Sivut

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Tukka tötteröllä

On se vaan jännä miten ennen lomaa useasti alkaa mieli luovuttaa ja tuntuu että kaikki voimat on loppu. Tällainen olo yllätti torstaina. Olin todella ärtynyt ja ei edes liikkuminen auttanut muuttamaan tuota mielialaa. Mielen valtasi suunnaton riittämättömyyden tunne, mikä purkautui tietysti lapsellisena kiukkuamisena. No onneksi perjantai-aamu valkeni kuitenkin parempana ja viimeinen työpäiväkin ennen lomaa meni ihan omalla painollaan.

Perjantai-iltana saimme ihania ja odotettuja vieraita, ja aikaa vietettiin rennosti grillaillen ja maailmaa parantaen. Mieliala alkoi olla tämän jälkeen jo melkeinpä normaali ja lomafiilis saapui vaivihkaa.



Lauantai oli sitten häähumua. Minulla oli sopivasti aamulla kampaaja, joten pyysinkin josko tukkaa voisi samalla vähän kiepsauttaa kikkuralle. Oli ihanan fiilistä nostattavaa, kun ei tarvinnut itse yrittää väkertää mitään kampausta. Olin lopputulokseen tosi tyytyväinen.



Frisyyri, kiitos Terhi Hiusstudio Vanilla



Hääjuhla meni mukavan letkeissä fiiliksissä. Vaikka emme tunteneet häistä moniakaan, niin äkkiähän sitä tutustui. Hauskinta monesti näissä tilaisuuksissa onkin se että tutustuu hyvinkin erilaisiin ihmisiin. Tällä kertaa saimme pöytäkavereiksi ihastuttavan pariskunnan joilla yhteistä taivalta oli takana jo kunnioitettavat 43 vuotta, ja heidän positiivisuudestaan ja elämänilostaan oli paljon meillä noviiseilla vielä opittavaa.

Meidän perhe

Serkukset

Sisko ja sen veli

Me Elvin kuvaamana


Häistä lähdimme jatkamaan vielä tyttöporukalla iltaa Kouvolan yöhön. Mulla oli ollut yksi kesän tavoitteista päästä vielä Allun torikahvilaan pikkutunneilla syömään lohvoikkosta ja nyt sekin toteutui. Hurjan ukonilman keskellä, salamoiden välkkeessä kahvittelimme aamuyöllä. Mukava kesäinen kokemus sekin.



Lohvoikkosella

Nyt vielä pientä pakkailua ja huomenna aamulla viiden aikaan auton keula kohti satamaa, ja sieltä suuntana Tallinna ja Pänu. Varmasti raporttia seuraa. Nyt mennään liikkumistenkin osalta ihan löysin rantein viikon verran, niin sitten varmasti vireystaso on kaikin puoli taas parempi. Mukaan pakattu on kyllä lenkkarit, saa nähdä tuleeko Virolaiset lenkkipolut tutuiksi =).

Nää mun tekstit on kyllä ollut viimeaikoina ihan höpöhöpö-juttuja, ehkä jotain asiallisempaakin vielä joskus... ;)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Matkailua ja mansikoita



Viime viikonloppuna kävimme kurkkimassa kisadieettiläisten elämää Tampereella Johannan ja Sampon kotona. Mä kävin heittämässä Johannan kanssa aamuaerobiset, oli mukava kirmailla vähän oudommissa maisemissa ja erilaisilla sykevaihteluilla. Teemu treenaili punttitreenit Sampon ja Johannan mukana. Me tyttöjen kanssa hyötykäytettiin nämä ajat shoppailemalla.


Elviiran nimikkokauppa löytyi Koskikeskuksesta

Särkänniemestä nautittiin vaihtelevassa säässä, Angry Birds -puisto tuli tutuksi


Sunnuntaina suunnattiin Pyynikille, toiset joivat munkkikahvit, toiset ei... Me Amandan kanssa käytiin näkötornissakin ihailemassa maisemia.

Elviira jäi vielä viettämään ekstrapäivän kummitädin hoivissa, kun me muu poppoo jo suunnattiin Kouvolaan takaisin arkeen. Nämä spesiaalihetket tärkeiden ihmisten kanssa on kyllä korvaamattoman tärkeitä pienille ihmisille. Tänä kesänä tytöt ovat saaneetkin nauttia kummien, mummien ja pappojen seurasta kun ei ole ollut muita hoitopaikkoja varattuna. Hyvin on selvitty ja kaikilla tuntuu olleen mukavaa.

Viime päivät ollaan saatu nauttia ihanista marjalahjoista. Meidän perheessä näitä osataan arvostaa, kuluuhan meillä viikottain useampi kilo marjoja. Ihanaa kun nyt on saanut vaihteeksi puuron päälle tuoreita mustikoita ja mansikoita, ja jopa keltaiset vadelmat ovat tulleet tutuksi. Todellista luonnon karkkia =).


Tiistaina minun työpäiväni kahvihetkeä sulostutti ystävän tuomat oman pihan makeat mansikat. Kiitos Terhi! Pieni ele tuotti jälleen suurta iloa.

Tein tässä päätöksen jonka haluan kanssanne jakaa (koska julkistaminen tekee minulle aina asioista enemmän totta), että nyt loman jälkeen alkaa taas tiukempi linja ja astetta kovempi punttitreeni kohti sitä elämän parasta kuntoa. Nyt otetaan mittanauha käyttöön ja aion pihistää idean toisesta blogista ja julkistaa kuukausittain mittanauhan lukemat. Potkii varmasti taas itseäkin eteenpäin, kun onnistumiset ja epäonnistumiset näkee vertailuna ruudulla. En tiedä kiinnostaako se ketään muuta kuin itseäni mutta uskon että konkretisoi edistymistä.

Vielä kaksi työpäivää ennen odotettua lomaa. Nyt teippaushommiin ja nukkumaan. Olen opetellut tässä kinesioteippausta vähän Teemun opastuksella, tuntuu olevan kovasti apua palautumisessa ja tulehtuneissa lihaksissa.

Mansikkamuisku =)


torstai 19. heinäkuuta 2012

Bileet pururadalla

Tiedättekö sen tunteen kun on mielettömätä odotukset joltain päivältä, että siitä tulee niiiin hienoa ja sitten onnistut pilaamaan kaiken? Minulle tuli taas karvas muistutus tästä tunteesta viikonloppuna.


Pitemmittä puheitta ja selittelyittä, voin nyt taas viisastuneena opastaa, että jos hyvät ihmiset lähdette viihteelle urheilusuorituksen jälkeen, juokaa muutakin alkoholitonta kuin kahvia. Alkoholi ja nestehukka on hurja yhdistelmä ja saa pahaa jälkeä aikaan. No, jos tälleen 34 vuotiaana sitä olisi jo aika alkaa oppia, kuinka todellakin viina on viisasten juoma. Eipä siitä enää sitten sen enempää.



Ystäväni tuli Helsingistä viettämään tänne aikaa grillailun, oleskelun ja festareiden merkeissä.
Meidän lauantai alkoi reippaalla porrastreenillä. Päivällä suuntasimme meidän tyttösten kanssa Kouvolan parhaaseen jätskipaikkaan, eli Caminitoon. Tulipa vetäistyä aikamoinen setti, eli Kouvola-annos, mihin kuului lakritsajäätelöä, kermavaahtoa ja tietenkin Kouvolan lakua, tytötkin sai omat isot annokset ja reippaasti ne vaan pieniin masuihin upposi.


Tytöt lähtivät viettämään laatuaikaa vaarin ja mamman kanssa. Me aloittelimme iltaa todella leppoisissa merkeissä meidän terassilla kivalla porukalla. Oli hyvää ruokaa ja juomaa. Loppuilta oli tarkoitus siis viettää festareilla, mutta mun ja Teemun osalta ilta jäi vähän lyhyeksi.


Kesäaika on varsinkin viikonloppuisin tullut vähän löysäiltyä tuon ruokapuolen kanssa. Ei ole jaksanut pingottaa. Olen pitänyt huolen ettei paino pääsisi nousemaan ja se on onneksi ollut melko helppoa kun viikot syö siististi. Loman jälkeen alkaa sitten taas vähän tiukempi kuri syömisenkin suhteen. Haluaisin kuitenkin vielä muutaman sentin saada vyötäröltä pois.

Aerobisen liikunnan määrä on viimeaikoina ollut suhteessa melko suuri. Juokseminen on tuntunut tosi kivalta ja eilenkin pururadalla tossu tuntui kevyeltä. Matkaa siivitti Voicen kesähitit -albumi, joka esikoisen toiveesta meille hankittiin, mutta on uponnut äidinkin teinimieleen. Aerobisia treenejä on tullut parhaimpina viikkoina 5, sitten lisäksi kerta pilatesta ja 1-2 punttitreeniä päälle.

Ensi viikonloppuna odottaakin matka Tampereelle ystäville ja toivottavasti hauska lauantai Särkänniemessä. Sitten enää viikko töitä ja kaksi lomaviikkoa.

Aurinkoa odotellessa....

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Onnea on...

...kutsu ystävien mökille viettämään viikonloppua!!  Viime viikonloppuna saimme nauttia kiireettömästä oleskelusta luonnon keskellä. Tätä lisää...


Ohjelmassa oli kasvonaamioita saunassa, uintia Kymijoessa, lettuja, vihanneksia, hivenen viiniä, kortinpeluuta yömyöhään....

kiireetöntä heräilyä riippumatossa loikoillen, ongintaa, auringon palvontaa ja ennen kaikkea nauttimista hyvästä seurasta ja luonnosta.

Pitäisi osata pysähtyä, mutta miten se onkaan kotona niin vaikeaa (ainakin niin että ei koko ajan tuntisi pistosta omatunnossa tekemättömistä kotitöistä, remonteista, pihatöistä yms.).  Irtiotto kotoa tulikin nyt tarpeeseen. Minua vähän harmittaa meidän oman mökin huono kunto, mutta onneksi joskus saa nauttia palasen mökkielämää muiden siivellä.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kaikenlaisia taisteluita

Tänään kävin koittamassa elämäni ensimmäistä kertaa Body Combat -tuntia. Oli hauskempaa mitä osasin odottaakaan. Terhi oli jo useasti houkutellut minua tulemaan tunnille ja tänään rohkaistuin lähtemään. Terhi veti tosi hyvän tunnin. Pelkäsin jonkin verran askel- ja lyöntisarjoja, kun ajattelin  jos en pysy yhtään mukana. Pelko oli onneksi turha. Eihän ne potkut ja lyönnit varmasti mitään puhtaita olleet, ja asentoihin tarvitsen vielä jonkin verran opastusta, mutta ei tullut missään vaiheessa toivotonta tunnetta. Hiki virtasi ja olin tyytyväinen kun jaksoin täysillä taistella koko tunnin läpi. Tästä ottelusta selvisin siis voittajana.



Kahden lapsen äitinä käyn jatkuvaa taistelua myös ajasta, ja siitä kuinka sen ajan jakaa perheen, työn ja omien harrastusten kesken. Välillä poden huonoa omaatuntoa kun lähden illalla omiin harrastuksiin vaikka lapset pyytävät mukaan leikkihinsä. Tiedän että että lasten kannalta on myös tärkeää se, että äiti on niin fyysisesti kuin psyykkisestikin hyvässä kunnossa, ja jaksaa sitten ne yhteiset hetket olla täysillä mukana. Uskon myös että annamme vanhempina hyvää esimerkkiä lapsille siitä kuinka mukavaa ja tärkeää on pitää omasta kunnosta huolta. Meillä onkin lapsia kuskattu pienestä pitäen eri harrastuksiin, vauvana aloitimme uinnilla ja äti-lapsi jumpalla, siitä lista on jatkunut erilaisiin muihin jumppiin, ratsastukseen, tanssitunteihin yms. Lapset ovat saaneet kokeilla eri juttuja, ja sitten jos kiinnostus on lopahtanut on lajia myöskin voinut vaihtaa. Ainoa sääntö on ollut että joku harrastus on oltava. Toisaalta on hyvä että vapaalle leikille ja olemiselle jää myös aikaa.

Luin Kauneus & Terveys -lehdestä nuorisolääkäri Elina Hermansonin haastattelua ja siinä hän minusta sanoi hyvin osuvasti että "Miksi lapsi tavoittelisi aikuisuutta, jos näkee että aikuisen elämä on pelkkää uhrautumista ja raatamista? Perheen vuorovaikutus on tärkeämpää kuin vanhempien uhrautuminen". Minusta tärkeintä on että kuulee ja kuuntelee lasta, sekä on kiinnostunut hänen elämästään. Yritänkin aina muistaa tämän, vaikka itsellä tuntuisi olevan miljoona juttua mielessä on hyvä päivittäin rauhoittua kuulemaan mitä lasten päivään on kuulunut. Ihmisen perustarve on kuitenkin tulla kuulluksi ja nähdyksi, ja jollain tavoin lapset sen huomion aina hakevat, jos ei hyvällä niin sitten pahalla.

Asioita mistä meillä on tingitty että kaikki ehdittäisiin tehdä on esimerkiksi siivoaminen. Meillä ei jatkuvasti ole jokainen nurkka suorassa, olemme muutenkin ihmisinä tässä suhteessa melko suurpiirteisiä. Toki itseä ja miestäkin se välillä ärsyttää, kun tuntuu että kaaos on levinnyt koko kämppään. Onneksi pikku ryhtiliikkeellä saamme taas hetkeksi järjestyksen ja rauhan taloon.

Toki meillä niitä yhteisiäkin hetkiä on niin arjessa kuin lomallakin. Olemmekin panostaneet nimenomaan elämyksiin, meillä ovat remontit ja muut hankinnat saaneet väistyä, kun ylimääräiset rahat on ohjattu matkakassaan. Tytöt ovat reissanneet vauvoista saakka mukana ja aina nauttineet joka matkasta. Näistä hetkistä on syntynyt ihania muistoja ja uskon että tyttöjen maailmankatsomuskin on vähän laajentunut. Tänään pienen yhteisen hetken tarjosi äidin ja tyttöjen yhteinen kävelyretki, joka tosin päättyi pieneen potkulautaonnettomuuteen, mistä onneksi selvittiin halauksella ja hailaastarilla. Retken jälkeen taiottiin kaikille kesäkynnet, ja taas oli kaikilla hyvä mieli.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Aurinkoa

Jälleen mukava viikonloppu takana. Lauantain aloitin kevyellä juoksulenkillä. Ajatuksena oli palautella rappustreenistä kipeytyneitä pohkeita. En tiedä oliko mitään apua siihen vaivaan, mutta muuten oli ihan mukavata. Loppupäivä menikin sitten juhliessa, ystävän 6 vee tytärtä ja oman tyttären nimppareita. Tuli vähän kakkujakin maisteltua.

Päivänsankarille mansikkamarenkikakkua ja
Amandan toiveesta karpalotoffeekakkua

Meidän neiti kesäheinät mekoissaan,
ja Elviirastahan ei tunnetusti kaunista hymykuvaa saa


Sunnutaiaamun aloitin sitten taas porrastreenillä. Pohkeet ja reidet oli edellisestä treenistä vielä kipeät mutta kun oli niin hyvää treeniseuraa tarjolla, niin en malttanut jättää väliin. Nyt hilpaistiin ensin parin kilsan lämmittelylenkki pururadalla ja sitten portaisiin. Pelkäsin että en pysty kiipeämään, mutta yllättävän hyvin meni, ja pysyin jopa tuossa kovakuntoisessa seurassa perässä.

Terhi taas kuvaili, treenattiin Jenin kanssa oikeaoppista body-
poseerausta


Kyllä mä aika siimakäsi olen kun näitä kuvia katselee. Karu totuus paljastuu aina kuvista, varsinkin kun vieressä seisoo joku jolla todellakin lihasta löytyy. Tosin sain reisistäni myönteistä palautetta, kun Terhi näitä kuvia jo aiemmin päivällä julkaisi. Olen siis siitä iloinen ja jatkan kovaa käsitreeniä, ehkä se vielä joskus näkyy ;).

Tänään oli vihdoin ihanan kesäinen sää, ja siitä piti ottaa kaikki ilo irti. Päivä jatkuikin pihahommilla ja pitihän se sihauttaa pallogrilli tulille.

Astetta terveellisempää grilliruokaa; lohta, kesäkurpitsaa, munakoisoa
chiliä ja herkkusieniä

Iltapäivällä kun isommat tytöt lähtivät naapuriin allasbileisiin, minne ei pienempiä tyttöjä kelpuutettu mukaan, piti pikkutytöille keksiä jotain omaa hauskaa. Teimmekin piknikin uimahallin ulkoaltaalle ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa. Tytöt nauttivat polskimisesta ja äidit sai aurinkoa.

Iloinen uimari

Nyt painaa uni silmää ja huomenna työt odottaa.

Iloista viikkoa!