Sivut

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Uskomuksia rikkomassa


Haa, täällä sitä nyt ollaan... Mielessä on jo pitkään pyörinyt oman blogin kirjoittaminen, ja nyt minä sen sitten rohkenin avata, ihanan ystäväni kannustamana. Tekstiä tulee varmasti laidasta laitaan, ja kielipoliiseille jo nyt heti aluksi tiedoksi, että kirjoitusvirheiltä tuskin tulen välttymään. Joten koittakaa kestää.
Tästä tulee toivottavasti osa tänä vuonna aloittamaani rajoittavien uskomusten murskaamis -projektia. Olenhan aina ihaillut muiden ihania blogeja ja oivaltavia tekstejä. En tiedä pystynkö samaan, mutta varmasti myös kirjoittamalla voi kehittyä. Joten toivon että näissäkin jutuissa suunta on ylöspäin.
Yksi esimerkki tällaisesta rajoittavan uskomuksen murskaamisesta, oli tämän vuoden alussa aloittamani Zumba-harrastus. Minulle on pienestä pitäen kerrottu että meidän perheessä ei voi olla musikaalisuutta tai rytmitajua, ja liikunnalliset taidotkin on vähän niin ja näin. Oletteko muuten huomanneet että ei kovin montaa kertaa jotain negatiivista asiaa toisen tarvitse kertoa ennen kuin se omassa päässä muodostuu todeksi? No tämän uskomuksen kanssa olen siis elänyt reilut kolmekymmentä vuotta. Tästä johtuen en ole edes kehdannut myöntää että minusta on tosi kivaa tanssia (muuta kuin ehkä muutaman viinilasillisen jälkeen). Nyt minä sen uskallan myöntää että minusta on tosi kiva hytkyä musiikin tahtiin (tai välillä vähän epätahtiin;), jota ehkä voi hyvällä tahdolla tanssimiseksi kutsua. Nyt kun ystävän houkuttelemana uskaltauduin Zumba-tunnille olen saanut mielettömiä hyvän olon fiiliksiä ja onnistumisen riemua kun välillä jopa askeleet osuvat vähän sinnepäin ja joku liikesarja iskostuu mieleen.
Omien lasteni kanssa olenkin yrittänyt välttää kaikenlaisten yleistysten tekemistä. Meillä on yritetty opettaa että kaikkea voi oppia, toisia asioita voi ehkä joutua treenaamaan vähän enemmän ja toiset asiat luonnistuvat helpommin.
Tänään raahasimmekin lapset melkein puoliväkisin retkiluisteluradalle, vaikka tietokonepelit olisivat kiinnostaneet niin paljon enemmän. Aluksi luistelukin kävi kaikilta vähän kankeasti, jää oli päässyt jo vähän pehmenemään eikä ilmakaan ollut kovin kaunis. Meidän kuopus on ollut todella varovainen jäällä ja luistelu on ollut enemmän sellaista köpöttelyä, mutta nyt jäällä tapahtui se kuuluisa "klik" ja liukuja rupesi löytymään. Matkaa taittui yli kaksi kilometriä. Esikoinen taas on ollut jäällä jo melko hyvä menijä. Nyt tuntui että liukua ei vaan millään löytynyt pehmeällä ja epätasaisella jäällä. Kulmat kurtussa ja suu mutrussa hän kuitenkin tavoilleen uskollisena jatkoi luistelua ja reilun kilometrin jälkeen homma alkoi luistaa. Hänkin jaksoi luistella yli neljä kilometria, mikä on minusta tosi hienoa kahdeksan vuotiaalta. =) Tänä vuonna taitaa luistelukelit olla tässä, mutta ensi vuonna täytyy luistimet kaivaa esille jo heti kun rata vaan aukeaa, niin hyvä mieli kaikilla oli retken jälkeen.
Tässä sivusilmällä muuten olen seuraillut uutta Mitä tuli tehtyä -ohjelmaa, jossa vieraita hypnotisoi Sami Minkkinen. Me käytiin mieheni kanssa Samin NLP-introssa ja täytyy sanoa että osasi mielenkiintoisesti luennoida myös NLP:stä. Tässä ohjelmassa näkee hyvin mitä mielenkiintoista meidän alitajunnastamme löytyy miten ihmeellisellä tavalla siihen voidaan vaikuttaa.
Nyt kaikille ihanaista ja rentouttavaa lauantai-iltaa!

11 kommenttia:

  1. Upeeta, mahtavaa!! Tästä se lähtee :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos, niin se lähtee. Nyt tätä ajatustenvirtaa ei pysäytä enää mikään =)

    VastaaPoista
  3. JEi !! hyvä sä!! kiva juttu, siis tämä postaus ja blogi ylipäätään! sit vaan kuvia kanssa :) ja noita uskomusten rikkomisia jäin muuten minäkin miettimään sen jälkeen kun nähtiin viimeeksi. niitä on hyvä ravistella.

    ja muuten pituudesta tuli se mieleen, ettei blogikirjoitus tarvitse olla pitkä ollakseen hyvä... Tää on ihan innoissaan kanssa!

    VastaaPoista
  4. Kiitos sinullekin <3 Ajattelin että tässä on hyvä jakaa myös tosiaan noita ajatuksia mitä toivottavasti tässä kevään aikana tulee ja sitten ne voivat käydä lukemassa keitä kiinnostaa, mä kun saatan helposti sortua paasaamiseen (sähän sen varmasti tiedät) ;)

    VastaaPoista
  5. Onnittelut uudesta blogista! Hienoa Mirkka!

    On älyttömän kivaa, kun olet innostunut zumbasta. Punttitreeneissä, kahvakuulassa ym. samanmoisissa lajeissa on tärkeää, että liikkeet tekee oikein. Zumbassa ei ole niinkään väliä miten liikkeet tekee, kunhan vaan on kivaa ja saa hien pintaan ja mä tykkään siitä siks. Paitsi viime tunti oli ihan fiasko =/

    Ja allekirjoitan täysin tuon kasvatusympäristön luoman mielikuvan siitä, missä olet hyvä ja missä et. Toivottavasti se olisi meidän -70 ja -80 -luvun lasten vitsaus ja meidän omat lapsukaiset kokeilisivat ja kehittäisivät itseään ennakkoluulottomasti kaikissa itseään kiinnostavissa lajeissa.

    Nim. Laulutaidoton Kömpelö ja Huono piirtäjä Kaisa

    VastaaPoista
  6. Kiitos Kaisa <3 Niinhän se Zumbassa täytyy vaan mennä fiiliksellä ja antaa sykkeen nousta, eikä niin pingottaa oikeista askelkuvioista. Todella kivaa että sait mut sinne houkuteltua.
    Me vielä näytetään niille =)

    VastaaPoista
  7. Uusi lukija (ja kurssikaveri) ilmoittautuu! ;)

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa Enne!! =) Perjantaina nähdään, odotan jo innolla!

    VastaaPoista
  9. Minä huomasin tämän vasta nyt! Kristian kertoo lukeneensa jo pari kertaa, mutta minulta on mennyt ihan ohi.

    Ihania ajatuksia, ja olen samaa mieltä tuosta pystymisestä, ja ainakin kaiken yrittämisen tärkeydestä. oot ollu minun kasvattajaesikuva koko sen ajan kun olen tytöt tuntenut. :)

    Älykästä ensi viikkoa, terveisin nuorempi käly :)

    VastaaPoista
  10. Voi Eveliina, nyt minulla tulee itku, olipa kauniisti sanottu. Olet kyllä ihana ihminen ja olen todella onnellinen että olet tullut meidän elämään <3
    Älykästä ensi viikkoa myös sinne, terveisin se vanhempi käly ;)

    VastaaPoista
  11. Vanhempi ja myös erittäin elämänviisas. :) Kaikki kauniit sanat olet ansainnut. Kiitos sinullekin <3

    VastaaPoista