Mokaamisen lahja

Mä en enää muista mistä luin jonkun valmentajan käyttämän lauseen "moka on lahja", mutta pidän ajatuksesta. Yksi monista peloistani on mokaaminen ja etenkin epäonnistumista seuraava häpeä. Olenkin nyt yrittänyt ottaa asiaan uuden suhtautumistavan, eli niin että moka on todellakin lahja elämältä mistä voit aina oppia uutta. Harvoin mokat on niin suuria että kenenkään henki olisi kuitenkaan kyseessä (onneksi ei) vaan niitä elämän pieniä vastoinkäymisiä, kuten unohduksia ja huolimattomuusvirheitä. Yleensä samaa virhettä ei kuitenkaan tee toistamiseen, sehän on jo tyhmyyttä (no tai saattaa niinkin joskus blondille käydä ;)).

 Onneksi meillä on aina myöskin valta siihen miten me epäonnistumiseen tai elämän epätäydellisyyteen suhtaudumme. Tästä olen varmasti kirjoittanut aiemminkin, mutta aihe on ainakin mulle henkilökohtaisesti sellainen että sitä pitää aina välillä tietoisesti nostaa ajatuksiin. Kannattaa käyttää tätä valtaa oman mielen hallintaan. Siispä seuraavan kerran kun huomaat että "taaskaan kukaan ei ole tyhjentänyt tiskikonetta", mietit onko tämä nyt sellainen asia minkä takia kannattaa suuttua ja antaa negatiivisten ajatusten mustata mielen... Ja tämä oli suora lainaus mun tämän illan ohjelmasta.

Olin pitkästä aikaa teatterissa, Kouvolassa pyörii mainio draama-komedia nimeltä Perheistä parhain. Olipa virkistävää käydä vaihteeksi katsomassa näytelmää, ihan liian harvoin tulee lähdettyä. Rakastan teatterin tunnelmaa ja onhan Kouvolan Teatteri mulle tuttu ja rakas jo lapsuudesta ja ysi-luokan TET-harjoittelusta.

Muutenkin pari viimeistä päivää on olleet vireeltään kyllä kerrassaan mainioita ja lause "I just love my life" on pyörinyt mielessä. Vaikka meneillään on vähän sellaisia ei niin positiivisiakin asioita, ei se ole saanut mua nyt mitenkään ahdistumaan, vaan katse on ollut kiinteästi tulevassa ja usko omaan tekemiseen on vahvistunut pienin askelin.

Meidän pihassa kukkii vielä ruusut, 
jotain kaunistakin sieltä siis löytyy, niiden lehtien seasta.

Viime päivät täyttyneet treeneistä, töistä, perheestä ja hemmottelusta. Mä oon saanut nyt pari kertaa vyöhyketerapiaa, jalkahierontaa, LPG:tä (meille hommattiin pieni laite :)) ja sitten vielä päälle oli kampaaja ja huomenna ripsihuolto. Jos tällä ei ala olla mamma huollettu, niin ei sitten millään. Vyöhyketerapiaa on siksi useampi kerta koska sain täältä opiskelijatoverin jonka kanssa ollaan voitu vähän opiskella yhdessä, mä olen siitä niin onnellinen. Suurin osa opiskelukavereista kun on pääkaupunkiseudulta ei ihan konkreettista vertaistukea ole ollut paljon lähettyvillä.

Uusi treeniohjelma on nyt kertaalleen vedetty läpi ja täytyy sanoa että sattuuu... Jalat varsinkin on aika tilteissä, mutta tätähän mä tilasin :D. Ihan hiton hyvän draivin sain taas päälle kun on uusia juttuja ohjelmassa. Viidelle päivälle on jaettu ohjelma ja yksi niistä on loikkia ja vetoja. Hitto että nauratti kun juoksin ihan tuolla pyörätiellä niitä vetoja, niin tuli teinipoikia fillareilla vastaan ja yksi huutaa mulle "Run Forest Run", hih. Pitäisköhän siirtyä purkkarille kirmailemaan?!

 Lapseni pääsi kummitätinsä kanssa sienimetsään. Mieletöntä että lapsilla on noin ihania kummeja jotka jaksavat puuhastella lasten kanssa ja tarjota elämyksiä. Kiitos rakkaat <3

Sienet päätyivät osaksi piirakkaan ja mun treenilaturiksi yhdessä proteiini-smoothien kanssa. 

Tälläistä tänne, huomenna  taas jotain uutta. Viikonloppuna luvassa ainakin ystäviä ja treeniä, mikä sen parempaa!