Sivut

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Hiilarihiiren kevätpöhinät

Mitä tunteiden vuoristorataa nämä viime viikot ovat olleetkaan. Sellaista menoa ettei meinaa itsekään perässä pysyä että mistä nyt tuulee. Sääliksi on käynyt näitä lähimpiä jotka ovat kaikki mun purkaukset joutuneet kestämään. Välillä tuntuu että onnellisempaa naista saa hakea kun sitten toisena hetkenä on aivan luuseri olo. En tiedä mitä hormonimyrskyjä nämä ovat olleet.

 Tällä viikolla olen jälleen painiskellut oman riittämättömyyden tunteideni kanssa. Itseä on eniten mietityttänyt ja pään vaivaa aiheuttanut treeniasioissa se kuuluisa "kovaa treenaminen". Yritän tehdä sarjat loppuun ja mahdollisimman isoilla painoilla niin kuitenkin että tekniikka ei kärsisi. Kuitenkin olen nyt ruvennut miettimään että kyllä näitä treenejä pitäisi pystyä koventamaan ja kuntoa kasvattamaan monipuolisemmin. Yksi herättäjä oli Grit-tunti. Voi hemmetti mitä rävellystä kun piti tehdä nopeita vaihtoja ja kuitenkin mukana kuljettaa kohtuu isoja painoja. Happikin meinasi loppua kättelyssä ja teknisesti suoritukset hajosi täysin. Tuli vähän onneton fiilis. Sitten rupesin kyseenalaistamaan kaikkea omaa tekemistä. Nythän olen paljon tehnyt itse treenejä ja tehnyt niitä liikkeitä mitkä ovat tuntuneet kivoilta.

Pyysinkin nyt uutta ohjelmaa millä pääsisin parempiin tehoihin. Päädyimme linjalle back to basics. Aloitimme maastavedon ja penkin tekniikan hiomisella. Pienillä painoilla paljon sarjoja. Mutta kun ne painot on niin pieniä alussa... Eihän tämä nyt sitten mennyt ollenkaan niin kuin olin ajatellut! Niinpä niin, kärsivällisyyteni on ehkä kolmevuotiaan tasolla. On ollut todella vaikea saada tajuntaan mahtumaan että jos meinaa saada niitä tehoja ja isoja rautoja liikkeelle niin että kehitystäkin on mahdollista nopeuttaa, niin oikeasti sen tekniikan pitää olla kunnossa. TURHAUTTAVAA, tämän kun olisin tajunnut jo vuosia sitten olisi voinut olla helpompaa. Nyt siis niellään jälleen ne viimeisetkin ylpeyden rippeet ja penkataan ja kyykätään pelkällä tangolla. Itku kurkussa ja hammasta purren....

Muutenkaan mulla ei ole viime aikoina ollut mitään kummempia tavoitteita liikkumisen suhteen, ei edes sitä painon pudotusta, kun tuo syömisen hallintakin on ollut vähän hukassa. Tämä on varmasti aiheuttanut vähän sellaisen haahuilu-tilan. Teen mitä huvittaa silloin kun ehdin, sehän on todella vapauttavaa, mutta toisaalta kun treeniä tulee näinkin paljon olisi todella hyvä että jotain kehitystä tapahtuisikin. Muuten tulee se turhautuminen. Nyt onkin oikeasti mietittävä todella mitä minä haluan ja mihin haluan keskittyä. Ehkä silloin sitä tulostakin tulisi paremmin kun homma olisi suunnitelmallisempaa. Nyt olisikin tarkoitus istua alas ja laittaa oikeasti paperille niitä asioita mitä treeniltä toivon ja mitä sen eteen pitäisi tehdä. Onneksi apu taas löytyy läheltä. <3 Jos sitä kesän bikinikuntoa varten löytyisi vähän itsehillintää tämän hiilarihiiren naposteluunkin.


Tänään kävimme kuopuksen kanssa tankkaamassa aurinkoenergiaa kevätretkellä... Välillä vaatii vähän kekseliäisyyttä saada motivoitua lapsia liikkumaan. Tänään teemana oli kuvaaminen ja eväsretki. Kuopus on innokas kuvaaja, niinpä pakkasimme kameran kassiin ja kävimme hakemassa lähikaupasta evästä reppuun. Suuntasimme Kouvolan vanhimpaan osaan, eli Kouvolankylälle. Sieltä löytyy ihanaa maalaismaisemaa. Olikin ihana tallustella aurinkoisessa peltomaisemassa pikku-murun kanssa. <3

Kouvolankylän raitilla

Hiilarihiiren retkieväät

Äiti sai hyvää hyötyliikuntaa kun veti pienempää retkeläistä pulkassa




Naurattaa oikein nämä mun viimeiset päivitykset, kun näistä jää varmasti sellainen kuva että me ulkoillaan ihan mielettömästi. Oikeasti nämä meidän ulkoilut on vaan tallennettu tänne niin hyvin, arkena on ihan huono omatunto kun välillä on niin vaikea koulupäivän jälkeen saada lapsia patisteltua pihalle. No onneksi edes viikonloppuna ollaan päästy porukalla reippailemaan.

Mahtavaa että ensimmäiset kevään merkit on jo näkyvissä. Auringosta saa kyllä paljon hyvää mieltä ja energiaa.

Nyt taas lepoa ilta, niin huomenna kyykkyharjoitukset jatkuu. Reipasta viikonloppua kaikille!

3 kommenttia:

  1. Mä opin tänään koulutuksessa, että kriiseistä täytyy osata nauttia. Eli jes, sulla on kriisi. Nauti siitä. What doesn't kill you makes you stronger :) terhi

    VastaaPoista
  2. Mäkin kävin kuopuksen kanssa ulkoilemassa tänään. Lähdettiin reippaalle lumikenkälenkille ja tapani mukaan yliarvioin lapsen jaksamisen. Sain mukavan jalkatreenin, kun kannoin ipanan reppuselässä kenkineen kaikkineen yhden pellon poikki.

    -Kaisa-

    VastaaPoista
  3. No nyt viime päivinä ei ole olotila ollut mitenkään nautittava, mutta eiköhän tämä tästä. Hitsi Kaisa kun olisin tiennyt, niin oltaisiin yhdistetty voimamme ;).

    VastaaPoista