Sivut

lauantai 12. toukokuuta 2012

Onnen tasapaino



Olen tämän kevään ajan yrittänyt aktiivisesti olla positiivisempi ja keskittyä niihin asioihin mitkä elämässä ovat hyvin. Tämä on selkeästi osaltaan auttanut siihen että on nähnyt asioita eri valossa ja elämänlaatu on kohentunut. Olen oppinut nauttimaan ihan pienistä ihanista asioista, kuten lapsen halauksesta, lenkistä ystävän kanssa, miehen kauniista sanoista tai kupillisesta hyvää teetä. Toisaalta olen myös yrittänyt olla ärsyyntymättä tai ahdistumasta ihmisten ajattelemattomista sanoista, asioista mitkä eivät ole menneet  niin kuin minä olen niiden ajatellut menevän, työpaineista, tai ylipäätään maailman epäoikeudenmukaisuudesta.

Kovasta yrittämisestä huolimatta joskus tämä onnen tasapaino vain järkkyy. Eniten minua vaivaa miten oikeasti pienistä asioista johtuen näin voi käydä. Töissä tehty virhe voi olla itselle tällainen. Koska työni on sellaista että täysin virheiltä tuskin koskaan voi välttyä ja virheet on aina korjattavissa, ei niiden todellakaan pitäisi olla niin "big deal". Tämä viikko kuitenkin alkoi näissä merkeissä. Mokailu aiheuttaa minulle epävarmuuden yleensä päiviksi eteenpäin, ja tuntuu että ei tästä mitään tule, ja ei minusta ole mihinkään. Ja siihenhän sitten tulee jatkumoksi tottakai ahdistusta ja ärtyneisyyttä, mistä saavat osansa myö kaikki kanssaihmiset, puhumattakaan siitä tilittämisen määrästä. En vain osaa niellä osaani hiljaa, vaan sitä pitää oikein märehtiä. Nyt mietinkin että ruokkiikohan tämä vain entisestään negatiivisuutta? Olen jostain lukenut että yksi yhteinen ominaisuus (työ)elämässä menestyneillä ihmisillä on että he pääsevät helposti yli pettymyksistä ja virheistä. Asia (yksi niistä monista) missä minulla on vielä paljon oppimista.

Monesti omat huolet asettuvat oikeaan perspektiiviin, kun keskustelee jonkun ihmisen kanssa joka on kokenut suuria menetyksiä tai vaikeuksia elämässään. Oikeasti omat arkiset huolet on aika pieniä, mutta millä tämän ajatuksen saisi siellä omassa päässä pysymään, kun se oma napa on kuitenkin aina lähinnä?! Tämä kuulemani lausahdus on myös antanut itselleni paljon ajattelemisen aihetta "Mieti että jonain päivänä menettäisit kaiken mitä sinulla on nyt, ja jos seuraavana päivänä saisit sen kaiken takaisin, kuinka onnellinen olisit!!".

Tämä päivä alkoi huolen täyttämällä mielellä olemattomista huolista, mutta onneksi sain suunnan käännettyä ja päivä olikin täynnä monia mukavia asioita, kuten treeniä, ystäviä, lastenjuhlia ja lomasuunnitelmia. Nyt odotellaankin jännityksellä huomista päivää joka on omistettu meille kaikille äideille. Kiitollisin ajatuksin juhlinkin huomenna, olen onnekkaana saanut kaksi ihanaa tytärtä, ihanan äidin, ihanan anopin (jopa kaksin kappalein) ja upeat (jo edesmenneet) isoäidit joita rakkaudella muistan.

Siispä näissä ajatuksissa....



Oikein upeaa äitienpäivää kaikille!

3 kommenttia:

  1. Kyllähän virheet ärsyttävät, mutta niinkuin itsekin sanoit, virheet on yleensä aina korjattavissa ja niinkauan kuin näin on, niin virhe ei ole paha. Mua ärsyttää omassa työssäni se, että mun ammattitaitoa tullaan arvostelemaan. Se tilanne, kun et ymmärrä asiakkaan kuvailusta, mitä hän todella haluaa, yrität kysellä ja saat todella tylyjä vastauksia. Kun et tajua antaa "oikeaa" ratkaisua samantien. Se on aika turhauttavaa ja silloin toisen sanominen jää kaivelemaan mieltä aika pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
  2. Ja sit jotkut ihmiset (kuten mä) valitsevat itselleen sellaisen ammatin, missä saa sitä pa..aa niin pajon enemmän kuin hyvää tai ylipäätään mitään palautetta. Mä oon monesti miettinyt, että ehkä just sen takia olen kasannut ihmisistä Parhaimmat mun lähipiiriin, koska niistä saan voimaa pelastaa pienen palasen tätä maailmaa.

    -Kaisa-

    VastaaPoista
  3. Terhi, se on kumma miten tosiaan voi ottaa itteensä jonkun purkauksen ja se voi painaa mieltä tosiaan pitkän aikaa. Luulen että usein nämä purkaukset ja niiden aiheet ovat toissijaisia ja vain keinoja purkaa ihmisten yleistä pahaaoloa. Valitettavaa että ei löydy muita kanavia kuin vieraan ihmisen mielen pahoittaminen. :(
    Kaisa, olen niin monta kertaa ajatellut että on upeaa että löytyy sinunlaisia ihmisiä jotka oikeasti tekevät työkseen konkreettisesti jotain ihmisten auttamiseksi. Harmi että siinä sivussa joutuu sitä kaikenlaista huttua niin paljon nielemään. Tiedän että oma nuppi ei tuota työtä luultavasti kestäisi.
    Molemmille, Onni on todellakin Parhaat ihmiset lähipiirissä ja tsemppiä meille kaikille viikkoon!!!

    VastaaPoista