Sivut

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kipua kohti ja sen yli

Minulla on todella vähän kokemusta kivusta. Olen elämässäni säästynyt suuremmilta vammoilta ja leikatakaan ei ole tarvinnut ikinä. Suurin kipukokemukseni on varmasti synnytyksestä. Olen pitänyt aina itseäni kivun suhteen aika kovana mimminä, onhan meidän kuopuskin syntynyt luomuna. 

Sen olen aina ymmärtänyt että kipu kokemuksena on hyvin subjektiivinen ja ihmiset tuntevat kipua hyvin eri tavoin. Toiset ovat herkempiä kuin toiset ja joskus kipu voi olla hyvin lamauttavaa. Suurimmassa osassa urheilua on edistystä saavuttaakseen kestettävä jonkin verran kipua. Itse olenkin usein vain tyytyväinen jos paikat on kipeät treenin jälkeen, onhan se kehon viesti että treeni on mennyt perille.





Viime viikon lopulla jouduin kuitenkin kestämään kipua jolle ei löytynyt varsinaisesti järjellistä syytä. Olkapäässä, nivusessa ja pakarassa oikealla puolella tuntui että hermoa olisi jännitetty kuin kumilankaa aivan äärimmilleen. Liikkuminen oli hankalaa ja ajatuskin treenaamisesta tuntui kauhistuttavalta. Posetreeneissäkin kävin lauantaina vain kuvailemassa tyttöjä. Onneksi mulla on kuitenkin apu lähellä, Teemu ensin hieroi hyvin olkapään, selän (mistä kipu luultavasti oli lähtöisin) ja pakaran. Sitten annettiin lepoa ja piikkimattoa. Olen myös ottanut reiluja satseja Cocovin Opti MSM:ää. Lauantaina Teemu vielä manipuloi jalkaa.



Sunnuntai aamuna kipu oli olkapäästä jo tiessään. Mietin pitkään voinko lähteä keskivartalotreeniin, mutta olin ystävälleni luvannut olla paikalla, niin minä sitten kampesin itseni sinne vaikka kävely tuntui edelleen vähän vaikealta. Teemu kinesioteippasi selän, nivusen ja pakaran, niin kovin terä kivusta oli poissa. Laitettiin vielä teippien alle magneetit edesauttamaan paranemista. Alkulämpän sivulaukat tuntui aika ikävältä, mutta kun lihakset lämpenivät pystyinkin yllättäen vetämään treenin ihan kunnialla läpi. Ihan vähän himmailin jo detoxinkin takia.



  

Mitä tästä taas opinkaan... No ainakin sen että kivussa rypeminen ei ainakaan tässä tapauksessa auttanut mitään. Joskus on vaan mentävä tässäkin mukavuurajojen ulkopuolelle. Oli myös hyvä saada tällainen määrittelemätön kipukokemus terapeutin työtä ajatellen. On varmasti taas helpompi ymmärtää asiakkaiden kipukokemuksia, kun itsellä on enemmän kokemusta. Eilen rullailin vielä putkirullalla hetken. Tänään on ollut jo melkeinpä täysin kivuton päivä. Ehkä mä detoxin jälkeen pääsenkin heti kunnolla treenaamaan, vaikka sitä hetken jo epäilin. Selän lukko ei ole kyllä hävinnyt mihinkään mutta uskoni on vahva että selkävaivatkin vielä selätetään :D


Aina ei todellakaan ole järkevää lähteä treenaamaan kivun yli. Tämä vaatii kehon kuuntelua koko treenin ajan. Tällä kertaa se kannatti.

Muuten tämä viikonloppu meni kerrankin löysäillessä ilman mitää kummempaa ohjelmaa. Laskeskelinkin että olihan mulla tossa neljän viikonlopun putki erilaisten juhlien järjestelijänä. Jouluna sitten seuraavan kerran juhlitaan. Ihana oli vaan löllötellä perheen kesken viikonloppu.


Valoa pimeään viikkoon kaikille! <3

2 kommenttia:

  1. Terapeuttina kohtaa paljon ihmisiä, joiden kipu on kroonista. Esimerkiksi tämän blogitekstin "pain is temporary" ja "it will make sense to you" -kuvat ovat loukkaavia, jos kärsii kivusta, joka ei mene ikinä ohi. Kipukroonikon näkökulma on erilainen.

    VastaaPoista
  2. Tätä itseasiassa itsekin mietin ja yritin sitä vähän tuoda kirjoituksessa itsekin esille, en ehkä ihan onnistunut. Nuo tekstit oli lähinnä tätä omaa vammaani koskevia, eikä varmasti ole totuuksia kroonikon kohdalla. Omat kokemukseni kivusta on kuitenkin aika vähäiset.

    VastaaPoista