Sivut

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Onnen hetkiä


Kirjoitettavaa olisi vaikka millä mitalla, eikä oikein tiedä mistä aloittaa. Pääsiäispyhät ovat menneet nopeasti, ja huomenna on jo taas paluu arkeen. Ruokailujen ja liikunnan kannalta hyvä niin, koska pientä lipsumista on ollut ilmassa. Normaaliin ylensyömiseen ja mässäilyyn en kuitenkaan sortunut, joten nyt hyvillä mielin jatketaan projektia.

Tänään tuli jo taas kaksi treeniäkin, kun aamulla kävimme Teemun kanssa Kausalan salilla pumppailemassa käsiä ja sitten vielä illalla teimme intervallivetoja sekä vatsalihastreenin. Vedot tehtiin laskevan työmäärän periaatteella, eli ensimmäinen veto on pisin ja viimeinen lyhyin. Tutkimusten mukaan tämä antaa paremman testosteronivasteen. Hyvin mamma ainakin puuskutti ;).

Perjantain ja lauantain vietin taas NLP-opintojen parissa. Nämä päivät on oikeasti minulle kuin minilomia. Meillä on aivan upea ryhmä ja kouluttaja. Hyvä energia ja fiilis on aistittavissa heti kun oven avaa. Lisäksi näihin päiviin olen onnistunut yhdistämään ystävien tapaamisia, shoppailua ja vähän treeniäkin. Aivan mahtavia kohtaamisia aamusta iltaan. Äiti-ihmiselle on elämys jo pelkästään se että, saa vaihtaa keskeytyksettä ajatuksia.

Minulta on moni kysellyt mitä se NLP oikeasti on. Wikipedia määrittelee NLP:n seuraavasti:

"Neurolingvistinen ohjelmointi (NLP; engl. neuro-linguistic programming) on sovelletun psykologian suuntaus, jonka tarkoituksena on parantaa ihmisten välistä kommunikaatiota ja oppimista. NLP:llä ei ole yhtenäistä teoreettista pohjaa, vaan siihen on otettu mukaan useita toimivia tekniikoita tutkimalla ja videoimalla menestyksekkäitä terapeutteja. " NLP avaa uusia näkökulmia koko elämään ja sen eri alueille. Se sisältää paljon harjoituksia ja niitä voi myös jokainen luoda itse lisää. Tämä näin todella lyhyesti selitettynä.

Minulle NLP on todellakin sitä näkökulman laajentamista. Haluan omaan elämääni positiivisemman otteen ja oppia ymmärtämään kanssaihmisten toimintaa syvemmin. Niin että minun olisi helppo olla yhteydessä omaan sisimpääni ja sitä kautta myös muihin ihmisiin. Tätä kaikkea on tullut ja vielä paljon enemmän. Toivon että se näkyy myös ulospäin.

Tällä kertaa meillä oli viikonlopun aiheena mm. elämän aikajana ja tavotteiden asettaminen. Aikajanaa tarkasteltiin erilaisten mielikuvaharjotteiden muodossa. Jännittävää oli huomata kuinka menneisyys ei ollutkaan takana vaan kiemurteli silmieni edessä. Muistot oli onneksi pääosin valoisia, ja ahdistavat ajanjaksot eivät olleet pääosassa. Vaikka en ehkä osaakaan aina mennyttä pitää taka-alalla, ei se tunnu kovin paljon mieltä painavan. Suurin oivallus kyllä liittyi nykyhetkessä elämiseen. Siinä minulla on välillä ongelmia. Murehdin monesti liikaa tulevia, joten tuntuu että monet onnelliset hetket elän kuin sivusta seuraten. Tämä siis vaatii paljon harjoittelua, niin että osaisin nauttia näistä ohikiitävistä hetkistä.

Tavotteita aloitimme käsittelemään kirjoittamalla jokainen oman elämämme testamentin. Essee käsitteli sitä jalanjälkeä tai perintöä minkä haluamme itsestämme jättää. Aloitin kirjoittamaan ilman mitään sen suurempaa pohdintaa ja huomasin että, kaikki asiat mitä haluan jälkeeni oikeasti jättää, (ja joilla on mitään merkitystä minulle) oli muuta kuin materiaa. Suurin asia on tietysti ihanat tyttäreni, että heistä saisi kasvatettua onnellisia ja tasapainioisia aikuisia. Muita asioita oli että ihmisille jäisi kuva välittävästä ja positiivisesta ihmisestä.

Käsittelimme myös tavoitteiden asettamisen teoriaa, eli kuinka hyvät ja positiiviset tavoitteet pitäisi asettaa ja muotoilla. Sen jälkeen olikin hyvä kirjoittaa oma lista, niistä asioista mitä itse toivoisi elämässään saavuttavan. Nyt aivan ilman mitään sensuuria kirjoitimme jokainen omat listamme. Oli oikeasti todella vapauttavaa kirjoittaa ylös kaikki suuret ja pienet, hullut ja järkevät toiveet tulevaisuudella. Suosittelen kaikille välillä tekemään listaa toiveista ja tavoitteista, se selkiyttää sitä mitä kohti haluaa mennä. Itsestäni huomasin, että olen pelännyt myöntää mistä itse haaveilen. Osa asioista on tuntunut niin isoilta tai vaikeasti saavutettavilta että ei niitä edes itselleen kehtaa myöntää. Paperille kirjoitettuna ne ei enää tuntuneetkaan niin mahdottomilta.

Lauantai-iltana tulin siis kotiin pää täynnä uusia onnellisia oivalluksia ja ihanaa positiivista energiaa. Sunnuntain aloitimme pääsiäiskirkolla, koska esikoisemme laulaa seurakunnan lapsikuorossa. Laulu oli todella koskettavaa. Loppupääsiäinen menikin tunnelmoidessa ja nauttiessa ystävien ja sukulaisten seurasta. Mielettömiä onnen hetkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti