Sivut

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Hyvällä sykkeellä

Tämän viikon treenit on nyt vedetty ja vihdoin salihommiinkin löytyi taas se oikeanlainen draivi. Tänään tein pakara/takareisitreenin ja siitä sitten suuntasin suoraan zumbaan. Huh, voin sanoa että sen jälkeen tiesi tehneensä. Zumban alkaessa jalat tärisivät valmiiksi ja paita oli ihan märkä, pelkäsinkin vähän pysynkö tolpillani loppuun saakka. Naama punaisena ja huulet valkoisena vedin kuitenkin setin läpi.

Punttitreeni oli siis kivan tehokas ja napakka setti. Se meni seuraavasti:

Sumo-kyykky taljassa x 4 sarjaa
Mave suorin jaloin ja askelkyykky ilman painoja ja jalkoja vaihtaen supersarjoina  x 4
Takareiden ojennus pudotussarjana
Jalkaprässi jalat leveällä ja ylhäällä x 3 sarjaa



Syksyn tehdessä tuloaan on ajatukset olleet paljon tulevaisuudessa. Minulle syksyt on monesti olleet normaalia raskaampaa aikaa. Valon vähentyessä mielikin mustuu. En voi sanoa kärsineeni varsinaisesta masennuksesta, vaan puhuisin enemminkin lamaannuksesta. Työni olen pystynyt juuri hoitamaan, mutta kaikki muu onkin sitten jäänyt ihan vaan koska voimat ei ole riittäneet. Illat ovat kuluneet epämääräisessä ahdistuksessa kotona. Näistä ajoista on kärsineet eniten tietysti omat lähimmäiset, mies ja lapset. Liikkumaan lähteminenkin on ollut tietysti työn ja tuskan takana ja lohtua on tuonut ruoka. Tässähän on ollut noidankehä valmis. Paino on ruvennut nousemaan ja kunto laskemaan, tämä on lisännyt ahdistusta entisestään. Minun on helppo samaistua niihin joiden voimat eivät ole riittäneet tämän noidankehän katkaisemiseen. Siksi välillä kummastuttaakin kun lueskelee  fitness-ihmisten blogeja lukiessa se tuomitsevuus toisten ihmisten heikkouksia kohtaan.

Nyt olenkin päättänyt ruveta rakentamaan elämääni eri pohjalle. Keskittyen niihin elämän hyviin ja positiivisiin asioihin ja samalla olen yrittänyt muuttaa niitä asioita mitkä eniten on huolta ja ahdistusta aiheuttaneet. Elämän keskipiste on tietenkin perhe ja koko perheen hyvinvointi. Tätä ajatellen olen yrittänyt tehdä ajattelussa ja toiminnassani muutoksia. Kaikki muutokset eivät varmasti taloudellisesti ole kannattavia, mutta raha ei koskaan olekaan näytellyt elämässämme sitä tärkeintä osaa. On mukavaa jos on varaa toisinaan matkustella ja ostaa kauniita asioita, mutta se ei kuitenkaan tuo kuin hetkellisen onnen tunteen. Tavoite olisi kuitenkin että onnea voisi tuntea arjessa ihan arkisten asioiden keskellä. NLP:kin on tarjonnut monia keinoja muuttaa ajattelua, sekä päästä yli niistä vähän synkemmistä ajatuksista esimerkiksi mielikuvaharjotteiden avulla.

Sopivasti haastavat tavoitteet tuovat syksyyn mielekkyyttä. Aika läheisten kanssa tuo syksyyn mahdollisuuden rentoutumiseen ja mielen lepoon. Käännekohtia aiempien syksyjen lamaannuksissa ovat olleetkin läheisten kannustavat sanat ja olkapäät mihin nojata, kun omat voimat ova lopussa.
Tämä biisi toi voimaa viime syksynä silloin kuin olin kaikkein ahdistuneimmillani.






Olen varma että tässä syksyssä riittää valoa myös mielessä. Olen ainakin valmistautunut tulevaan parmmin kuin koskaan.




4 kommenttia:

  1. Itse aiemmin lamaannuttavasta olotilasta kevään valon tullessa kärsineenä itselleni avun toi kirkasvalolamppu.
    Pimeän tullessa olen ottanut aamuisin 10-30min valoa itseeni aamupalan/meikkauksen yhteydessä ja päivä on lähtenyt valoisampana käyntiin -ja keväinen paha olo on kadonnut.
    Ehdottomasti voin suositella!

    VastaaPoista
  2. Moikka Jonna, kiitos vinkistä =) Itseasiassa meillä on kirkasvalolamppu ollutkin käytössä, ja on ollut apua siitäkin jonkun verran. Täytyy taas kohtapuoliin ottaa se käyttöön.
    Sulla on muuten tosi samansuuntaisia ajatuksia elämästä mitä tässä olen itsekin pyöritellyt! Tsemppiä viimeiseen kisarutistukseen!

    VastaaPoista
  3. Jännittävää huomata, miten samanlaisesta syys-/pimeälamaannuksesta muutkin kärsivät. Huomaan myös itsessäni täysin samanlaisia "oireita" aina syksyn tullen - kaikki ikään kuin muuttuu niin paljon vaivalloisemmaksi ja raskaammaksi ja vaikeammaksi ja epämiellyttävämmäksi. Kesällä on niin helppo olla onnellinen, huolehtia itsestään, syödä terveellisesti ja liikkua, mutta auta armias kun tulee lokakuu... Minusta tuntuu myös, että tänä vuonna olen taas vähän viisaampi asian suhteen, enkä ahdistu ensioireista jos liikunta alkaa jäädä vähemmälle ja ruokavalio kehnontua (sillä tämä ahdistus vain ruokkii prosessia itseään), vaan annan itselleni armoa. Loppujen lopuksi kaikki järjestyy kuitenkin.

    Olen vasta vast'ikään kunnolla ymmärtänyt, että omia ajatuksiaan voi hallita. Totuttujen ajatusmallien uhri ei tarvitse olla - joka hetki on mahdollisuus muuttaa ajatustensa suunta. Lisäksi haluan ajatella, etten aio tuhlata enää hetkeäkään elämästäni ajatellen, etten ole tarpeeksi hyvä.

    VastaaPoista
  4. Kiitos viisaista sanoista Pipsa! Näiden samansuuntaisten ajatusten äärelle olen itsekin päässyt tämän vuoden aikana, asetinkin itselleni tämän vuoden tavoitteeksi jonkin asteisen valaistumisen ja näinhän on käynytkin, (tavoitteiden asettaminen siis kannattaa =)). Kaikkia tapahtumia ei voi hallita, mutta sitä miten niihin suhtautuu voi. Ajatukset riittämättömyydestä yritän minäkin karistaa, vaan nauttia elämästä tässä ja nyt.

    VastaaPoista