Sivut

lauantai 20. lokakuuta 2012

Kaksin ja yksin

Tämän viikon olen saanut nauttia täteilystä, meillä on syyslomaviikkoa viettänyt tyttöjen serkku. Päivällä meidän tyttöjen ollessa koulussa, ollaan saatu viettää aikaa ihan kaksin. Mitään ihmeellistä ohjelmaa ei ole ollut. Ollaan välillä kumpikin tehty omia juttujamme tai sitten kasailtu palapeliä. Ihanaa on ollut keskustelut. On ollut mukava rauhassa saada kuulla mitä toiselle kuuluu.

Itsekin muistan lapsuudesta tärkeinä ne hetket kun aikuiset ovat pysähtyneet ja kuunneelleet pienen ihmisen isoja asioita. Souturetki isän kanssa tai iltalenkki äidin mukana ovat olleet ihania hetkiä tulla kuulluksi ja saada koko elämän kokoisia ohjeita. Voi kuinka toivon että näille lähipiirin lapsosille voisi jättää samanlaisia hetkiä muistojen arkistoihin.

Pitkästä aikaa tänään olen sitten taas ollut ihan itsekseni. Mahdollisuuksia itsekseen olemiseen ei hirveästi ole, ja en niitä kyllä usein kaipaakaan.

Aamulla sain aivan rauhassa syödä aamupalani ja siitä suuntasin katsomaan kuopuksen baletin avoimia ovia, muuten tämän viikonlopun Elviira viettää laatuaikaa mamman ja vaarin kanssa. Sen jälkeen kävin tekemässä käsitreenin mikä sekin oli vaihteeksi ihan mukava tehdä itsekseen. Viime viikot olen treenannut Teemun valvovan silmän alla. Hyvän tuntuman sain ihan itsekseni ja sai ainakin tehdä kaikki omat lemppariliikkeet.

Sitten kaupan ja videovuokraamon kautta kotiin. Olin suunnitellut että vietän koko illan sohvan nurkassa viltin alla. Mutta, mutta... miksi aina se  täydellinen relaaminen on kuitenkin niin vaikeaa. Tuntuu että viikkaamattomat pyykit, pesemättömät lattiat ja tekemättömät pihan syystyöt huutaa tekijäänsä. Pinnistelin enkä tarttunut niihin vaan kasasin hyvän setin syötävää ja kaivauduin sohvaan.

Tämän illan ohjelma
 Uskon että välillä tällainen ihan täydellinen pysähtyminenkin tekee hyvää. Kotityöt ei tekemällä lopu, sen on taas varsinkin nyt kaikki päivät kotona viettäessään saanut huomata. Nyt yksi leffa on katsottu ja kaksi vielä jäljellä. Taidanpa nyt kuitenkin käydä tyhjentämässä tuon tiskikoneen ja sitten jatkaa HYVÄLLÄ OMALLATUNNOLLA relaamista!

Rentouttavaa viikonloppua!!!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Uuden alku

Nyt on takana ensimmäinen opinto-osio modernin vyöhyketerapian opinnoista ja fiilis on todella hyvä. Neljän päivän rupeama oli tiivis ja asiaa tuli todella paljon. Tylsää hetkeä ei päivistä löytynyt. Oli upea huomata että homma tuntui heti omalta. Vähän jännitin jos tämä nyt ei olekaan sitä mitä olen ajatellut. Heti ekasta päivästä lähtien hoitoja harjoiteltiin opiskelijakavereiden kesken. Porukkakin oli todella mukavaa ja monet jalat tuli jo tutuksi ;).

 

 
 
Jalkaterän ja käden vyöhykkeet on nyt käyty läpi, ja niiden hoitoja treenataan kotona aktiivisesti. Eilen kotiin saavuttuani sain jo käsitellä koko perheen jalat kertaalleen, kun kaikilla löytyi jotain pientä vaivaa mihin piti taitoja tietysti heti testata. Tänään pääsi käly hoitoihin.

 Modernissa vyöhyketerapiassa ei käsitellä pelkästään jalkateriä, vaan hoitoja tehdään melkeinpä koko keholle, psyykeä unohtamatta. Ihmistä käsitellään kokonaisuutena, mitä koululääketiede ei läheskään aina tee. Monta kertaa olen saanut ihmetellä lääkäreiden kapeakatseisuutta, usein hoidetaan vain pelkästään oireita selvittämättä missä vaivojen syy oikeasti on.

Koululääketieteellä on tietenkin tärkeä paikkansa ihmisten terveydenhuollossa, mutta toivoisin lääkäreiltä avarakatseisuutta niin, että koululääketiede ja vaihtoehtoishoidot voisivat kulkea rintarinnan toisiaan tukien. Koulutetun terapeutin ammattitaitoa on myös se, että osaa kertoa milloin hoidot yksin ei riitä tai niitä ei kannata aloittaa vaan asiakkaan kannattaa mennä lääkärille.

Minut näihin opintoihin ajoi halu auttaa ja koska yksinkertaisesti itselle tulee hyvä olo siitä että voi tuottaa hyvinvointia muille. Tietysti myös mielenkiinto ihmisen kehon ja psyyken toimintaan on voimakas motivaattori opinnoissa. Haaveena olisi että voisimme tarjota palvelua ja neuvoja siitä miten ihmiset voisivat parantaa elämänlaatuaan ja hyvinvointiaan, jokainen omista lähtökohdistaan.

 Jännityksellä odotan mihin tämä polku johtaa....

Lämpöä syksyyn <3

tiistai 9. lokakuuta 2012

Mielenrauhaa etsimässä

Blogitaukoa onkin hujahtanut pari viikkoa. Osaksi syynä on ollut toimimaton nettiyhteys ja osaltaan matalapaineiset fiilikset. Olen toteuttanut sanontaa "jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa". 

Syitä matalapaineeseen olen tässä välillä yrittänyt analysoida. Suurin syy on varmasti elämänmuutoksesta aiheutunut pelko, jännitys ja stressi. Taantuman sysäämänä jäin siis nyt hetkeksi pois työelämästä. Tällä viikolla aloitan uuden vaiheen ja vyöhyketerapian opinnot Helsingissä. Osaltaan unelmani ovat siis toteutumassa, mutta toisaalta epävarmuus tulevaisuudesta jäytää. Onneksi kotoa ja ystäviltä saatu tuki on ollut vankkumatonta. Olen jokaisen kannustavan sanan tallettanut mieleeni ja epävarmuuden hetkellä on jotain mistä ammentaa. =)

Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut myös todella kivoja juttuja.

 Treenejä hyvässä seurassa


Mökkiretki ystävien kanssa

Aamutreenejä hyvällä sykkeellä Teemun piiskaamana
 
 
Olen yrittänyt pitää itseni liikkeessä ettei elämänrytmi pääsisi hajoamaan, vaikka välillä ajatus ei ihan kasassa pysyisikään. Tiedän ja uskon, että tämä on ohimenevä vaihe, ja kaikki selkiintyy kun vaan malttaa elää tämän epävarmuuden yli. Liikuntaan on todella tullut purettua fiiliksiä, laskeskelin että viime viikolla treenitunteja tuli 15 ja siihen vielä lisäksi hyötyliikunnat, eli pyöräilyä päivittäin. Äidin pyöräilystä on pitänyt huolta Elviira. Saimme taas todistaa mieletöntä oppimisen riemua kun hän oppi polkemaan ilman apupyöriä. Nyt ei Elviä pidättele enää mikään, vaan kaikki mahdolliset matkat on pyöräiltävä. Voi sitä pettymystä kun perjantaina menin sateen takia hakemaan neitä eskarista autolla. Sitä ei uskalla tehdä enää toiste ;).
 
Syömisen suhteen on menty nyt todella rennosti. Huomasin heti kun ahdistus teki tuloaan oli ruodussa pysyminen todella vaikeaa. Kaikesta tästä huolimatta paino on pysynyt samoissa lukemissa, niin en ole asiasta liiallista stressiä repinyt. Nyt näin, toivottavasti taas hetken päästä on tämänkin suhteen helpompaa. Liikuntamäärätkin ovat tällä hetkellä sen verran suuret että keho kuluttaakin paljon. Ruokavalion perusrunko on pysynyt kuitenkin terveellisenä. Ruuasta postailen varmasti lähiaikoina taas lisää. Kaikenlaisia kokeilujakin on taas tullut tehtyä. =)
 
 
 
Viime viikonloppuna tein paluun vanhan harrastukseni joogan pariin. Tämä kurssi ei olisi voinut tulla parempaan väliin. Tunsin itsekin ihanaa onnistumisen riemua kun huomasin että asanoihin vääntäytyminen ei ollut ollenkaan tuskallista, vaan oikeat asennot löytyivät melko helposti. Toki säätämistä ja parantamisen varaa on aina, mutta hyvään flow-fiilikseen pääsi jo heti ensimmäisestä tunnista lähtien. Joogasta saa muuten mielettömän buustin energiaa. Suosittelen.
 
Kuva täältä, kuvassa upea kurssin ohjaajamme Hanne 
 
 
Olen yrittänyt kääntää negatiivisia ajatuksia positiivisiksi miettimällä mistä olen kiitollinen. Jokaisella on varmasti ainakin muutama asia mistä olla kiitollinen. Oma kiitollisuuslista näyttää tänään tältä:
 
1. Perhe, se tuki ja turva mistä on hyvä ponnistaa
2. Ystävät, tarjoaa hengähdystauon ja hienoja hetkiä
3. Koti, turvasatama
4. Terveys, niin oma kuin läheisten, siinä on mitä vaalia huolella
5. Huumori, ilman hymyä ja naurua ei jaksa kukaan
6. Luonto, paikka missä hiljentyä
7. Liikunta, onnistumisen riemua
8. Hyvä ruoka, tarjoaa nautintoa ja terveyttä
9. Kirjat, uusia ajatuksia ja oppia
10. Mahdollisuus oppimiseen
 
Positiivisin ajatuksin eteenpäin!!!