Kaikenlaisia taisteluita

Tänään kävin koittamassa elämäni ensimmäistä kertaa Body Combat -tuntia. Oli hauskempaa mitä osasin odottaakaan. Terhi oli jo useasti houkutellut minua tulemaan tunnille ja tänään rohkaistuin lähtemään. Terhi veti tosi hyvän tunnin. Pelkäsin jonkin verran askel- ja lyöntisarjoja, kun ajattelin  jos en pysy yhtään mukana. Pelko oli onneksi turha. Eihän ne potkut ja lyönnit varmasti mitään puhtaita olleet, ja asentoihin tarvitsen vielä jonkin verran opastusta, mutta ei tullut missään vaiheessa toivotonta tunnetta. Hiki virtasi ja olin tyytyväinen kun jaksoin täysillä taistella koko tunnin läpi. Tästä ottelusta selvisin siis voittajana.

Kahden lapsen äitinä käyn jatkuvaa taistelua myös ajasta, ja siitä kuinka sen ajan jakaa perheen, työn ja omien harrastusten kesken. Välillä poden huonoa omaatuntoa kun lähden illalla omiin harrastuksiin vaikka lapset pyytävät mukaan leikkihinsä. Tiedän että että lasten kannalta on myös tärkeää se, että äiti on niin fyysisesti kuin psyykkisestikin hyvässä kunnossa, ja jaksaa sitten ne yhteiset hetket olla täysillä mukana. Uskon myös että annamme vanhempina hyvää esimerkkiä lapsille siitä kuinka mukavaa ja tärkeää on pitää omasta kunnosta huolta. Meillä onkin lapsia kuskattu pienestä pitäen eri harrastuksiin, vauvana aloitimme uinnilla ja äti-lapsi jumpalla, siitä lista on jatkunut erilaisiin muihin jumppiin, ratsastukseen, tanssitunteihin yms. Lapset ovat saaneet kokeilla eri juttuja, ja sitten jos kiinnostus on lopahtanut on lajia myöskin voinut vaihtaa. Ainoa sääntö on ollut että joku harrastus on oltava. Toisaalta on hyvä että vapaalle leikille ja olemiselle jää myös aikaa.

Luin Kauneus & Terveys -lehdestä nuorisolääkäri Elina Hermansonin haastattelua ja siinä hän minusta sanoi hyvin osuvasti että "Miksi lapsi tavoittelisi aikuisuutta, jos näkee että aikuisen elämä on pelkkää uhrautumista ja raatamista? Perheen vuorovaikutus on tärkeämpää kuin vanhempien uhrautuminen". Minusta tärkeintä on että kuulee ja kuuntelee lasta, sekä on kiinnostunut hänen elämästään. Yritänkin aina muistaa tämän, vaikka itsellä tuntuisi olevan miljoona juttua mielessä on hyvä päivittäin rauhoittua kuulemaan mitä lasten päivään on kuulunut. Ihmisen perustarve on kuitenkin tulla kuulluksi ja nähdyksi, ja jollain tavoin lapset sen huomion aina hakevat, jos ei hyvällä niin sitten pahalla.

Asioita mistä meillä on tingitty että kaikki ehdittäisiin tehdä on esimerkiksi siivoaminen. Meillä ei jatkuvasti ole jokainen nurkka suorassa, olemme muutenkin ihmisinä tässä suhteessa melko suurpiirteisiä. Toki itseä ja miestäkin se välillä ärsyttää, kun tuntuu että kaaos on levinnyt koko kämppään. Onneksi pikku ryhtiliikkeellä saamme taas hetkeksi järjestyksen ja rauhan taloon.

Toki meillä niitä yhteisiäkin hetkiä on niin arjessa kuin lomallakin. Olemmekin panostaneet nimenomaan elämyksiin, meillä ovat remontit ja muut hankinnat saaneet väistyä, kun ylimääräiset rahat on ohjattu matkakassaan. Tytöt ovat reissanneet vauvoista saakka mukana ja aina nauttineet joka matkasta. Näistä hetkistä on syntynyt ihania muistoja ja uskon että tyttöjen maailmankatsomuskin on vähän laajentunut. Tänään pienen yhteisen hetken tarjosi äidin ja tyttöjen yhteinen kävelyretki, joka tosin päättyi pieneen potkulautaonnettomuuteen, mistä onneksi selvittiin halauksella ja hailaastarilla. Retken jälkeen taiottiin kaikille kesäkynnet, ja taas oli kaikilla hyvä mieli.