Sivut

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Ihmiset lähellä ja kaukana


Päädyin viime lauantaina rakkaan ystäväni äidin tupaantuliaisiin. Olin todella liikuttunut juhlien lämminhenkisyydestä. Oli koskettavaa kuunnella, kun ihmiset jotka olivat olleet ystäviä vuosikymmeniä, muistelivat tapahtumia matkan varrelta, kuinka välillä oli etäännytty ja sitten taas ystävyys oli löytynyt uudestaan, kuinka oli oltu mukana elämän iloissa kuin niissä vaikeammissakin ajoissa. Se sai miettimään kuinka tärkeää on pitää huolta niistä ympärillä olevista ihmisistä ja ihmissuhteista. Ja välillä sanoa toiselle että olet minulle tärkeä.

Aina ei välttämättä ole helppoa ylläpitää pitkää ihmissuhdetta. Joskus käykin niin että elämä vie läheisetkin ihmiset kauas. Onneksi välillä käy myös toisin päin, ja vanha ystävä tekee paluun. Näin kävi itsellenikin vähän aikaa sitten, ja siitä olen erittäin onnellinen. Ja sitten voi taas joku erkaantua, ja mahdollisesti tulla uusia ihmisiä tilalle.

NLP:ssä ajatellaan että jokaisella on oma karttansa jonka avulla täällä elämässä suunnistetaan. Tämä kartta ei kuitenkaan ole se maasto missä elämme. Jokainen luo oman karttansa oman elämänkokemuksensa, luonteensa, arvojensa ja ympäristön perusteella. Tämä tarkoittaa sitä että monet asiat näyttävät eri ihmisille kovin erinäköisiltä. Tämän ymmärtäminen olisi kovin tärkeää täällä elämässä suunnistaessa ja ihmisten kanssa toimiessa. Siksi joskus kun itseä ihmetyttää tai oudoksuttaa toisen ihmisen käytös, pitäisi muistaa että hän toimii oman karttansa pohjalta.

Tämä tavallaan on antanut itselleni selityksen sille, miksi jotkut ihmiset pystyvät (minun kartaltani) äärettömän pahoihin tekoihin. NLP:ssä ajatellaan myös että jokaisen teon takana on positiivinen tarkoitus. Ihminen tekee päätöksensä aina sen mukaan mikä hänen kartaltaan johtaa positiivisimpaan lopputulemaan. Monesti ne ihmiset jotka päätyvät tekemään jotain pahaa, ovat omalta maailmankuvaltaan hyvin rajoittuneita ja kukaan ei ole pystynyt osoittamaan heille parempaa tietä tai ulospääsyä tilanteesta. Niinpä itse olen pähkäillyt että mitä laajempi maailmakuva on sitä parempiin ratkaisuihin omassa elämässämme voimme päätyä.

Tietenkään kaikkea ei voi silti ymmärtää ja kaikkea ei pidä hyväksyä, mutta näiden pohdintojen perusteella itseni on ollut helpompi hyväksyä ihmisten erilaisia ratkaisuja ja toimintamalleja. Ja välillä voi itsekin yrittää vaihtaa näkökulmaa, mikä ei sekään ole aina niin helppoa.

Omille lapsilleni haluan opettaa avarakatseisuutta ja että asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, mutta erimielisyydet eivät ole este ystävyydelle. Itse olen onnellinen että omassa ystäväpiirissäni on erilaisia ihmisiä joilla kaikilla on omat värikkäät karttansa. Kaikki eivät elä perinteisessä ydinperheessä, vaan perheitä voi olla erilaisia. Kaikki eivät usko samaan Jumalaan, vaan jokaisella on omat uskomuksensa. Kaikki eivät ole samanikäisiä, eivätkä kaikki ole kiinnostuneita samoista asioista.



Viime aikoina olen huomannut, mikä mieletön voima on sillä että muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Niitä ihania ohikiitäviä onnenhetkiä on ollut paljon entistä enemmän ja olen osannut olla paljon onnellisempi niistä asioista mitkä omassa elämässä on hyvin. Jokaisesta niistä onnellisesta hetkestä on tehnyt vielä kaksinverroin onnellisempia lähellä ja kaukana olevat rakkaat <3.

4 kommenttia:

  1. Kyllä taas tippa tulee silmään, kun ajatuksiasi lukee <3 Meidän Emilia kertoi, että jos äiti, iskä ja Johanna olisi kuollut ja se jäisi lukkojen taakse ulos, niin se tulisi teille turvaan.

    Kaisa

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kaisa <3 Ihana Emilia, nyt mulle tulee tippa silmään <3 Meidän ovet on aina sille avoinna ja voit kertoa että varma turvapaikka on olemassa =)

    VastaaPoista
  3. Vähän aasinsiltana tuosta ajatusmaailman muuttamisesta ei niin syvällinen hokaus tuli tänään, kun ajelin autolla Lappeenrannasta kotiin. Yleensä autoa ajaessa miettii vaan sitä päämäärää ja sitten kun olen perillä ja miksi tuo tuossa edessä ajaa niin hiljaa ja voi ei, TAAS rekka. Tänään mä mietin siinä ajaessani, että miksei tässä voisi vaan nauttia siitä, että istuu ihan rauhassa ja antaa ajatusten virrata. Eikä olisi kiire ollenkaan. Usko tai älä, mutta matkakin meni paljon joutuisammin. Toimii.

    VastaaPoista
  4. Ihan totta Terhi. Mä oikeesti kanssa yleensä silloin harvoin kun ajelen pitempää matkaa, nautin siitä ajelemisesta ja että saa vaan olla itse ajatustensa kanssa ja ehkä vielä kuunnella jotain hyvää musaa. Sekin voi olla rentouttavaa =) Mä oon tässä pikkuhiljaa löytänyt ihan uudenlaisia näkökulmia moneen arkisiin juttuihin ;)

    VastaaPoista