Sivut

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Opintiellä

Viikonloppu vilahti taas Helsingissä opintojen parissa. Perjantaina tentin neurologian ja toistaiseksi tuntui hankalimmalta aiheelta tähän mennessä saada otetta. Läpi kuitenkin meni kirkkaasti, joten ei huolta. Tänä viikonloppuna meillä oli aiheena tautioppi. Tämä aihealue tuntui huomattavasti käytännön läheisemmältä. Meillä on todella hyvä opettaja, joka lähestyy asioita hyvinkin paljon käytännön esimerkkien kautta. Onhan hän toiminut useassa eri paikassa lääkärinä ja tekee kaiken aikaa myös vastaanottotyötä.

Viikonloppu herätti paljon taas ajatuksia siitä miten olisi tärkeää kaikille ottaa vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Tarinat 12-vuotiaista 150 kiloisista kakkostyypin diabetes -potilaista kauhistutti. Jokaisella vanhemmalla on kuitenkin vastuu oman lapsensa ruokailusta. Aina ei ole mukavaa vahtia lastensa makean syömistä, mutta joskus asioihin on hyvä puuttua. Itsekin tulee välillä mentyä sieltä mistä aita on matalin. Kyllä meilläkin karkkia kaapista löytyy, mutta kyllä tytöt syövät salaattia, rahkaa ja raejuustoakin. Liika ehdottomuus ei tietenkään ole hyvästä, vaan kohtuuden suosiminen tässäkin suhteessa on ainakin minusta se järkevin linja.

Erikoista on se miten ruokateollisuus suhtautuu näihin asioihin. Lapsille suunnatuissa tuotteissa on monesti vielä enemmän sokeria kuin aikuisille suunnatuissa. Monikaan ei varmasti miellä maustettua jugurttia herkuksi, mutta kun tutkii pakkausselosteita voi huomata että jos jugurttipurkissa on enemmän kuin kymmenen sokeripalaa, niin kyllä se varmasti sellainen on. "Piilo"sokereita tulee herkästi myös mehuissa ja muroissa. Meillä on silloin tällöin viikonloppuisin saanut aamupalalla syödä suklaamuroja, ja se on mielletty erikoisherkuksi. Oma lapseni kauhistelikin minulle kun hänen ystävänsä syö monena päivänä viikossa koulun jälkeen välipalaksi suklaamuroja mihin hän vielä lisää sokeria. Jokaisessa perheessä on omat tapansa ja kaikkia ei kiinnosta ravinto samalla tavalla.

Terveellisen ruokavalion voimaa ei voi tietää ennen kuin sitä on kokeillut. Monet varmasti tuntevat nämä ravintoasiat niin monimutkaisina että helpompi vain jatkaa tutulla linjalla. Terveellinen ruoka ei ole vain pelkkää porkkanaa ja parsakaalia, vaikka sitä meillä ainakin paljon kuluukin, vaan oikeasti terveellistä ruokaa voi tehdä helposti ja melko monipuolisestikin. Nykyään vaan vaihtoehtoja on niin paljon ja einesbisnes kukoistaa. Jauhelihan paistamisessa ja quinoan keittämisessä ei montaa minuuttia kauempaa mene kuin, että pistäisi einesaterian mikroon.

Hevosenliha kohussa oli minusta se hyvä puoli että ihmiset oikeasti kyseenalaistaisivat sitä mitä he suostuvat suustansa alas laskemaan. Se hevosenliha ei varmasti ollut edes näiden aterioiden kyseenalaisin osa. Jos kääretorttu säilyy kääreessään muuttumattoman viisi vuotta, niin voi kuvitella sen lisäainekuorman mitä se pitää sisällään. Onneksi ihmiset ovat näissäkin asioissa alkaneet turvautumaan ammattilaisen apuun silloin kun tuntuu että oma jaksaminen ei riitä asioihin paneutumiseen. On huomattavasti helpompaa kun joku toinen laittaa sinulle paperille asiat valmiiksi ylös, mitä pitää syödä ja mihin aikaan. Kun terveellisen syömisen runko tulee tutuksi, ei lappujen orjallinen noudattaminenkaan ole varmasti tarpeen, vaan jokainen oppii tekemään niitä itselleen ja perheelleen hyviä valintoja. Ammattilaiselta saa apua myös lasten syömisen pulmiin. Näistä asioista voisin kirjoittaa varmasti sivun jos toisenkin, mutta eiköhän tämä nyt tältä erää riitä...

 Viikonloppuun mahtui koulun lisäksi myös huippujalkatreeni Vantaalla ja esikoisemme synttäreiden juhlistamista Graniittilinnassa, sekä tietysti seurustelua ystävän kanssa.

Tässä viikonloppua vähän kuvina...

Näillä eväillä lähti koululainen reissuun 

Tuliaisia ihanalle majoittajalleni. Tuo tiskikeiju oli kaikessa mauttomuudessaan niin ihana :)

Treenatut koivet, ei tahtonut kyllä minkäälaista jännitystä pystyä enää taikomaan

Graniittilinnan siikaa, herkullista!


Jälkkäriksi greippi sorbee, ei ollenkaan hassumpaa... Tämä oli viikon ainoa herkutteluateria, lipsahti vähän runsaanpuoleiseksi. Ei ole kohtuus aina helppoa ;)

Lauantai-illan "mojito", rucolaa, pinaattia, sitruunaa, minttua ja selleriä. Tässä muodossa ehkä mulle maistuisi iltavihanneksetkin (täytyy tunnustaa että niistä mä olen lintsannut ;)). Täytyy ruveta kehittelemään reseptejä...


Tämän päivän sankari, esikoiseni 9 vuotta <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti