahvempi kuin koskaan aiemmin.Yksi ystäväni jo jokin aika sitten ihmetteli minulle ääneen sitä, että hänelle oli tätä blogia lukiessaan tullut mieleen ajatus että kuinka paljon ihminen on valmis tekemään ulkonäkönsä eteen. Hätkähdin vähän tätä ajatusta, koska en ollut miettinyt liikkumistani tältä kantilta. Toki yksi motivaattori liikkua on se että näyttää vähän paremmalta ja ryhdikkäämmältä kun lihakset tukevat olemusta. Luulen kuitenkin että tuskin juuri kukaan olisi valmis liikkumaan tällaisiakaan tuntimääriä jos motivaatio olisi vain täysin ulkoinen. Kyllä mulla liikkumiseen on tullut sellainen palo, että sen huomaa jo mielialassa jos liikkumaan ei pääse. Välillä huomaan kyllä myös suorittavani liikkumista, nautin toisinaan (tai aika useinkin ;)) laskeskella liikkumiseen käytettyjä tunteja ja hermostuvani jos itselleni asettamat tavoitteet ei täyty. Luulen että olennaista liikunnan riemun löytymiseen on auttanut se että olen löytänyt itselleni sopivat lajit. Uskon että suurimman osan ihmisistä on mahdollista löytää sama ilo, jos vaan onnistuu löytämään sen itselle sopivan lajin. Asiaan kannattaa käyttää aikaa ja mutustella niitä asioita mitä toivoo liikunnalta saavansa. Lajeja on kuitenkin niin paljon ja tehokasta treeniä voi tehdä monella tavalla. Ei muuta kuin kokeilemaan!


Zumbassa mulle on riemua tuonut tämä biisi. Aina käy hymyilyttämään kun tämä kajahtaa ilmoille ja mielettömät sukkadisko-muistot tulvahtaa mieleen.

Kuva tämän viikon käsitreenistä Terhin kanssa, olikin tosi kivaa treenata pitkästä aikaa yhdessä. Tuntuu että kumpikin  mennyt tahollaan kivasti eteenpäin kehityksessä. 
 Lasten kanssa kävimme retkiluisteluradalla, mikä sekin on hauskaa liikuntaa. Toivottavasti ehdimme tänä talvena vielä toistamiseenkin.

Parhaat ystävykset <3


Me and my girls <3 <3
Eilen tyttöseni halusivat järjestää ystävilleen ystävänpäivä-kekkerit, minähän reippaana äitinä lupauduin juhlat pitämään. Hienosti tytöt leipoivat, mutta mulla teki tiukkaa siivoamisten kanssa. Tässä väsymystilassa meni taas vähän hampaiden kiristelyksi että saatiin talo inhimilliseen kuosiin, mutta olihan se sitten mukavaa saada lapsia tupa täyteen ja samalla saatiin mekin kahvitteluseuraa ystävistä jotka toivat lapsiaan meille. <3


Ystävänpäivätarjoiluja ja ihana ystävänpäivälahja rakkaalta ystävältä täytettynä raakasuklaalla, ehkä vähän muullakin suklaalla.
Tervetuloa ystävät!
Reipasta viikonloppua ystävät ja reippaampaa viikonloppua minä!

Ps. Rakkaan kälyni blogista löydät paljon ihania kuvia ja kauniita ajatuksia, sinne pääset täältä.