Sivut

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Vauhtipelkoa taltuttamassa

Huh, kävin tänään sitten ensimmäistä kertaa laskettelemassa sen jälkeen kun 20 vuotta sitten kävelin rinteen alas, kun en uskaltanut laskea. Se oli sellainen nöyryytys ettei heti tarvinnut haaveilla uudelleen menemisestä. Edellisen kerran kun tästä kirjoittelin yksi lapsuudenystäväni muistutti minua meidän yhteisestä Messilän laskettelureissusta, mikä oli ollut oikeasti ihan menestys. Sen jälkeen menin kotiin intoa puhkuen, mutta siellä ei jaettu innostustani ehkä ihan toivomallani tavalla. No sitten kerran tosiaan vielä yritin koulun liikuntapäivässä laskea, mutta silloin iski kauhu. Se on vaivannut minua siitä asti.



Nyt kuitenkin meillä koko muu perhe laskettelee, niin pienen painostuksen jälkeen uskaltauduin kokeilemaan, lastenrinteeseen. Eka lasku meni kirjaimellisesti pyllylleen, mutta sitten kun kasasin kaikki rohkeuteni rippeet alkoi homma sujua. Pelko on siitä inhottava että se vie mukanaan terveen järjen ja ne vähäisetkin taidot. Nyt kun sain Teemun avustuksella itseni tsempattua uskomaan hommaan, niin ne taidotkin sieltä muistui mieleen. Siellä minä sitten lastenrinteessä harjoittelin lapsukaisten seassa. Ensi kerralla on sitten voitettava vielä se ison rinteen kirous. Olin itsekin tosi tyytyväinen, sen ensimmäisen laskun jälkeen en kaatunut kertaakaan.



Hyvin palautteli jalkatreenistä kankeita koipia tuo homma. Parasta tässä on se että saadaan toivottavasti tästä koko perheen yhteinen talviharrastus. Ehkä se talvikaan ei olisi niin tylsä ensi vuonna ;).

Laittelin tuohon sivupalkkiin muuten tuon lukija-listan, niin on mukavaa jos joku haluaa ihan liittyä lukijaksi asti. Jokainen on tärkeä <3. Olen saanut ihanaa palautetta viime aikoina kirjoitteluistani ja on tullut tosi hyvä mieli. Hauska kuulla jos joku muukin saa tästä minun terapeuttisesta kirjoittelustani jotain irti.

Nyt on vasta pari päivää kiristelyä takana, mutta fiilis on todella hyvä. Nesteitä on lähtenyt jo yli kilo. Paino ehti korkeimmillaan kivuta 63 kiloon. Kävin tänään meidän koti Omron rasvaprosentti vaa'allakin. Lukemat eivät todellakaan olleet mitenkään mairittelevat. Kyllähän sitä läskiä on tullut runsaanlaisesti tuosta painon noususta. Uskon kuitenkin että muutaman viikon päästä lukemat on jo ihan toiset. Nyt on vaan niin kiva nähdä onko tuonne alle saanut tarttumaan jotain lihaksen tapaistakin. Uskon että olisin aika tyytyväinen jos paino tippuisi jonnekin 56 kilon tietämille, kun olen kuitenkin aika tällainen paatin tappi. Teen tuohon välisivun mihin laitan jotain statistiikkaa ja varmasti kuviakin.Tiedän että kilot ei ole se järkevin mittari, vaan peili näyttää sen todellisen tilanteen.  Tärkeintähän on että on itse tyytyväinen ja viihtyy omassa kehossaan.

Nyt kuitenkin taas nukkumaan. Huomenna alkaa tiukka lukeminen perjantain neurologian tenttiin, ei aihe ihan helpoimmasta päästä, kirjaimellisesti ;). Huomisestakin voi taas tehdä upean päivän ja oppia paljon uutta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti