Pelkästään sen, että miten lapojen pitäisi liikkua, oppiminen on ollut minulle kinkkistä. Silloin kun koko rintaranka on jäykkä, ei lavatkaan ole tahtoneet liikkua normaalisti. Tämän opettelussa on kyllä tarkkaavaiset silmät siellä selän puolella olleet kultaakin kalliimmat. Ylätaljan liikuttaminen on yllättävän haastavaa puuhaa. Liike joka on varmaan melkein jokaisen aloittelijan ohjelmassa, vaati ainakin minulta paljon treenikertoja ennen kuin kunnon polte selkälihakseen löytyi. Koska minulla ei luontaisesti alaselässä ole juurikaan notkoa, oli oikean suoritusasennon löytyminenkin jo työn takana. Tässäkin tarvittiin kaveria joka painoi alaselkää notkoon ja katsoi ettei yläselkään tulee liikaa heijausta ja liike mene käsille. Nyt on ollutkin huippua treenata kun tietää että perille menee. Ehkä mulla on ollut tässä(kin) kohtaa melko pitkät piuhat. ;)
 |
| Kuvat on vanhoja viime syksyltä. Täytyisi ottaa muutama vertailukuva mistä näkisi kuinka se treeni oikeasti on mennyt perille. |
Tänäkin aamuna hyvänä motivaattorina toimi kun katseli omien treenien lomassa, kuinka isot pojat treenaa. Meidän aamutreeneihin on saatu useamman kerran mukaan Pätärin Sami joka valmistautuu Arnold Sports Festivaaleille vahvamieskisoihin. Samin matkaa kisoihin voit seurata täältä. Samia motivoituneempaa ja positiivisempaa treenaajaa saa hakea.
Eilen satuin juttusille salilla vähän iäkkäämmän treenaajan kanssa. Ikää tällä rouvalla oli 72 vuotta ja treenivuosia takana lähemmäs neljäkymmentä. Positiivista mieltä riitti ja jopa tahtoa oppia uusia liikkeitä. Niinpä sitten pääsinkin näyttämään konkarille sumo-kyykyn saloja. Tuohon pitäisi oikeasti pyrkiä, varmasti vaikutukset viimeisten vuosien elämän laatuun on mittavat, kun on jaksanut pitää itsestään huolta.
Iloista treenimieltä siis kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti